– Osastolla pitäisi olla aamuvuorossa kuusi hoitajaa, mutta onkin neljä. Siinä on sitten pärjätty ja asioita on tehty sinne päin, helsinkiläinen sairaanhoitajaopiskelija Aiki Oago kertoo harjoittelujaksoistaan ja keikkatöistään.
Hän muistuttaa, että kiireessä myös potilaiden ja hoitajien turvallisuus voi vaarantua.
Oago toivoo lakon tuovan helpotusta hoitajapulaan, jonka myös hän on kokenut. Hän on yksi kolmesta sairaanhoitajaksi opiskelevasta nuoresta, jolta Yle kysyi mielipidettä julkisesta terveydenhuollosta sekä ammattiliittojen Tehyn ja Superin lakosta.
Oago sanoo arvostuksensa hoitajia kohtaan nousseen, kun tilanteet muuttuivat ja väsyneiden hoitajien piti joustaa, paljon. Kysyttäessä hän kertoo esimerkkejä.
– Aamuvuorossa kirurgisella vuodeosastolla haavahoito on ollut sellaista, että vain puhdistetaan ja vaihdetaan sidokset, ajanpuutteen takia.
Muutenkin hänen mielestään hoitotyössä mennään yleisesti sieltä, missä rima on matalin.
– Vaihdetaan vaippa ja varmistetaan, että potilas saa syötyä. Sitten pitääkin rientää seuraavan potilaan luo.
Hän käyttäisi mielellään perushoitoon enemmän aikaa, esimerkiksi pyyhkisi vuodepotilaan kainalot ja vaihtaisi vaatteet, mutta aina sitäkään ei ehdi.
– Siitä nousee tunne, että oonko mä nyt tarpeeksi hyvä ja oonko varmasti tehnyt kaiken.
21-vuotias Oago kuitenkin haluaa alalle, josta moni haluaa nyt pois.
– Mielessäni on kyllä paljon ristiriitaisia ajatuksia, että pitäisikö sittenkin vaihtaa alaa, mutta olen kokenut harjoitteluissa olevani omalla alallani. Tykkään olla potilaiden kanssa ja auttaa. Tärkeintä on, että potilas on kivuton ja pääsee jatkohoitoon tai kotiin.
Koulussa opettajat sanovat, että oppiminen ei tällä alalla lopu koskaan, ja se on Oagon mielestä totta.
Hoitajien palkkavaatimuksia hän pitää oikeutettuina.
– Vastuu on tosi iso, ja moni sairaanhoitaja osaa paljon enemmän kuin mitä palkkanauha näyttää.
Oagon mielestä hoitajat eivät voi ikuisesti joustaa ja tehdä pidempää työpäivää.
– Nyt oli lakon aika. Jokin muutos pitää tapahtua, ettei hoitajapula tästä ainakaan enää kasvaisi.
Virolaistaustainen Aiki Oago opiskelee ammattikorkeakoulu Metropolian englanninkielisellä linjalla sairaanhoitajaksi ja toivoo valmistuvansa ensi keväänä.
– Jos haluaisin joskus ulkomaille töihin, sanasto olisi jo tuttua.
Mitä pidemmälle lakko kestää, sitä hankalampaa on korvata menetettyjä tunteja.
Aiki Oago
Oago toimii myös Metropolian opiskelijakunnan Metkan hallituksessa ja on huolissaan lakon vaikutuksista opiskelijoiden valmistumiseen. Myös hänen oma harjoittelujaksonsa psykiatrian puolella keskeytyi parin viikon jälkeen.
– Mitä pidemmälle lakko kestää, sitä hankalampaa on korvata menetettyjä tunteja.
Hänen mukaansa opiskelijakuntien pitää nyt vahtia tarkasti, että opiskelijat saavat heille kuuluvan opin ja että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti.
– Jotkut voivat saada korvattua harjoittelun yhdellä tehtävällä, ja joidenkin pitää sitten tehdä kaikki tunnit takaisin. Se olisi epäreilua.
Oago pelkää lakon pahimmillaan viivästyttävän joidenkin valmistumista, jos pakollisia harjoitteluja jää välistä tai kesken.
