“Leben ist kein Ponyhof”, eli elämä ei ole pelkkää ponifarmia, väittää saksalainen sanonta. Lause sai aikoinaan sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen terhentymään: höpö höpö, juuri sellaistahan elämä nimenomaan voisi olla.
– Olen vähän anarkistinen ja harrastan tällaisten epämääräisten sääntöjen kyseenalaistamista.
Paloniemi ei myöskään sano shit happens, vaan on kehitellyt siitä version “kakki järjestyy”. Iskulauseet ja raivopositiivinen asenne näkyvät hänen emännöimällään tilalla Tampereen Teiskossa.
Tila on Paloniemen paratiisi ja pitkäaikainen haave: ikioma ponifarmi.
Nollakelissä nuokkuva joulukuun aamupäivä on harmaa, mutta punaisen pihaton seinä portinpielessä julistaa suurin kirjaimin päinvastaista sanomaa kuin saksalaisten viisaus. Sinne tänne on maalattu suuria ruusuja, ja seinillä roikkuu jouluvalosarjoja.
Pihamaalle pitää kulkea peräti kahden portin kautta, mutta niiden sisäpuolella sekä ihmiset että tilan nelijalkaiset asukkaat oleskelevat vapaasti.
Hevosia ja poneja on kahdeksan. Viisi omaa ja kolme muiden, Paloniemi laskee – enemmän kuin mitä hän oli alkujaan suunnitellut.
– Kaikki ovat ihan omanlaisiaan persoonia. Tällaiselle heppanörtillekin on tullut yllätyksenä, miten erilaisia saman lajin eläimet voivat keskenään olla.
Pitkän linjan hevoshullu
Hevosia Milla Paloniemi on rakastanut lapsesta saakka. “Klassinen heppatyttö”, hän kuvailee Hevoshullu-lehdestä alkanutta innostustaan.
Kotikylässä Jalasjärven perukoilla ei päässyt ratsastustunneille, mutta muuten harrastus oli kokonaisvaltainen: Pikku-Milla tapasi hevosia kaikkialla missä pystyi, piirsi niitä ruotsalaisen sarjakuvataiteilija Lena Furbergin innoittamana, toimitti omaa lehteä ja oli kirjeenvaihdossa muiden harrastajien kanssa.
Ensimmäiset kokeilut tallinomistajuudestakin hän teki varhain.
– Minulla oli sellainen 120 senttiä korkea leikkihevonen, rullaponi. Naapurin tytöt kävivät ratsastamassa sillä, ja järjestin rullaponileirejä Millan tallilla.
Valokuvat ja ensimmäisen tallin logot ovat yhä tallessa. Teiskolaismetsään perustettu ponifarmi on aikuisversio lapsuuden haaveista.
Unelman toteuttaminen tuli ajankohtaiseksi samalla kun moni asia muuttui Milla Paloniemen elämässä: koronapandemia iski ja parisuhde päättyi eroon.
– Tuli sellainen henkinen käännekohta. Tein listaa asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi, ja yksi ilmiselvä vastaus oli hevoset. Minulle tuli vahva tarve olla lähellä hevosta.
Hevosfiilistely-yrittäjä
Tarve ei täyttynyt sillä, että elämä olisi jatkunut kaupungissa ja arkeen olisi mahdutettu ratsastustunteja.
– Tiesin heti, että haluan elää hevosten kanssa juuri tällä tavalla: ottaa ne omaan pihaan perheen ja lauman jäseniksi. Haluan möyhentää niitä ja lässyttää niille kaiket päivät.
Saman elämyksen Paloniemi haluaa tarjota muillekin. Ponifarmi ei ole ratsastus- tai terapiatila, mutta sinne pääsee käymään.
– Tarjoan hevosfiilistelypalvelua. Tila on kotini, mutta avaan oven mielelläni muillekin, jotka haluavat tulla katsomaan hevosia.
Paloniemi hehkuttaa hevosten onnellistuttavaa vaikutusta, mutta haluaa painottaa myös asiantuntemusta eläinten pidossa. Ei ole tarkoitus hankkia mielin määrin lemmikkejä vain, koska ne ovat söpöjä.
– Usein ajatellaan, että heppahöperö ei ole kykeneväinen kantamaan vastuuta tai tiedostamaan, mitä eläin oikeasti tarvitsee. Se on myös yksi asenne, jota vastaan koetan taistella.
Ponifarmin emäntä jutusteleekin yhtä sujuvasti eläinten läheisyyden tunteista kuin nykyaikaisesta hevosenpidosta ja hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä.
Poni saa köpötellä kuistille
Yksivuotias shetlanninponi Rokki kolistelee heinillä täytettyä aktivointileluaan pitkin pihaa ja nyhtää sieltä syötävää. Eläin on niin pieni, että se mahtuu helposti köpöttelemään myös niiden aitojen alta, jotka rajaavat kaikkein isoimpien hevosten pääsyä esimerkiksi talon kuistille.
–Minulla oli pitkään peppipitkätossumainen mielikuva, että sitten joskus kun asun crazy pony ladyna tilallani, varmaan ne ponit tulevat sisäänkin. Nythän niin on tapahtunut. Rokki on käynyt eteisessä, Milla Paloniemi nauraa.
Kuistilla koluamiseen ja eläinten muihin edesottamuksiin on suhtauduttava huumorilla. Kun elämä on ponifarmi, tekeminen ja esimerkiksi korjaushommat eivät lopu.
– Hevoset tykkäävät hajottaa kaikkea. Jos jotain yrittää pihaan laittaa, se on hetken kuluttua ponin tuunaamaa.
Lanta ja taide vaativat luojansa
Eniten aikaa tilalla vie fyysinen työ. Heinäverkkoja pitää korjata ja täyttää. Lantaa riittää kärrättäväksi aamusta iltaan. Se on tilan emännän mielestä vain ihanaa.
– Lannan luominen on äärimmäisen terapeuttista. Muutin maalle siksi, että saisin tehdä fyysistä työtä. Olen kökkinyt sisällä ihan tarpeeksi elämäni aikana.
Luomishommia tehdään tällä tilalla paitsi talikko myös kynä kädessä. Sarjakuva-Finlandiallakin aikoinaan palkittu Paloniemi piirtää edelleen tunnetuinta hahmoaan, Kiroilevaa siiliä, mutta myös tilaustöitä. Tilan asukkaatkin inspiroivat, ja Instagram-tilille ilmestyy säännöllisesti hevossarjakuvia.
Niihin liittyy eräs tulevaisuuden suunnitelmista Milla Paloniemen unelmien ponitilalla.
– Minulla oli lapsena lehti nimeltä Heppa-frendit. Olen ajatellut herättää sen uudelleen henkiin. Etenkin oman ikäiseni hevostädit ovat puoltaneet ajatusta.
Kuuntele Milla Paloniemen haastattelu tästä.