Hyvä lähtökohta: vahva ja vähän pidempi hius – sellainen surffilook, määrittelee opettaja Margit Pirjamo permanenttiasiakkaan tukkaa.
Tukka kuuluu Seinäjoen ammattikorkeakoulun SeAmkin opiskelijalle Kristian Knuuttilalle, 22, joka odottaa elämänsä ensimmäistä permanenttia.
– Vähän jännittävää: ei tiedä, millainen lopputulos tulee ja miltä se näyttää omassa tukassa, Knuuttila pohtii.
Urheilullisen parikymppisen toiveena on, että kihara helpottaa myös päivittäistä hiustenhoitoa.
– Se oli toinen ajatus tässä, mutta ei päällimmäinen.
Koulutuskeskus Sedun kampaamossa Seinäjoella tehdään päivässä jopa 14 permanenttia, eivätkä nuoret miehet ole tuolissa mikään poikkeus.
Itse asiassa permanentin paluu alkoi opettaja Margit Pirjamon mukaan nuorista pojista, siirtyi 20–25 -vuotiaisiin miehiin ja pitkähiuksisiin naisiin. Sen jälkeen keski-ikäiset naiset lähtivät hakemaan loivaa permistä auttamaan kampauksen pysymistä föönätessä.
80- ja osin 90-luvun kulta-ajan jälkeen ehti kuitenkin kulua parikymmentä vuotta, jolloin permanenttia halusivat vain vanhemmat rouvat.
10–12-vuotiaat pojat tuovat usein mukanaan kuvan päälakikiharaisesta mallista. Osa kävijöistä on kokeneempia: esimerkiksi se varttunut mies, jonka ensimmäinen permanentti oli 70-luvulta, ja nykyinen haluttiin tuomaan runsautta harvenevaan tukkaan.
– Hän oli kovin tyytyväinen, sanoo Pirjamo.
Lue myös: Permanentti on päässyt mummoleimasta, mutta kaikki kampaajat eivät enää osaa tehdä sitä
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun sunnuntaihin 15.5. kello 23:een saakka.