– Kela on ilmoittanut, että opintotukea myönnetään, jos opinnot viivästyvät, mutta opintolainahyvitys ei enää päde, jos opinnot viivästyvät. Se aiheuttaa monelle päänvaivaa.
Aishah Muhammed: "Enemmän tummaihoisia hoitajia sairaaloihin"
Sairaanhoitajaksi Lahdessa opiskeleva 19-vuotias helsinkiläinen Aishah Muhammed tiktokkaa muun muassa suomalaisesta hoitoalasta lähes 79 000 seuraajalleen.
– Tarvitsemme enemmän palkkaa, siksi lakko, Aishah Muhammed sanoo.
Hän kertoo nigerialaisista tutuistaan, jotka tienaavat hoitajina Isossa-Britanniassa vähintään 25 euroa tunnilta. 40 tunnin työviikolla se tarkoittaa neljässä viikossa 4 000 euron bruttopalkkaa ilman lisiä. Suomessa sairaanhoitajan peruspalkka ilman lisiä on 2 546 euroa kuukaudessa.
Myös Yle on uutisoinut hoitajien palkkakuopasta verrattuna muihin maihin.
Huonosta palkasta ja muista alan huonoista uutisista huolimatta sairaanhoitajan ammatti on Muhammedin unelma.
– Olen onnellinen, mun unelma alkaa tästä. Haluan auttaa ja pelastaa ihmisiä. Joka päivä tehdään yhteistyötä lääkärin kanssa, ja sairaanhoitajakoulun jälkeen voin opiskella lääkäriksi vaikka ulkomailla. Olen nuori, ja puhun hyvin englantia.
Hän muutti Suomeen vanhempiensa luokse neljä vuotta sitten Nigerian entisestä pääkaupungista Lagosista ja opiskelee nyt toista vuotta LAB-ammattikorkeakoulun englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Jo Nigeriassa hän kävi kaikki kouluasteet englanniksi, vaikka hänen äidinkielensä on yoruba.
Tämä haastattelu tehtiin suomeksi, ja Aishah Muhammedin vastauksia on muutettu mahdollisimman vähän yleiskielelle.
– Kaikki pelkäävät, ettei mun suomen kieli riitä. Olen ollut harjoittelussa sairaalassa, jossa moni katsoo, voinko olla hoitaja. Miksi he eivät tiedä? Koska tummaihoisia on enemmän kotihoidossa ja vanhusten laitoksissa.
Toinen unelma olisi nähdä sairaaloissa enemmän tummaihoisia sairaanhoitajia. Nyt monet afrikkalaistaustaiset työskentelevät lähihoitajina tai hoiva-avustajina, kuten hänen äitinsäkin.
– Afrikassa me hoidamme meidän vanhukset. Ei se ole raskas työ meille hoitaa vanhuksia.
Pikkurasistit luulee, että Suomessa riittää suomalaisia hoitajia, mutta ei riitä.
Aishah Muhammed
Kun Suomi vanhenee, tarvitaan hänen mielestään enemmän ulkomaalaisia hoitajia. Hän innostuu toimittajan kysymyksestä, pitäisikö Suomen valtion rekrytoida hoitajaopiskelijoita esimerkiksi hänen synnyinmaastaan Nigeriasta.
– Mun kaverit lukiosta kysyy paljon tästä nursering. Nigeriassa ei ole töitä, ja jos on töitä, 20 euroa viikossa ei ole ok. En tiedä, miten pääsee Suomeen opiskelemaan, jos et ole EU-perhettä ja vaaditaan suomen kieli.
– Pikkurasistit luulee, että Suomessa riittää suomalaisia hoitajia, mutta ei riitä.
Hän on joutunut tottumaan rasismiin Suomessa harjoittelujaksoillaan sekä tehdessään keikkatöitä lähihoitajana.
Jotkut vanhukset eivät halua tummaihoista hoitajaa, ja Muhammedia on myös lyöty. Tällöin hän on kutsunut paikalle toisen hoitajan.
– Sanon, että ma vaihdan sun vaipan, mutta sinä sanot, että pois Suomesta, mene takaisin sun kotimaa, et voi hoitaa minua, haluan toisen hoitajan, suomalaisen hoitajan, hän kertoo kokemuksistaan.
Hän haluaisikin työskennellä tulevaisuudessa lasten tai kehitysvammaisten kanssa.
– Lapset eivät tiedä, mikä on rasismi, ei tiedä syrjintä, ei eri ihmisiä. Ja viime harkassa kaksi nuorta tunsi mut TikTokista ja tilanne rauhallinen, he keskusteli mun kanssa.
TikTokissa filtterit piilottavat @Princes_Aishah-tililtä pahimmat törkeydet. Osa hänen videoistaan on päätynyt viraaliksi ja kasvattanut seuraajamäärää entisestään.
Mikael Kutvonen: "Vakituiset hoitajat sanovat, että kannattaa vaihtaa alaa"
Myös vantaalainen opiskelija Mikael Kutvonen kannattaa hoitajien lakkoa.
– Kun vuosia on taisteltu työoloja ja vajaamiehitystä vastaan eikä mitään muutosta ole tapahtunut, sitten joudutaan käyttämään tällaista radikaalia keinoa, Kutvonen toteaa.
Hänkin on kokenut, miten sairastuneiden hoitajien puuttuminen työvuoroista tai täyttämättä olevat vakanssit kuormittavat töissä olevia.
– Minulle ja monelle opiskelukaverilleni vakituiset hoitajat ovat sanoneet, että kannattaa vaihtaa alaa, tätä ei jaksa. Se on tosi huolestuttavaa ja kertoo paljon työoloista.
Kutvonen on huolissaan, ettei harjoittelijoita ehditä ohjata työhön riittävästi.
– Lain mukaan opiskelijaa ei saa jättää yksin, mutta vajaamiehityksen takia joudutaan sumplimaan, kuka ottaa opiskelijan. Harjoittelijat saattavat jopa olla vähän tiellä siellä.
Toisaalta harjoittelijakin pääsee tositoimiin, jos hoitajista on pulaa.
– Jos aamuvuoroon piti tulla viisi ammattitaitoista hoitajaa, mutta siellä onkin vain kolme plus harjoittelija, toki siinä vaiheessa opiskelijan rooli nousee isommaksi, jos hänen taitonsa riittävät, Kutvonen kertoo, mutta muistuttaa heti perään sudenkuopasta:
– Se on omalla tavallaan väärin, että ilmaista työtä tekevälle harjoittelijalle laitetaan liikaa vastuuta.
Kutvonen toivoo opiskelijoiden kertovan tällaisista tilanteista koululle. Hän itse toimii sairaanhoitoalaa Metropoliassa opiskelevien yhdistyksen TXO ry:n puheenjohtajana.
Perhetuttuni on ollut 30 vuotta vastuullisissa tehtävissä, eikä hänen palkkansa vieläkään ala kolmosella.
Mikael Kutvonen
Kutvonen puhuu paljon hoitajien työoloista ja etenkin vajaamiehityksestä, mutta kyllä myös raha ratkaisee: hän toivoisi, että aloittelevien sairaanhoitajien palkka alkaisi kolmosella.
– Meillä on perhetuttu, joka on ollut 30 vuotta vastuullisissa tehtävissä sairaalassa, esimerkiksi lastenosastolla, eikä hänen palkkansa vieläkään ala kolmosella, mikä on minun mielestäni väärin.
Hän muistuttaa pääkaupunkiseudun suurista asumiskustannuksista, joiden takia moni hoitaja joutuu pakosta tekemään yövuoroja ja ylitöitä.
25-vuotias Mikael Kutvonen on jo ehtinyt opiskella ravintolakokiksi ja kokeilla työtä turvallisuusalallakin. Kaikista hoitoalan ongelmista huolimatta hän aikoo valmistua sairaanhoitajaksi parin vuoden päästä. Tällä hetkellä ensihoito kiinnostaa eniten.
– Hoitoala on aina kiinnostanut. Perheessäni on paljon hoitoalalla olevia, sieltä on tullut veren mukana hoitoviettiä. Mutta haluan, että työolot ovat kunnossa.
Korjattu 19.4.2022 kello 9.11. Lagos on Nigerian entinen pääkaupunki.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 16. huhtikuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi: