Terveydenhoitohenkilökunnan asenteet vaikuttavat sterilisaation haun sujuvuuteen. Tämä käy ilmi yli 500 vastauksesta, jotka Yle sai kysyessään kokemuksia asiasta.
– Sillä on väliä, kenen lääkärin puheille menee. Arvomaailma vaikuttaa, vaikka ei saisi, kokee sterilisaation puolitoista vuotta sitten saanut Niina Laitio Alavudelta Etelä-Pohjanmaalta.
– Jokaisella on ajatus siitä, millaiseksi haluaa elämänsä. Mutta monelle on yhä tabu se, ettei joku halua lapsia – se tekee sinusta epäinhimillisen, sanoo reilu kolmekymppisenä vasektomian hankkinut vaasalainen Paul Ulfvens.
Ylelle kokemuksiaan kertoneista kaksi kolmasosaa oli naisia, kolmasosa miehiä, muunsukupuolisia joukossa oli yksi prosentti. Hyviä ja huonoja kokemuksia löytyi sekä miehiltä että naisilta.
Melkein kymmenen prosenttia vastanneista kertoo, ettei ole pyynnöstään huolimatta saanut sterilisaatiota. Kahdeksan prosenttia odottaa operaatiota, 78 prosenttia on sen jo läpikäynyt.
Kokemuksissa mukana kaikki ääripäät
Osalle prosessi on ollut mutkaton, helppo ja jopa miellyttävä, kun taas toiset kuvaavat kokemusta ahdistavaksi, vastaanottoa hyvin tylyksi ja osa on poistunut tilanteesta itkien.
"Niin sinähän olet sen ikäinen, että sen saa ihan sillä perusteella. Ok. Mistähän sen lomakkeen löysikään, minä täytän ja lähetän eteenpäin." Kirjaimellisesti ei mitään kysymyksiä tai vastaväitteitä työterveyslääkäriltä. / Joonas, Tampere
Olen pyytänyt sterilisaatiota useita ja taas useita kertoja siitä lähtien kun täytin 30 vuotta. Ja vuosi vuoden jälkeen lähdin vastaanotoilta pettyneenä ja itkua pidätellen. ---- hormonaaliset hoidot aiheuttivat minulle paljon haittavaikutuksia. 36-vuotiaana sairastuin syöpään ja hormonaalisesta ehkäisystä piti päästä eroon. Menin vastaanotolle luottavaisin mielin ja odotin tuon maagisen hetken viimein koittavan, kun saisin haluamani lopullisen ehkäisykeinon, mutta ei. Lääkäri ilmoitti että olen liian nuori ja kierukka joka minulla oli tuolloin toimii hyvin eikä hän sitä ala poistamaan saati tee minulle lähetettä steriin. Tällä kertaa pääsi itku kun oven suljin perässäni. --- Lähdin lopulta yksityisen vastaanoton kautta uudelleen prosessiin ja viimein 39-vuotiaana sain sterilisaation. 9 vuotta. Niin kauan jouduin taistelemaan että sain itselleni sopivan ehkäisykeinon. 9 pitkää vuotta; tuhansia sopimattomia pillereitä, rinkuloita ja kierukoita. Haittavaikutuksia jotka edelleen näkyy kehossa. Ei näin Suomen terveydenhoito. Ei näin. / Piia, Pieksämäki
Varauduin ensimmäiseen lääkärin vastaanottoon lähes kuin kuulusteluun. Yllätyksekseni kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka toki jälkikäteen mietittynä latelin lukuisia syitä. Miksi ei voi riittää vain se, että haluan sterilisaation. Seuraava lääkäri varmisti vielä samat kysymykset, kuitenkin sanoi jo alkuun, että valitettavasti joutuu kysymään samat kysymykset uudelleen, jotka minulta oli jo kysytty kertaalleen. Arvostin lääkärin suhtautumista tilanteeseen, vaikka tästäkin paistoi jälleen läpi se, kuinka prosessi on kankea. / Jonna, Helsinki
Sterilisaation pyytäminen oli ”normaali” tapahtuma. Asiat asiana ja sillä hyvä. Lääkäri varmisti, että olen varma päätöksestäni ilman minkäänlaista painostamista suuntaan tai toiseen. / Tomi, Helsinki
Kaksi erilaista kohtaamista
Yksityisellä puolella voi selvitä yhdellä lääkärikäynnillä, mutta julkisella puolella erikoissairaanhoitoon pääsy vaatii lähetteen perusterveydenhuollosta, joten asian joutuu perustelemaan kahdesti.
Niina Laition ensimmäinen tapaaminen terveyskeskuslääkärin kanssa oli hyvä.
Laitiolla on kaksi teini-ikäistä lasta ja vakiintunut parisuhde. Minkäänlainen hormonaalinen ehkäisy ei hänelle sovi. Laitio lähti prosessiin täysin varmana asiastaan. Terveyskeskuslääkäri kysyi kysymykset, jotka lääkärin kuuluu kysyä ja kertoi faktat, jotka on kerrottava.
– Minut kohdattiin ja minua kuunneltiin. Perustelut olivat hyvät, ja lääkäri sanoi että olet selvästi ajatellut asian halki, sanoo Laitio.
Keskussairaalan naistenpolilla Laitio sen sijaan yllättyi: hän ei ollut varautunut perustelemaan asiaa uudestaan vakuutettuaan jo yhden lääkärin. Laitio kuvaa lääkärin puhuneen hänelle kuin idiootille ja kyseenalaistaneen sekä halun sterilisaatioon että ymmärryksen sen lopullisuudesta.
Lääkäri kysyi parisuhteessa olevalta Laitiolta esimerkiksi, onko tämä varautunut siihen, että vielä joskus rakastuisi mieheen, joka haluaisi lapsia.
– Pidin sitä suorastaan törkeänä, koska minun kropastani teen päätöksen minä itse eikä kukaan muu, varsinkaan nykyinen tai mahdollisesti tuleva mies, sanoo Laitio.
Ylen saamat vastaukset kertovat, että tapaus ei ole poikkeuksellinen. Monilta on kysytty juuri sitä, ovatko he varautuneet uuden puolison tapaamiseen tai väläytetty jopa tilannetta, jossa lapset kuolevat.
Meillä oli jo kaksi erityislasta. --- Ei olisi voimavarat riittäneet kolmanteen. Lääkäri ei ollut kiinnostunut, vaan kyseli hyvin happamasti, että mitäs sitten, jos lapset kuolevat. Olin aivan järkyttynyt kysymyksestä. Pitäisikö siinä tapauksessa hankkiutua raskaaksi ja aloittaa kaikki alusta? En muista, mitä vastasin. Olin niin ällistynyt kysymyksestä, että en ole varma vastasinko mitään. En toivo kenellekään tuollaista lääkäriä. / Riikka-Leena
Niina Laitio piti puolensa ja pääsi operaatioon. Hän kokee, että nihkeiden asenteiden taustalta paistaa yhä ajatus naisen seksuaalisuuden hillitsemisestä.
– Jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen, ja minusta on kauhea lähtökohta se, että jos mikään ehkäisy ei käy, niin se pitää vaan hyväksyä ja elää viimeiset hedelmällisyyden teoreettiset ajat jotenkin pelossa.
Sterilisaatio ei ole tuttu kaikille ammattilaisillekaan
Naisten sterilisaatiot ovat vähentyneet 2000-luvulla rajusti, kun taas vasektomiat ovat lisääntyneet. Naistenklinikan professori Oskari Heikinheimon arvelee, että asiakkaiden Ylelle kertomat huonot kokemukset saattavat osin johtua siitä, ettei asia ole kaikille alan ammattilaisillekaan arkipäivää.
– Kun sterilisaatioiden määrä on laskenut, aika harva ammattilainen joutuu säännöllisesti asian kanssa tekemisiin. Ei ole ehkä omaa, rutiininomaista tapaa antaa informaatiota. Uskoisin myös, että palautteet olisivat parempia, jos erikoissairaanhoito vetäisi niin kuin toivoisimme ja terveydenhuollon henkilökunta olisi sinut lain kanssa, sanoo Heikinheimo.
Hormonikierukan tarjoamisen tilanteessa moni kokemuksiaan kertonut kokee tuputtamiseksi ja painostavaksi. Heikinheimon mukaan vaihtoehdoista on tärkeä puhua. Lisäksi operaatioon pääsy voi kestää pitkään, ja ehkäisy pitää hoitaa tuonakin aikana.
Hänestä laki on varsin selvä ja kertoo, missä tapauksessa sterilisaation voi saada. Tärkeää on silti varmistaa, että asiakas ymmärtää sterilisaation lopullisuuden.
– Terveydenhuollon henkilökunnan omat asenteet eivät missään tapauksessa saisi vaikuttaa. Osittain voi olla väärinkäsityksiä ja -tulkintojakin: jos ammattihenkilö sanoo, että ymmärräthän että tämä on sitten pysyvä ratkaisu, niin joku saattaa kokea, että minua syyllistettiin, sanoo Heikinheimo.
Sterilisaatio ei kuulu hoitotakuun piiriin, joten jonot ovat pitkät, jopa yli kaksi vuotta.
Heikinheimon toive on, että operaatioon pääsisi noin puolessa vuodessa. Etenkin nyt henkilöstöpula ja koronan aiheuttama hoitovelka tekevät yhtälöstä kuitenkin aiempaakin hankalamman.
– Ehkäisyn pitäisi olla tarjolla ympäri vuoden, ja onko se sitten todellinen vaihtoehto, jos hedelmällisessä iässä oleva ihminen joutuu sitä kaksi vuotta odottamaan. Mutta ei voi myöskään käydä niin, että jonkun merkittävää sairautta sairastavan hoito siirtyy.
Kokemukseni oli erittäin positiivinen! Pelkäsin ja jännitin aluksi vastaanottoa, mutta lääkärinä oli nuori mies, joka muutaman pakollisen kysymyksen jälkeen kirjoitti lähetteen. Sanoi vielä itse, että "pahoittelut, mutta on pakko kysyä muutama kysymys, sääntöjen mukaan." / Jenni, Helsinki
Ensiaskel oli soittaa oman kaupungin terveysasemalle. Puheluun vastasi naishoitaja, jolle kerroin halustani sterilisaatioon. Hänen suhtautumisensa oli TODELLA tyly. Ilmoitti, että niitä ei julkisella puolella tehdä. Ilmoitin, että olen 30-vuotias ja lain mukaan minulla on siihen oikeus. Intti,että miksi sen haluan. Kerroin, että en halua lapsia, enkä halua käyttää hormonaalista ehkäisyä turhaan. Ilmoitti voitonriemuisena menevänsä lääkäriltä varmistamaan, että en sitä tule saamaan. Kuulin keskustelun puhelun läpi ja kuulin selvästi, kuinka lääkäri ilmoitti, että olen oikeutettu sen saamaan. Hoitaja palasi puhelimeen häpeissään ja sanoi vain, että katsotaan sinulle aika. ------- Koin siis, että ongelma toimenpidettä kohtaan oli selkeästi hoitajilla, ei lääkäreillä. Hoitoalan henkilöstöllä ei saisi olla omia mielipiteitä muiden elämäntilanteista. Tai saa toki, mutta ei niitä potilaan silmille heitetä. / Maiju, Tampere
Lapsettomuus hämmensi leikkaussalissa
Vaasalaisen Paul Ulfvensin vasektomia sai ikävän maun vasta leikkaussalissa. 31-vuotias mies oli valinnut lähetettä hakiessaan tietoisesti nuoren naislääkärin, joka ymmärsikin Ulfvensin toiveen ja totesi miehen olevan oikeutettu päätökseen.
Kaikki meni hyvin, kunnes lääkärin poistuttua operaatorion jälkeen yksi hoitajista sanoi sterilointiin viitaten, että Ulfvensilla on varmaan jo paljon lapsia.
– Ajattelin, että vau, kuinka epäammattimaista, sanoo Ulfvens.
Ulfvens vastasi rauhallisesti, etteivät lapset ole koskaan kuuluneet hänen suunnitelmiinsa.
– Oli kuin ilmapallo olisi räjähtänyt huoneessa. Oli shokki kuulla joltakulta, ettei tämä vain halua lapsia
Hän pohti, miltä hoitajan kommentti olisi tuntunut, jos se olisi osunut herkkään tilanteeseen eli asiakkaalla olisi ollut sterilointiin esimerkiksi terveydellinen syy .
Vastaukseksi hän sai kommentin siitä, miten ihanaa onkaan, kun on lapsia.
Paul Ulfvensin mielestä terveydenhoitohenkilöstön ei kuulu esittää omia näkemyksiään tai antaa arvomaailmansa kuulua töissä sen enempää kuin vaikka poliisin tai palomiehen.
– Olet suorittamassa palkkatyötäsi, enkä minäkään tuo omassa työssäni omia näkemyksiäni esiin.
Ulfvens on päätökseensä hyvin tyytyväinen.
– Kuin olisit ostanut ensiasunnon ja huomannut, että tämä on sinulle juuri oikea.
Yle on varmistanut jutussa esiintyvien kommentoijien henkilöllisyyden.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 saakka.