Lähitulevaisuudessa ihmiskunnalle on käynyt köpelösti. Maapallo on muuttunut ylikansoitetuksi, rutikuivaksi, autiomaaksi, jossa on pulaa etenkin vedestä. Elämän eliksiiristä on tullut kultaakin kalliimpaa, sen käyttöä säännöstellään ankarasti ja tämä aiheuttaa eriarvoisuutta ja jatkuvaa melllakointia.
Ratkaisua ongelmaan haetaan sinivihreästä kulahtaneenruskeaksi muuttuneen planeettamme ulkopuolelta. Joukko tutkijoita matkaa Kuun pinnalle rakennetulle Balhaen avaruusasemalle, jossa on tapahtunut kummia, ja jossa on yritetty ratkoa mystisen kuuveden salaisuutta.
Tällaisista osasista rakentuu Netflixin The Silent Sea -sarja, joka edustaa tuoretta ja innovatiivista korealaista scifiä. Sarja on saanut runsaasti kiitosta sekä kriitikoilta että katsojilta: joulu-tammikuun vaihteessa se oli Netflixin katsotuin ei-englanninkielinen sarja, joka keräsi viikon aikana lähes 50 miljoonaa katsomistuntia.
The Silent Sea on jatkumoa korealaissarjojen eli K-draaman voittokululle: viime syksynä Squid Gamesta – jossa ihmiset joutuvat pelaamaan väkivaltapelejä henkensä kaupalla – tuli Netflixin kaikkien aikojen katsotuin sarja. The Silent Sea nousi tammikuun alussa Netflixin katsotuimmaksi englanninkieliseksi sarjaksi.
Ja kuten Squid Gamenkin kohdalla, The Silent Sea on onnistunut paketoimaan tuttuja elementtejä uuteen kuosiin. Ensinnäkin, paitsi dystooppinen tieteissarja, The Silent Sea on myös trilleri, jossa on mukana yhteiskuntakritiikkiä: sarjassa tarkastellaan eriarvoisuutta ja suurten korporaatioiden mittaamatonta valtaa. Toisaalta 2060-luvulle sijoittuva sarja esittää todenmukaisen skenaarion tulevaisuudesta, joka on täysin mahdollinen ja josta on käyty keskusteluja jo useamman vuosikymmenen ajan: entäpä jos vesi loppuu? Mitä siitä seuraisi?
Esimerkiksi NME-julkaisun mukaan The Silent Sean vahvin puoli on sen kyky yhdistellä tyylikkäästi ihmiselle ominaista tuntemattoman pelkoa synkkiin, täysin mahdollisiin tulevaisuudennäkymiin. Arvostelussa kehutaan myös sarjan ajatuksia herättäviä teemoja ja allegorioita sekä ensiluokkaista lavastusta ja tuotantoa.
Myös näyttelijät ovat olleet täysillä mukana ja nauttineet sarjan tekemisestä.
– Rakastan projekteja, joihin liittyy seikkailun tuntua. Minua kiinnosti ulkoavaruuteen sijoittuva elokuva ja halusin rikkoa rajojani näyttelijänä, muun muassa Kingdom-kauhutrilleristä tunnettu näyttelijätär Bae Doona toteaa The Korea Times -julkaisussa.
Kilpajuoksu vesivarannoista
Vaikka esimerkiksi The Silent Sean visuaalinen ilme kerää suitsutusta, ihan täydellisestä taideteoksesta ei kuitenkaan ole kyse: joidenkin arvioiden mukaan sarja viljelee scifi-kliseitä, joita on nähty genressä jo vuosikymmenet. Hylätty avaruusasema, jonne tutkijaryhmä saapuu ihmettelemään outoja tapahtumia, on tieteiskuvastojen peruskauraa. Kyseisellä teemalla on kehystetty esimerkiksi James Cameronin Aliens (1986) ja Paul W. Andersonin Event Horizon (1997).
Myöskään veden loppuminen Maapallolta ei ole scifissä mikään uusi keksintö. Kyseistä aihepiiriä on käsitellyt esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirja (2012). George Millerin Mad Max: Fury Road -elokuvassa (2015) ydinsodan jälkeinen maailma on muuttunut loppumattomaksi aavikoksi, jossa taistellaan niukoista vesivarannoista. Young Ones -elokuvan (2014) kuivuuden riivaamassa postapokalyptisessa Yhdysvalloissa ihmiset tappavat toisiaan saadakseen vettä juodakseen, ja dystooppisessa The 100’s -kirja- ja televisiosarjassa eloonjääminen kytkeytyy ruoan ja veden säännöstelyyn.
The Silent Sea perustuu ohjaaja Choi Hang-yongin The Sea of Tranquility -lyhytelokuvaan (2014), ja joidenkin kriitikoiden mukaan lyhytelokuvan venyttäminen kokonaiseksi tv-sarjaksi ei ole täysin onnistunut projekti.
The Observer-julkaisun toimittaja Dylan Roth kirjoittaa, että The Silent Seassa on paljon tyhjäkäyntiä ja se hukkuu omaan pituuteensa: sarja olisi kannattanut puristaa kahdeksan jakson sijasta kuuteen.
Rothin mukaan sarjan ongelmana on myös se, että katsoja on jatkuvasti askelen edellä sarjan tapahtumia ja roolihahmoja – tähän on syynä nimenomaan hidastempoisuus.
Scifi näkyy myös musiikkivideoissa
Korealainen scifi-sarja voi vaikuttaa eksoottiselta idealta, mutta The Silent Sean lisäksi maassa on useita muitakin tieteissarjoja, joissa käsitellään kattavasti scifi-teemoja. Sisyphus: The Myth -sarja (2021) pyörii aikamatkustamisen ympärillä, kun taas Space Sweepersissä (2021) eletään puhuvia robotteja vilisevässä maailmassa ja haikaillaan Marsin asuttamisen perään.
SF8-sarja (2020) taas on lyhytelokuvien antologia, jota on verrattu Netflixin Black Mirroriin. Kuten Black Mirrorissakin, SF8:n teemoihin kuuluvat tekoäly, robotit ja tulevaisuuden pelimaailma.
My Holo Love (2020) sekoittaa toisiinsa rakkaustarinaa ja tulevaisuuden teknologioita. Sarjan introvertti päähenkilö ihastuu tekoälyohjelman avulla luotuun hologrammiin, mutta tästä seuraa erinäisiä sekaannuksia.
Toinen toistaan villimmät scifi-elementit ovat näkyneet myös pitkään korealaisissa musiikkivideoissa. Aespa-yhtyeen Next Level -videolla (2021) tanssitaan teknologian täyttämälla avaruusaluksella, ja Blackpinkin How You Like That (2020) koostuu useasta erilaisesta futuristisesta ympäristöstä.
Jo vuonna 2014 2NE1-tyttöbändin Come Back Home -musiikkivideo rakennettiin upeiden scifi-elementtien ja kyberpunk-maisemien ympärille, joille molempien Blade Runnereiden tekijät voisivat varmaan olla kateellisia.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 21.1. klo 23:een asti.