Francois Bazaramban oikeusavustajan Ville Hoikkalan mukaan puolustus hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi ruandalaispastori Francois Bazaramban joukkotuhonnasta elinkautiseen vankeuteen kesäkuussa 2010. Hänen katsottiin syyllistyneen Ruandan kansanmurhaan maalis-toukokuussa 1994.
Hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen voimassa, mutta toisin kuin käräjäoikeus, se katsoi että Bazaramban osallisuus Cyahindan kirkon ja Nyakizu-vuoren hyökkäyksissä oli suurempi. Hovioikeuden mielestä Bazaramba oli myös surmannut ihmisiä näissä hyökkäyksissä. Osassa syytteistä hovioikeus sen sijaan totesi, ettei niiden näyttö riitä.
Hovioikeus katsoi, että Bazaramban tarkoituksena oli ollut kokonaan tai osittain ryhmänä hävittää Ruandan tutsit. Hän oli käskenyt surmata seitsemän ihmistä ja osallistunut tutseihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin. Bazaramba oli myös johtanut osaa hyökkäyksistä sekä antanut surmiin johtaneita käskyjä ja surmannut itse lukuisia ihmisiä.
Oikeuden mukaan Francois Bazaramba oli huonontanut tutsien elinehtoja levittämällä heistä propagandaa ja kiihottamalla hutuja surmatekoihin. Hän oli myös järjestänyt tutsien valvontaa varten perustettuja tiesulkuja ja yöpartioita sekä käskenyt polttaa tutsien rakennuksia ja jakanut heidän omaisuuttaan pois.
Bazaramba on kiistänyt koko ajan syyllistyneensä mihinkään rikokseen. Hän on sanonut olleensa tutsien auttamisen takia itsekin hengenvaarassa ja todennut, että ulkomailla asuvien hutujen syyttäminen ja tuomitseminen kansanmurhasta on ollut Ruandan nykyhallinnon keino vahvistaa asemaansa.
Syyttäjä tyytyväinen ratkaisuun
Valtionsyyttäjä Raija Toiviainen pitää hovioikeuden antamaa päätöstä perusteellisena ja hyvänä.
- Bazaramban syyllisyys on hovioikeuden ratkaisussa entisestään vahvistunut, Toiviainen sanoo.
Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen joukkotuhontajutun rikostutkinta ja oikeuskäsittely on kestänyt viitisen vuotta. Francois Bazaramba pidätettiin ja vangittiin huhtikuussa 2007.
Hovioikeuden pääkäsittely pidettiin viime vuoden elo-joulukuussa Suomessa, Ruandassa ja Tansaniassa. Asiassa kuultiin yhteensä 64 ihmistä. Lisäksi kahdeksan todistajan kertomukset katsottiin tallenteelta.
Toiviainen kertoo ymmärtävänsä kritiikin oikeudenkäynnin suuriksi nousseista kuluista. Hänen mukaansa Suomella ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta sen jälkeen, kun kävi ilmi ettei Bazarambaa voi luovuttaa Ruandaan.
- Täytyy muistaa myös se, minkälaisesta asiasta on ollut kysymys ja kuinka vakavasta, koko ihmiskuntaa liikuttavasta asiasta. Tuhansia tutseja on surmattu tahallisesti. On selvää, että rankaisemattomuus ei ole vastaus.
- Tämä osoittaa sen, ettei Suomikaan ole syrjässä näistä ongelmista. Eikä Suomi voi toimia ja käyttäytyä maana, jossa meillä olisi ikään kuin turvapaikka niille rikollisille, jotka ovat syyllistyneet kaikkein vakavampiin rikoksiin, mitä maailmassa voi kuvitella tapahtuvan, sanoo Toiviainen.