Kukkia, kortteja ja lämpöisiä halauksia. Ripaus ikävää, hiljaista kaipausta ja sanomatta jääneitä lauseita. Sunnuntaina juhlittava äitienpäivä pitää sisällään monenlaisia tunteita, tapoja ja perinteitä.
Mutta mistä kaikki onkaan alkanut?
Äidit kannattelivat kotirintamaa
Äitienpäivän juhlinta on Suomessa saanut alkunsa 104 vuotta sitten.
Tuolloin Suomen Kotikasvatusyhdistyksen (nykyisen Suomen Vanhempainliiton) pääsihteeri Vilho Reima halusi omistaa kansalaissodassa poikansa menettäneille ja leskiksi jääneille äideille oman juhlapäivän.
Reima itse oli tutustunut tapaan matkaillessaan Yhdysvalloissa, ja oli jo useamman vuoden ajan pyrkinyt tuomaan juhlaa tutuksi myös kotimaassa – tuloksetta.
Lopulta vuonna 1918 Reima esitti, että heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettäisiin kaikkialla Suomessa äitienpäiväjuhlia. Näihin juhliin Reima halusi mukaan erityisesti kaikkien kaatuneiden äidit. Koska elettiin sisällissodan jälkeistä aikaa, hän korosti erityisesti sanaa kaikkien.
... sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän. Hekin rakastivat poikiaan.
Vilho Reima vuoden 1918 Koti-lehdessä
Ideaan tarttui ainoastaan pohjanmaalainen Alavieskan kunta, ja ensimmäisiä äitienpäiviä juhlittiin paikallisella kansakoululla 7. heinäkuuta 1918. Lapsia ei kuitenkaan juhliin toivottu otettavan mukaan tilan ahtauden takia, ja omat sokeritkin piti jokaisen itse tuoda.
Juhlat olivat varsin onnistuneet: koulusali oli täynnä väkeä, hengellisiä lauluja kuunneltiin virvokkeita nauttien ja lapsiryhmä esitti kuvaelmia, lauluja ja runoja juhlaväelle.
Vähitellen päivää alettiin juhlistaa Suomessa muuallakin, tosin isommat juhlallisuudet keskittyivät edelleen vain satunnaisille paikkakunnille.
Vasta 1920-luvun loppupuolella äitienpäivä siirtyi nykyiseen ajankohtaansa toukokuulle. Vakiintuneempi asema päivälle saatiin 1940-luvulla, kun sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi äitienpäivänä 1942 Vapaudenristin kaikille Suomen äideille tunnustuksena heidän isänmaan hyväksi tekemästään työstä.
Päiväkäskyssään Mannerheim totesi muun muassa näin:
"Te olette paljon antaneet tälle maalle. Te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, jonka ansiosta maa on vapaa. Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana – miestenne taistellessa rintamalla – Te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä."
1940-luvun lopulla äitienpäivästä tehtiin myös virallinen liputuspäivä.
Yhteiset kyläjuhlat vähentyneet
Kuten Suomessa monissa muissakin juhlissa, on myös äitienpäivässä ollut aina mukana tietynlaista hartautta ja vakavuutta. Päivään ovat kuuluneet oleellisesti runot, laulut ja kakku- ja pullakahvit, ja äitiä on saatettu muistaa kortein ja kukkasin.
Erojakin menneeseen kuitenkin löytyy. Esimerkiksi aiemmin monien kuntien, seurakuntien ja yhdistysten järjestämät äitienpäiväjuhlat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä.
Saman ilmiön on huomannut myös Marttojen kotitalousasiantuntija Taru Karonen.
– Muistan itsekin olleeni lapsena laulamassa kyläyhdistyksen äitienpäiväjuhlissa. Nyt sellainen kollektiivinen juhlinta on selvästi vähentynyt, ja siirtynyt enemmän yksityisiin koteihin.
Vaikka isot yhteisölliset juhlallisuudet ovat vähentyneet, on tilalle tullut paljon uutta. Nykyisin ylellisten aamiaiskattausten rinnalla markkinoidaan niin äitienpäiväbrunsseja kuin -lounaita, ja päiväkodeissa askarrellaan yhteistuumin lahjoja ja kortteja kotiin viemisiksi.
Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan.
– Kyllä se ydinsanoma on edelleen pysynyt samana, eli äitien kunnioittamisessa ja hemmottelussa. Myös kortit, kukat ja sänkyyn tuodut aamiaiset pitävät pintansa.
Äitiyden käsite on laajentunut
Siinä missä ennen äitienpäivänä juhlistettiin nimenomaan vain äitejä, on nykypäivänä sallittua ja suotavaakin juhlistaa äitiyttä laajemmin.
– Se äidillinen hahmo voi olla joku muukin kuin biologinen tai adoptioäiti. Se voi olla vaikka naapurin täti, jolla on oltu hoidossa koulun jälkeen, Taru Karonen sanoo.
Ei se minusta ole äideiltä pois, vaikka myötätuntoa ja rakkautta jaettaisiin myös muille kuin varsinaisille äideille. Se tarkoittaa vain sitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä siitä paitsi.
Taru Karonen
Äitiyden määritelmän vapautuminen kompensoi omalla tavallaan yhteisöllisyyden vähentymistä. Samalla yhä useampi voi saada äitienpäivänä osakseen välittämistä ja rakkautta.
– Ei se minusta ole äideiltä pois, vaikka myötätuntoa ja rakkautta jaettaisiin myös muille kuin varsinaisille äideille. Se tarkoittaa vain sitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä siitä paitsi. Vaikka omaa äitiä ei ole, voi äitienpäivää silti viettää jonkun kanssa.
Myös suru on sallittua
Äitienpäivä voi herättää myös ikäviä tunteita. Omaa äitiä ei joko ole, tai yhteys häneen on voinut muuten katketa. Tunteet voivat äitienpäivänä olla pinnassa niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Karonen neuvoo olemaan asian suhteen avoin, ja puhumaan päivän herättämistä tunteista. Äidin kuoleman ei tarvitse olla este päivän juhlistamiselle.
– Ei silloin tarvitse päättää, ettei meillä enää juhlita äitienpäivää. Silloin voi vaikka muistella hauskoja muistoja äidistä tai tehdä äidin lempiruokaa. Eli yrittää lähestyä sitä niiden positiivisten muistojen kautta, Karonen neuvoo.
Näihin päiviin mahtuu tunteita myös sieltä syvästäkin päästä. Se kuuluu ihmiseloon, ja on omanlaistaan rikkautta.
Taru Karonen
Joillakin äitisuhde on kuitenkin voinut olla hankala, eikä äidistä ole hyviä muistoja muisteltavaksi. Tässäkin Karonen kannustaa katsomaan asiaa toiselta kantilta.
– Voi miettiä, olisiko vaikka naapurissa yksinäinen täti tai mummo, jota voisi käydä tervehtimässä, ja sillä tavalla jakaa sitä lohtua. Siellä voi olla joku toinen murheellinen. Miksei siis voisi viedä kukkasta sille naapurin tädille?
Äitienpäivänä tunteet nousevat pintaan myös niillä lukuisilla äideillä, jotka ovat syystä tai toisesta lapsensa menettäneet. Vaikka varmasti useimmat pitävät itseään edelleen äitinä, voi ulkopuolisuuden tunne olla silti vahva. Samoja ajatuksia saattavat käydä läpi myös ne, jotka eivät toiveistaan huolimatta äitiyttä ole päässeet kokemaan.
Karonen toivoo ihmisiltä empatiaa ja toistensa huomioon ottamista, kultakin parhaaksi katsomallaan tavalla.
– Kyseessä on päivä, jossa on potentiaalia hyvin herkkiin tuntemuksiin, sekä lasten että aikuisten puolesta. Se pätee aina, kun kyseessä on tällainen hyvin tunnepitoinen juhla. Näihin päiviin mahtuu tunteita myös sieltä syvästäkin päästä. Se kuuluu ihmiseloon, ja on omanlaistaan rikkautta.
Pienet eleet ja yhdessäolo tärkeimpiä
Äitienpäivän juhlallisuuksista ei kannata ottaa liikaa paineita. Jos omaa tai lasten äitiä haluaa muistaa, kannattaa tapoja miettiä ensisijaisesti äidin näkökulmasta: mistä äiti mahdollisesti ilahtuisi?
– Lapsen haparoivin ottein tuhertama piirustus voi olla äidille lahjoista parhain, ja jokin pieni, äidille kohdistettu ele tekee päivästä helposti juhlan tuntuisen, Taru Karonen muistuttaa.
Marttojen asiantuntija korostaa myös, että jokainen perhe valitsee itse juuri heille sopivat tavat juhlia äitienpäivää. Omia perinteitäkin saa keksiä.
– Yhdessä perheessä oli pidetty koko perheen disco: kivaa musiikkia, popcornia ja vähän serpentiiniä. Se oli ollut heidän oma perhejuttunsa.
Kliseistä tai ei, toivovat useimmat äidit äitienpäivälahjaksi nimenomaan yhdessäoloa. Tärkeintä on näyttää, että välittää.
– Äiti voi hyvin toivoa myös pientä hetkeä yksin kiireisen päivän jälkeen. Mutta siinäkin kyse on siitä, että puoliso ja lapset huomioivat äidin toiveen. Sehän on sitä perheen lämpöä parhaimmillaan.
Minkälaisia muistoja sinulla on äitienpäivistä? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 8.5. klo 23 asti.