Suomen listoille hivuttautui 1980-luvun lopulla tutun kuuloinen bändi. Se oli Badding Rockers Lahdesta. Kansa hullaantui, koska yhtyeen nimi ja Rauli Badding Somerjoelta kuulostava laulaja olivat sen verran eksoottinen ilmiö.
– Olin 16-vuotias, kun teimme ensimmäisen singlen. Se oli Raulin ansiota, Marko Haavisto muistelee.
Hän meni Atte Blomin ja Pekka Aarnion juttusille ja vaatimalla vaati, että näiden nuorten lahtelaisten on pakko päästä levyttämään.
Siihen aikaan maailma oli erilainen kuin nyt, ja myös yleisö heräsi, kun levyt soivat radiossa ja bändi näkyi telkkarissa.
– Suhteellisuudentaju katosi, kun olimme lähes viikoittain televisiossa ja omia levyjä kuuli päivittäin radiosta. Ajattelimme, että se on tosiaan näin helppoa, naurahtaa Haavisto.
Suosiosta huolimatta kaikki oli vielä silloin kotikutoista ja itse tehtyä.
– Meillä ei esimerkiksi ollut keikkamyyjää. Itse askarrellun keikkajulisteen alakulmassa oli yhteystietona rumpalin kotinumero.
Nopeaa nousua seurasi nopea pudotus.
Badding Rockers hajosi 1990-luvun alussa, ja syyt olivat nuorille bändeille ominaiset.
– Tuli armeijaa ja opiskelua. Yritimme vielä uudella kokoonpanolla, jossa olin ainoa alkuperäisjäsen. Sitten alkoi jo tuntua siltä, että Badding Rockersista tuli kahle. Mieli paloi toisenlaisen tekemisen pariin.
Geronimo ja Topi veivät mennessään
Uuden bändin nimeksi tuli Geronimo. Basistiksi tuli legendaarinen Kari "Pitkä" Lehtinen.
– Mutta homma kaatui siihen, että levy-yhtiö ei kiinnostunut. Vähän ajan kuluttua kitaristi lähti Topi Sorsakosken Kulkukoirat-yhtyeeseen. Minäkin löysin itseni Topin bändistä puolen vuoden päästä, kertoo Marko Haavisto.
Topi Sorsakoski oli Agents-kuvioiden jälkeen kova nimi ja bassoa soittavalle Haavistolle riitti töitä.
– Keikkatahti oli hurja. Parhaimmillaan saattoi olla pari sataa keikkaa vuodessa. Topi oli sosiaalinen mies, joka rakasti kiertämistä ja ystävien sekä tuttujen tapaamista.
Silti veri veti Marko Haavistoa oman musiikin tekemiseen, joten puolitoista vuotta kulkukoiran elämää riitti. Haavisto jätti Topin bändin.
– Bändikaverit pitivät sitä hulluutena. Sehän oli hyvä työpaikka. Keikkoja piisasi ja sai kiertää mielin määrin. Mutta sydän käski tekemään toisin ja sitä oli seurattava.
Poutahaukkojen kivinen alku
Syntyi Marko Haavisto & Poutahaukat. Haaviston oma, itse perustama bändi.
– Luulin, että alku olisi helpompi ja yleisö muistaisi minut, mutta ensimmäinen levy ei mennyt kaupaksi. Atte Blom sanoi, että meillä on ongelma: levy ei myy. Niinpä lähdimme liikkeelle keikka kerrallaan, pikkuhiljaa, muistelee Haavisto.
Vuonna 2011 hän päätti kouluttautua taksinkuljettajaksi. Marko Haavisto tekikin taksimiehen hommia sivutyönä, kunnes ura päättyi kollegan tokaisuun.
– Olimme taksitolpalla ja Taavi-niminen kuski sanoi, että mitä sä siinä vielä mietit. Mene kotiin ja viritä kitara keikkakuntoon.
Haavisto sai tästä kimmokkeen, ja Poutahaukat alkoi hiljalleen nousta lentoon.
Pelastava puhelinsoitto eräänä yönä
Sitten tuli iloinen yllätys, kun puhelin soi aamuyöllä.
– Olin syvässä unessa, enkä mennyt vastaamaan. Aamulla muistelin, että soiko se. Nostin luurin ja vastaajasta kuului: "Aki tässä Portugalista terve! Valmistautukaa soittamaan, laulamaan ja näyttelemään seuraavassa elokuvassani, palataan".
Kyseessä oli tietysti Aki Kaurismäki ja elokuva oli Mies vailla menneisyyttä. Pian Haavisto & Poutahaukat oli haluttu bändi.
Bändi kiersi ulkomailla ja Saksassa tehtiin jopa kiertue. Aluksi Haavisto lauloi englanniksi, mutta yleisöltä tuli nopeasti palautetta, että kappaleet pitää laulaa suomeksi.
Yhtye pääsi mukaan toiseen Kaurismäki-elokuvaan, Toivon tuolla puolen. Bändi on edelleen reissannut ulkomailla, etenkin Saksassa käydään yhä keikoilla.
Marko Haavisto & Poutahaukat on levyttänyt tasaisesti ja tänä vuonna julkaistiin kymmenes albumi Yleisön palvelija. Lisäksi Haavisto on liki 40-vuotisen uransa aikana tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Jorma Kääriäinen & Agentsin, Kaarle Viikatteen ja Esa Elorannan kanssa.
Lue myös: