Sanoittaja Sinikka Svärd on sanoittanut 1990-puolivälistä lähtien satoja suomalaisia iskelmiä, ja sen ohessa myös lasten- ja kuorolauluja. Hän on yksi Suomen harvoista täyspäiväisistä iskelmäsanoittajista. Hän on kirjoittanut hittejä muun muassa Katri Helenalle, Johanna Kurkelalle, Antti Ketoselle, ja Lauri Tähkälle.
Svärdiä on luonnehdittu tunteiden tulkiksi, ja sitä hän kokee olevansakin enemmän kuin tarinankertoja.
– Kyllä minussa on sellainen surumielisyys, se on ollut aina jo lapsesta asti. Ammennan aika paljon omista kokemuksista ja omasta sisäisestä maailmastani, kuten varmaan jokainen tekijä. Mutta toki myös muille tapahtuneista asioista ja tarinoista.
Omissa ja muiden teksteissä tunnereaktio on tärkein onnistuneen sanoituksen merkki.
– Sen pitää liikauttaa jotain minun sisimmässäni. Ei riitä, että se on teknisesti loistava. Jos siinä ei ole sellaista joka soittaa jotain sisimmässäni, niin ei se silloin toimi. Mutta mikä se jokin on, se vaihtelee ja voi olla joku tosi hauskakin juttu.
Sinikka Svärd tunnetaan taitavana riimittelijänä. Taustalla on pitkä, Reino Helismaasta ja Juha Vainiosta alkava sanoittamisperinne, jonka Svärdille alun perin opetti sanoittaja Turkka Mali.
– Riimitys on minun lempilapseni, ja toinen on sanojen oikein painottaminen. Riimityksessä riimittyvän tavun ensimmäinen ensimmäinen kirjain ei saa olla sama. Esimerkiksi jos "Tyttö lähti juoksemaan", niin seuraava riimi ei saa päättyä -maan, vaan sen täytyy päättyä -laan, -taan tai -saan.
Nykyiset laulutekstit on Svärdin mielestä usein tehty laiskasti riimitellen, ja sekös ärsyttää sanoittajamestaria.
– Nykyään tehdään hirveästi sellaisia tekstejä, joita suorastaan ärsyttää kuunnella. Sellaisia, missä joku laulaa vaikka viisi kertaa peräkkäin riimin: -taan, -taan, -taan. Se on kauhean tylsää – olisi siinä nyt vähän voinut nähdä vaivaa ja yrittää miettiä jotain muuta ratkaisua.
Katso tästä Sinikka Svärdin koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa: