Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
PEKING Miksi en huomannut, että tilanteessa on jotain outoa? Miksi en tunnistanut varjostajia?
Näin ihmisoikeuksiin erikoistunut asianajaja Wang Quangzhang pohtii yhtä kesäpäivää, joka muutti hänen elämänsä.
Oli elokuu 2015. Päivä oli kuuma, ja myöhään illalla Wang päätti lähteä viilentymään kaupungin laidalla sijaitsevalle uima-altaalle.
Tuohon aikaan allas oli tavallisesti tyhjä, mutta tällä kertaa se oli täynnä väkeä.
Sen kummempia miettimättä Wang pulahti uimaan muiden sekaan.
Wang huomasi muiden uimareiden poistuvan hänen ympäriltään. Yhtäkkiä altaan reunalle ilmestyi mies valkoisessa paidassa ja kravatissa. Tämä tutki katseellaan Wangia sanomatta sanaakaan.
Kun Wang nousi pois altaasta, läheisestä autosta ilmestyi joukko siviilipukuisia miehiä. He tarttuivat Wangiin.
– Me nappasimme hänet, Wang kertoo heidän sanoneen.
Hän joutui Kiinan turvallisuuspoliisin käsiin ja niin sanottuun Kiinan “mustaan vankilaan”.
Samalla Wang Quangzhangista tuli yksi kymmenistä tuhansista kiinalaisista, jotka ovat kadonneet Kiinan salaisiin pidätyskeskuksiin.
Tulevina viikkoina Kiina haluaa näyttää maailmalle parhaimman puolensa itsestään, kun Pekingin talviolympialaiset alkavat ensi perjantaina.
Kiinan “mustat vankilat” kertovat kuitenkin kisajärjestäjän toisesta puolesta. Tässä jutussa kansainvälisesti tunnettu juristi Wang kertoo Ylelle, mitä tapahtui hänelle ja useille muille ihmisille, jotka ovat arvostelleet Kiinan yksinvaltaista järjestelmää.
Asiantuntijoiden mukaan Kiina on rakentanut kokonaisen pidätyskeskusten verkoston, jonne valtaa pitävä kommunistipuolue sulkee ihmisiä.
Keskuksiin on joutunut Wangin tapaan ihmisoikeusjuristeja, aktivisteja ja toimittajia. Selleissä viruu myös muita kiinalaisia, jotka ovat joutuneet jostain syystä viranomaisten epäsuosioon.
“Valtion hyväksymiä sieppauksia.” Näin Espanjasta toimiva, Aasian ihmisoikeuksia tutkiva ihmisoikeusjärjestö Safeguard Defenders kuvaa tapaa, jolla Kiina käyttää pidätyskeskuksia ihmisten vaientamiseen.
Järjestön mukaan poliisi on vienyt keskuksiin ainakin 23 000 ihmistä viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana. Se arvioi, että uhreja voi olla kuitenkin moninkertainen määrä.
Myös YK:n erityisedustajat ovat todenneet, että pidätyskeskusten todellista laajuutta on mahdotonta tietää, koska viranomaiset pimittävät tietoja vangituista ja vankiloista.
Poliisilla on lukuisia paikkoja, minne he voivat piilottaa kiinniotetut. Jotkut niistä ovat vankilamaisia, tarkoitukseen tehtyjä rakennuksia, joissa on sellit ja kuulusteluhuoneet. Toiset saattavat olla esimerkiksi majataloja, kommunistisen puolueen omistamia tiloja ja jopa psykiatrisia sairaaloita, kertoo muun muassa Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestö.
Kiina ei kiellä pidätyskeskusten olemassaoloa, mutta sanoo vievänsä niihin ihmisiä, joita se epäilee terrorismista, korruptiosta ja kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta. Lain mukaan pidätetyt voivat olla keskuksissa enintään puoli vuotta, mutta useat eri lähteet kertovat monien ihmisten viruvan keskuksissa paljon pidempään.
Wang Quangzhang kertoo, että päivät pidätyskeskuksessa olivat aina samanlaista piinaa.
– Heräsimme aamulla kello yhdeksän. Meidän piti istua puulattialla jalat ristissä iltayhdeksään asti. Emme saaneet liikkua, edes räpäyttää silmiä. Kaksi vartijaa vahti meitä koko ajan, Wang kertoo.
Vankeja kuulusteltiin pitkin päivää. Poliisi tivasi Wangilta tietoja oikeusjutuista, joissa hän oli toiminut asianajajana.
Kun poliisi ei saanut haluamiaan vastauksia, Wangia rangaistiin.
Wang ei saanut tarpeeksi ruokaa. Kohtelu oli raakaa:
Poliisit potkivat, sylkivät ja kastelivat häntä kylmällä vedellä. Wangia estettiin myös nukkumasta. Hän sai nukkua vain selällään kädet suorina vartijan jatkuvan valvonnan alla. Pienestäkin liikahduksesta rangaistiin herättämällä ja kovalla huudolla.
– Nukkuminen oli joka yö yhtä kidutusta, Wang kertoo.
Myöhemmin selvisi, että Wang oli joutunut pidätyskeskukseen suurratsiassa, jonka oli järjestänyt Kiinan sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö. Poliisi oli pidättänyt yli 300 asianajajaa ja aktivistia. Operaatio nousi otsikoihin maailmallakin nimellä 709-ratsia, koska se alkoi heinäkuun 9. päivä.
Kidutuksen ja eristyksen aikana Wangin ajantaju katosi. Yksi pahimmista asioista oli, että kukaan ei puhunut hänelle kuulustelujen ulkopuolella.
Hän kertoo kaivanneensa sanoja, niin puhuttuja kuin kirjoitettuja. Ympärillä oli vain tyhjät seinät ja poliisi.
Kohta myös terveys alkoi pettää. Verenpaine nousi ja korvat tulehtuivat. Pahimmillaan hän ei enää jaksanut edes nousta ylös.
Myös huoli perheestä oli suuri. Kotiin oli jäänyt vaimo ja pieni poika, jotka eivät tienneet hänen olinpaikastaan.
– Yksi pahimmista tunteista oli katumus. Kaduin, miksi lähdin uimaan. Kaduin asiaa pitkään, Wang kertoo.
Wang laskee olleensa kaikkiaan kahdeksassa eri pidätyskeskuksessa kolmen vuoden aikana. Tammikuussa 2019 pitkä painajainen loppui, kun pidätyskeskukset vaihtuivat vankilaan.
Tuolloin Pekingin lähellä sijaitsevan kaupungin Tianjinin tuomioistuin tuomitsi Wangin vallankumouksellisesta toiminnasta neljän ja puolen vuoden vankeuteen.
Wang kuvaa vankilaoloja “kuin taivaaksi” pidätyskeskusten jälkeen. Vankiloissa sentään toimitaan lain mukaan, ja hän sai jopa lukea.
Ihmisoikeusjärjestö Safeguards Defendersin mukaan myös muut "mustiin vankiloihin" joutuneet ihmiset ovat joutuneet Wangin tapaan kidutetuiksi. Samoin vankeustuomio ja vapautus toistavat samaa kaavaa: ne, jotka allekirjoittavat tunnustuksen, pääsevät vapaaksi aiemmin.
Wang vapautui vihdoin huhtikuussa 2020.
Suuri osa samaan aikaan pidätetyistä oli päässyt vapaaksi aiemmin tehtyään pakon edessä tunnustuksen – osa heistä videoilla, joita esitettiin televisiossa. Wang ei tähän suostunut ja kärsi itse tuomionsa loppuun asti.
Kiinassa erilaiset katoamiset jatkuvat yhä. Enää he eivät ole lähinnä ihmisoikeusaktivisteja, vaan yhä laajempi kirjo kansalaisia.
Kaikki eivät joudu “mustiin vankiloihin”, vaan ihmisten vapautta rajoitetaan toisin tavoin.
Esimerkiksi jättimäisen verkkokauppayhtiön Alibaban perustaja Jack Ma katosi kuukausiksi marraskuussa 2020.
Asiantuntijoiden mukaan Kiinan johto halusi näyttää, että se voi rangaista ja eristää myös maan suurimpia tähtiä.
Erikoisen Peng Shuain katoamisesta tekee se, että tapaukseen kytkeytyy myös Kansainvälinen olympiakomitea (KOK).
Peng katosi kerrottuaan sosiaalisessa mediassa, että entinen Kiinan varapääministeri Zhang Gaoli oli pakottanut hänet seksiin.
Muutaman viikon jälkeen Peng ilmestyi takaisin julkisuuteen. Jopa kansainvälisen olympiakomitean johto keskusteli hänen kanssaan videoyhteydellä. KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach kertoi videokeskustelun jälkeen uskovansa, että Peng voi hyvin.
Safeguards Defenders -järjestön perustajan Peter Dahlinin mukaan kyseessä oli Kiinan järjestämä julkisuustemppu.
Dahlinin mukaan Pengin ja kansainvälisen olympiakomitean videotapaaminen muistutti niitä tunnustusvideota, joissa pidätetyt kiinalaiset vakuuttavat voivansa hyvin.
Olympiakomiteaa hän syyttää sinisilmäisyydestä.
– Antautumalla käytettäväksi näin räikeällä tavalla, te todellakin toimitte poliittisesti, Dahlin kritisoi olympiakomiteaa joulukuussa.
Wang Quangzhangin paluu vapauteen ei ollut helppo.
Aluksi hän oli ahdistunut ja voimaton, mutta elämä voitti pikkuhiljaa. Wang pestasi henkilökohtaisen valmentajan kuntoutuakseen, ja myös lukeminen auttoi.
Töiden teko vaikeutui, koska Kiinan viranomaiset olivat poistaneet häneltä luvan toimia asianajajana. Nykyisin Wang auttaa oikeusapua tarvitsevia muttei voi edustaa heitä oikeudessa.
Ajasta pidätyskeskuksissa häntä muistuttaa yhä jatkuva vaiva korvissa.
Wang näkee, että Kiinassa asiat menevät parhaillaan huonompaan suuntaan.
– Tänään saatat kuulla, että lakimiehen toimilupa on peruttu. Huomenna kuulet, että joku on kadonnut. Tilanne vain pahenee, hän sanoo.
Wang sanoo, että kuka tahansa voi kadota Kiinassa.
Safeguard Defendersin tutkimista viranomaisten tilastoista käy ilmi, että vuonna 2013 syytteet nostettiin 325:aa pidätyskeskuksissa ollutta ihmistä vastaan. Järjestö arvioi, että vuonna 2020 pidätyskeskuksiin jäi vähintäänkin 20 ihmistä päivässä. Se tarkoittaisi vuodessa tuhansia ihmisiä.
Wang sanoo, ettei pelkää puhua kokemuksistaan. Viranomaiset kyllä löytävät minkä tahansa syyn, jos he haluavat pidättää hänet, Wang pohtii.
– Koin pimeän, helvetillisen elämän vankeudessa, joten kaikki on nyt helppoa minulle.
Wang sanoo Kiinan johdon uskoneen, että vuoden 2015 iso ratsia olisi hiljentänyt ihmisoikeuksien puolustajat kerralla.
– Olimme täydellinen saalis heille. Mutta he eivät osanneet ennakoida, että jaksaisimme taistella epäoikeudenmukaisia pidätyksiä vastaan niin pitkään, hän sanoo.
Wangin tavoitteena on saada toimilupansa takaisin ja pyörtää tuomio kumouksellisuudesta.
Valvontakoneisto ei ole unohtanut Wangia. Hän kertoo, että poliisit tarkkailevat häntä kolmessa vuorossa. Ajoittain, kuten vuonna 1989 tapahtuneen Tiananmenin aukion verilöylyn muistopäivänä, hän joutuu kotiarestiin kuten monet muut ihmisoikeusaktivistit.
Surullisin Wang on lapsensa puolesta.
– Hän kirjoitti syntymäpäiväkorttiin, että hän ei halua kenenkään valvovan kotiamme enää. Se kosketti minua paljon ja olin pahoillani hänen puolestaan.
Wangin lapsi käy nyt kotikoulua. Osin siksi, että maan johdon määräämästä ajattelutavasta livenneiden perheitä vältellään ja lapset saattavat joutua kiusatuiksi koulussa.
Wangia huolestuttaa myös se, miten nykyopetus muovaa tämän päivän lapsia. Jo pienimmillekin Kiinan koululaisille opetetaan pakollisena aineena presidentti Xi Jinpingin ajatuksia eli kommunistisen puolueen strategiaa.
Hän kuvaa opetusta punaiseksi koulutukseksi, joka opettaa tottelemaan ja vihaamaan.
– Olemme kärsineet tästä menneisyydessä, emmekä voi antaa tulevien sukupolvien saada tällaista koulutusta taas, hän sanoo.
Voiko olympialaisia antaa valtioille, joissa rikotaan ihmisoikeuksia? Vai pitäisikö politiikka ja urheilu pitää toisistaan erillään? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 31. tammikuuta 2022 kello 23 asti.
Jutun aloituskuvan tiedot: Mielenosoittaja pitelee Kiinan pidättämän juristin Wang Quangzhangia esittävää kuvaa Hongkongissa joulukuussa 2018. Kuva: S. C. Leung / AOP
Kuuntele Mistä Maailma puhuu -podcast:
Lue lisää:
Kirjeenvaihtajalta: Kiinalaismiljardööri Jack Ma katosi, eikä hänestä sovi nyt puhua
Wang Quangzhangista ja Kiinan "mustista vankiloista" kertova juttu on osa Ylen Hyvin sanottu -hanketta.
