Kesäkollin ja Amerikan serkun lanseeraamiseen ei ole parempaa tilaisuutta, kuin olutharrastajien kokoontumisajot. Rekolan panimoa pyörittäville vantaalaiskaveruksille meinasi silti tulla kiire.
Vaikka panimosta haaveiltiin kuusi vuotta ja sitä valmisteltiin puolitoista vuotta, piti viimeiset viikot puskea ympäripyöreää päivää, kuvailee ainoa varsinainen työntekijä Jari Leinonen.
- Myyntiin on itse asiassa valmistuneet ensimmäiset erät nyt, ne ovat nyt täällä myynnissä. Vähän oli tulla kylmä hiki. Onneksi noin viikko sitten alkoi näyttää siltä, että ehditään ja nyt harrastajilla on kova halu tulla maistelemaan, kun olemme ainoa varsinaisesti uusi täällä.
Prosenttiraja korpeaa
Rekolan oluet pitäisi saada pulloihin ja pullot pääkaupunkiseudun ja lähitienoon kauppoihin noin kuukauden sisään. Kauppojen hyllyjä varten olennaista oli saada prosentit kohdilleen. Yli 4,7 prosentin vahvuuksilla ei ole päivittäistavarakauppaan asiaa.
Sama maaginen raja on se asia, joka pienpanimoväkeä eniten hiertää. Vahvemmille oluille haluttaisiin ulosmyyntioikeus tilaviinien ja sahdin tapaan. Nyt vahvat oluet täytyy saada myytyä ravintoloille tai Alkoon, mikä ei monellekaan pienyrittäjälle ole mahdollista.
Pienpanimoliiton puheenjohtajan, Pekka Kääriäisen mielestä tilanne on älytön ja epäoikeudenmukainen. Kääriäinen kuitenkin pelkää, että nykyhallituksen aikana ei ole toivoa siitä, että mitään alkoholikauppaa millään tavalla helpotettaisiin.
Tuotteita joudutaan tekemään vähän keinotekoisesti prosenttirajan alittavaan kategoriaan, että niitä voidaan myydä suoraan kuluttajalle.
Pienpanimoliiton puheenjohtaja Pekka Kääriäinen
- Meidän tuotteemme eivät kuitenkaan takuulla ole niitä, joita niin sanotut alan miehet kuluttavat. Tässä olisi kyse lähimatkailusta ja työpaikoista ja tasa-arvosta. Monien oluiden luontainen prosenttimäärä on viiden tietämillä, mutta nyt joudutaan tekemään tuotteita vähän keinotekoisesti sen alittavaan kategoriaan, että voidaan myydä niitä suoraan kuluttajalle.
Markkinat kasvussa
Pienpanimoiden tuotanto on kasvanut neljässä vuodessa kolminkertaiseksi. Niillä on nyt reilun parin prosentin siivu kaikesta oluen myynnistä, vaikka kasvutahti on hidastunut.
Pienpanimoita on kolmisenkymmentä. Alan liittoon kuuluvista kolmannes toimii Uudellamaalla, jossa ovat isoimmat markkinat ja parhaat yhteydet. Kysyntää täällä kasvattaa myös se, että trenditietoiset kuluttajat ovat nyt kotimaisen ja lähellä tuotetun perään.
Pienpanimoliittoa johtava Lammin Sahdin nokkamies on itsekin hamuamassa siivua pääkaupunkiseudun olutkakusta. Kääriäinen avaa Senaatintorin kylkeen oman panimoravintolansa ensi kesäksi. Nyt siihen etsitään osakkaita.
- Tämä on aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan edistämään kotimaista olutkulttuuria. Liikepaikka on tietysti talvisin hiljaisempi, mutta kyllä sekin on tarkkaan mietitty. Tässä päästään esittelemään suomalaista olutta myös matkailijoille, joita tienoolla on kesällä kova virta.
Rekolan panimon tuoreet yrittäjät sen sijaan haaveilevat vielä siitä ensimmäisestä tilipussista. Olutta pitäisi myydä vähintään 50 000 litraa vuodessa, että joku alkaisi saada touhusta palkkaa. Myyntitavoitteen saavuttaminen edellyttää sitä, että riittävän moni pitää inkivääristä ja arvostaa todellista käsityötä, laskeskelee Jari Leinonen.
Minä ja toinen osakas kuorittiin kymmenen kilon inkiväärisatsia kaksi iltaa. Sillä sitten maustettiin oluet.
Oluenpanija Jari Leinonen kuvailee käsityön osuutta työssään
- Minä ja toinen osakas Juha Kuronen kuorittiin kymmenen kilon inkiväärisatsia kaksi iltaa. Sillä meidän olut on maustettu. Maku on kuitenkin se meidän juttu.