Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Ydinvoimayhtiö Fennovoima kertoi maanantaina päättäneensä sopimuksen venäläisen laitostoimittajan kanssa. Tämä tarkoittaa, että työt Hanhikiven ydinvoimalatyömaalla päättyvät.
Pyhäjoella jaksetaan kuitenkin uskoa, että paikalle nousee vielä ydinvoimala. Samankaltaisia ajatuksia esittivät professori Peter Lund, omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) ja kokoomuspoliitikot laajalla rintamalla.
Unelman edessä on suuria kysymysmerkkejä.
Kuka työhön ryhtyisi?
Ydinvoimalatyömaan uudelleenkäynnistämiseen ei riitä se, että hankintaan uusi laitostoimittaja Rosatomin tilalle.
Tarvitaan kokonaan uusi yhtiö tai ainakin uusi omistaja, joka ottaa Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voiman paikan Fennovoimassa. RAOS Voiman osuus ydinvoimayhtiöstä oli noin kolmannes – mikä tarkoittanee noin 2,5 miljardia euroa.
Eikä sekään riitä.
Moni Fennovoiman nykyinen suomalainen omistaja on valmis luovuttamaan. Esimerkiksi Turku ja Vantaa ovat ilmoittaneet pyrkivänsä irrottautumaan hankkeesta.
Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä arvioi, että nykyisellä osakaspohjalla hanke ei tule missään tapauksessa toteutumaan.
– Venäläinen osakas on mukana niin suurella osuudella. Ja aika moni muistakaan osakkaista ei ole valmis jatkamaan sitä hanketta. Uuden voimalan toteutuminen vaatisi uuden konsortion tai yhtiön, joka olisi valmis investoimaan ydinvoimaan, Leskelä toteaa.
Joidenkin arvioiden mukaan Suomen sähköntarve tulee kaksin- tai kolminkertaistumaan, kun liikenne ja teollisuus siirtyvät entistä enemmän sähkön, ja ennen kaikkea päästöttömän sähkön, käyttäjiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Fennovoiman nykyiset omistajat lähtisivät innolla mukaan uuteen hankkeeseen.
Lukumääräisesti suurin omistajajoukko Fennovoimassa ovat kuntien ja kaupunkien energiayhtiöt. Karvaiden kokemusten jälkeen kunnanvaltuustoja voi olla erityisen vaikea houkutella uuden ydinvoimahankkeen taakse. Kuntien rahaa on käytetty Fennovoimaan miljoonatolkulla ja vastineeksi saatiin vain harmaita hiuksia.
Fortumillakaan ei ole asian suhteen kiire, sillä yhtiöllä on riittävästi haasteita Venäjän liiketoiminnoissaan – ja lisäksi yhtiö hakee jatkoaikaa vanhalle Loviisan ydinvoimalalleen.
Fennovoiman nykyisistä omistajista Outokumpu ja SSAB saattaisivat jatkossakin olla kiinnostuneita uudesta isosta ydinvoimalasta – ovathan ne Suomen suurimpien sähkönkuluttajien joukossa. Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri ei ole siitä lainkaan varma.
Kyse on hänen mukaansa sähkömarkkinoiden pitkän aikavälin epävarmuudesta.
– Suureen hankkeeseen lähtiessä tulisi tietää, mikä on sähkön markkinatilanne seuraavien 60 vuoden ajan. Pitäisi arvata oikein sähkön hintataso ja vaihtoehtoisten hankintatapojen hinta, Syri sanoo.
– Tuntuu hurjalta ajatus, että Outokummun tai SSAB:n kaltaiset yritykset lähtisivät heti uudestaan näin isoon hankkeeseen.
Ja mitä se maksaisi?
Hanhikiven ydinvoimalan hinnaksi on ilmoitettu 7–7,5 miljardia euroa. Uuden yhtä suuren voimalan hintalappu olisi useita miljardeja euroja kalliimpi.
Ja kannattaa muistaa, että vanhan hintalapun takana oli venäläinen valtionyhtiö, jonka vientiponnisteluja Venäjän valtio subventoi öljytuloillaan. Projektin tuotto ei ollut venäläisille kaikki kaikessa – yhtä tärkeää oli saada Suomesta referenssi seuraavan laitoksen markkinointiin.
Seuraava laitetoimittaja saattaisi hinnoitella projektin toisin.
Ydinvoiman suurhankkeet eivät houkuttele siksikään, että projekteilla on paha tapa myöhästyä. Olkiluoto 3 valmistui noin kolmetoista vuotta myöhässä. Fennovoiman tavoitteena oli alun perin tuottaa sähköä vuoteen 2020 mennessä.
Tällä hetkellä tontilla on valmiina lähinnä perustuksia, huoltotiloja ja asuintilat yli tuhannelle ihmiselle.
Hanhikiven ydinvoimalan suunnitteluun ja rakentamiseen on käytetty 600–700 miljoonaa euroa. Vain osa siitä voitaisiin käyttää hyödyksi uudessa projektissa.
Ovatko pienet voimalat iso käänne?
Energiamaailma on muuttunut paljon sen jälkeen kun Fennovoima-yhtiö perustettiin vuonna 2007. Innostus suurten ydinvoimalaprojektien ympärillä on hiipunut, kun projektien hinta-arviot ja aikataulut ovat pettäneet.
Samaan aikaan esimerkiksi tuulivoiman kannattavuus on kohentunut hurjasti.
Ydinvoima-alan huomio on kiinnittynyt yhä enemmän pieniin ydinlaitoksiin. Näistä sarjatuotantona valmistettavista ja yhteen kytkettävistä SMR-voimaloista povataan energia-alalle suurta käännettä.
VTT:n erikoistutkija Ville Tulkin mukaan pienvoimalat voisivat olla yksi vaihtoehto myös Hanhikiven alueelle. Tämän teknologian kehitystyö on pitkällä, mutta valmista se ei kuitenkaan vielä ole.
Samaa mieltä on Aalto-yliopiston Sanna Syri.
– Tämä on pidemmän aikavälin asia. Uskon, että modulaarisia yksiköitä voisi olla tarjolla noin kymmenen vuoden kuluessa.
Pienvoimaloiden kehittämiseen panostetaan paljon esimerkiksi Yhdysvalloissa. Sieltä suunnalta voisi VTT:n Tulkin mukaan löytyä apuja myös uuden projektin rahoitukseen. Yhdysvalloissa on havaittu, että teknologiaa ei saada kaupaksi ellei valtio ole mukana rahoittamassa ydinvoiman vientiä.
Tämä on kiinnostava tieto Hanhikiven työmaan mahdollisen jatkon kannalta.
Suuri kysymysmerkki on, kuinka paljon työvoimaa tällainen pienvoimala tarvitsee rakennus- ja käyttövaiheessa. Todennäköisesti paljon vähemmän kuin nyt peruttu suunnitelma.
Uudet sarjatuotantoydinvoimalat eivät välttämättä tarvitse myöskään Hanhikiven kaltaista suurta tonttia. Varoalueet ovat melko pieniä, joten ne voivat tuottaa teollisuuden tarvitseman sähkön tehtaiden tonteilla. Pienydinvoimala voisi sijaita myös kaupungissa kaukolämpöverkon yhteydessä.
Onko Hanhikivi siis liiankin syrjäinen paikka? Kaukolämmölle varmasti. Energiateollisuuden Leskelän mielestä laitospaikka sopisi kuitenkin hyvin sähkön tuottamiseen.
Raahen terästehtaalle riittäisi suoraan vedettynä viidentoista kilometrin sähkökaapeli.
Estääkö Rosatom tontin käytön?
Ydinvoiman rakentamisen kannalta Pyhäjoella on verrattomia etuja. Yksi merkittävä on se, että kunnan asukkaat ovat antaneet hyväksynnän ydinvoiman rakentamiselle.
Alue on myös kaavoitettu ydinenergian tuotantoon – maastoakin raivattu ja louhittu isolla rahalla. Tämä tarjoaisi hyvän alustan uudelle hankkeelle.
Asiassa on tosin mutka.
Tontin omistaa Fennovoima, josta kolmanneksen omistaa Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima. Rosatom ilmoitti jo maanantaina, että se ei hyväksy sopimuksen purkamista.
– Syyt tähän päätökseen ovat meille täysin käsittämättömiä, todetaan lausunnossa.
On siis mahdollista, että Hanhikiven voimalasta käydään jatkossa oikeutta – ja tuohon oikeusprosessiin saattaa liittyä myös tontti.
Huomionarvoista toki on, että Esa Härmälän johtama Fennovoiman hallitus kykeni irtisanomaan rakentamissopimuksen venäläisomistajista huolimatta – kenties se onnistuu päättämään myös tontin myynnistä seuraaville yrittäjille.
On epätodennäköistä, että energiatuotannon käyttöön kaavoitettu alue jäisi lopullisesti tyhjäksi.
Toisaalta, ydinvoimahankkeiden keskenjääminenkään ei ole aivan ainutlaatuista. Itävallassa on käynnistysvalmis Zwentendorfin ydinvoimala, jota ei kansanäänestyksen jälkeen otettu koskaan käyttöön.
Nyt voimalassa järjestetään opastettuja kiertokäyntejä energiahistoriasta kiinnostuneille.
Voit keskustella aiheesta 5.4. klo 23 saakka.
Lue myös:
Analyysi: Ministerit olisivat voineet panna pisteen Fennovoiman hankkeelle jo vuosia sitten