Suomalaisilla on vaikea suhde Venäjään. Mutta meitä kiinnostaa aina, minkäväristä ruoho naapurissa on.
Joko itänaapurin nurmi on kellastumassa pakotteiden seurauksena?
Paljon riippuu siitä katselemmeko yksittäisen venäläisen vai valtion ruohikkoa.
Aloitetaan arjesta
Keskustelin hiljattain Moskovassa asuvan tuttavani kanssa ja kysyin kauppojen valikoimista.
Hänen mukaansa kaikkea on saatavilla. Myymälöissä on esimerkiksi runsaasti elintarvikkeita, mutta hinnat ovat nousseet selvästi.
Alla oleva video näyttää elintarvikkeiden hintoja venäläisessä ruokakaupassa huhtikuussa 2025. Yle ei kerro kuvaajan nimeä turvallisuussyistä. Nyky-Venäjällä yhteistyöstä ulkomaisen median kanssa voi saada ankaran tuomion.
Monet venäläiset viettävät yhä vapaa-aikaansa kauppakeskuksissa. Tuttavani mukaan nykyään moni käy myymälöissä lähinnä katselemassa tuotteita.
Johtuuko hintojen nousu pakotteista?
Syy liittyy osittain Venäjän valtion öljytulojen vähenemiseen, eli pakotteisiin.
Öljytulojen osuus Venäjän valtionbudjetissa pienenee jatkuvasti, vaikka Venäjä myi alkuvuonna esimerkiksi Kiinalle kuukausittain yli 15 miljoonaa tonnia öljyä.
Öljyn hinnan laskun vuoksi Venäjän valtio saa aiempaa vähemmän vientituloja. Tämän seurauksena talouskasvu ja talouden toiminta riippuvat nyt enemmän venäläisten kotimaisesta kulutuksesta ja investoinneista.
Yritysten tuotto on monilla aloilla tällä hetkellä matalampi kuin pankkitalletusten ja valtion velkakirjojen tuotto. Tämän vuoksi pääomat ohjautuvat investointien sijaan pankkitalletuksiin.
Vientitulojen laskun ja vähäisten investointien lisäksi ruplan arvo on sodan aikana romuttunut, mikä on nostanut tuontitavaroiden hintoja. Tätä tilannetta hyödyntäen kauppiaat ovat korottaneet myös kotimaisten tuotteiden hintoja.
Kilpailuviranomainen on jopa huomauttanut erityisesti kananmunien hinnankorotuksista kaupoissa.
Venäjän inflaatio eli yleinen hintatason nousu on kiihtynyt sodan aikana. Inflaatio on tällä hetkellä kymmenen prosenttia.
Venäjän keskuspankki on luopunut tavoitteestaan saavuttaa neljän prosentin inflaatio vuonna 2025, sillä se ei usko pystyvänsä hillitsemään hintojen nousua.
Vaikuttavatko pakotteet keskiluokkaan?
Myös moskovalaiset ovat huomanneet hintojen nousun. Moskova ei kuitenkaan anna koko kuvaa tilanteesta, sillä se on Venäjän vaurain alue.
Moskovalainen tienaa keskimäärin noin 1 718 euroa kuukaudessa. Kaukoidässä ja Etelä-Venäjän köyhimmillä alueilla ihmiset tienaavat huomattavasti vähemmän, vain noin 439 euroa kuukaudessa.
Pikkukaupungissa asuva venäläinen voi kohentaa ansiotasoaan lähinnä ryhtymällä sopimussotilaaksi.
Venäjä maksaa ammattisotilaalle jopa 2 300 euroa kuukaudessa, mikä on huomattavasti enemmän kuin julkisen sektorin lääkäreiden tai opettajien palkka.
Monet taloudellisissa vaikeuksissa olevat venäläiset tyytyvät kuitenkin mieluummin katselemaan kauppojen näyteikkunoita kuin hankkivat varoja rintamapalveluksella.
Venäläiset ymmärtävät, että sotaan värväytymisen riskit ovat sen mahdollisia taloudellisia hyötyjä suuremmat.
Entä pakotteet?
Tuttavani edustaa tavallista keskiluokkaista moskovalaista. Hän ajaa edelleen ennen sotaa hankkimallaan japanilaisella Nissanilla.
Autossa on mittarissa lähes 200 000 kilometriä, ja hän on huolissaan sen selviämisestä katsastuksesta. Kun kysyin auton vaihtamisesta, hän totesi sen olevan epähoukuttelevaa.
Syynä on se, että tarjolla on vain kiinalaisia ja venäläisiä autoja, joita hän pitää heikkolaatuisina.
Venäjällä suhtaudutaan epäluuloisesti kiinalaisiin autoihin niiden turvallisuusongelmien vuoksi. Kiinalaisista autoista liikkuu Venäjällä jopa kauhutarinoita: jarrupolkimet irtoavat ajaessa.
Venäläisetkään autot eivät herätä luottamusta, sillä nekin valmistetaan nykyään kiinalaisista osista.
Kalliit länsimaalaiset autot ovat taas nykyisin venäläisen keskiluokan ulottumattomissa.
Käytetystä Toyotan perusmallista pyydetään venäläisissä autokaupoissa helposti yli 40 000 euroa. Uuden Ladan saa 5 000–10 000 eurolla.
Ladoja on pilvin pimein, koska Venäjä on jo pitkään pyrkinyt korvaamaan ulkomaisia tuotteita kotimaisella tuotannolla.
Esimerkiksi amerikkalaisen Coca-Colan vastaavia kotimaisia virvoitusjuomia on Venäjällä kymmeniä, kuten Cool Cola ja Funky Monkey Cola.
Venäjä on onnistunut korvaamaan tuontituotteet kohtuullisen hyvin maataloudessa ja puolustusteollisuudessa.
Puolustusteollisuuden tuotanto kasvoi Venäjällä viime vuonna 8,6 prosenttia.
Puolustusteollisuuden voimakas kasvu selittyy sodan aiheuttamalla jatkuvalla ase- ja kalustotarpeella. Kasvu voisi olla vieläkin nopeampaa, ellei Venäjää vaivasi työvoimapula.
Pula työntekijöistä on niin lohduton, että Kazanin droonitehdas on palkannut duunareita Afrikan maista.
Talous, tai ainakin Venäjän sotatalous, toimii.
Venäläisen usko talouteen on säilynyt
Suomalaisia ihmetyttää, miksi venäläisten luottamus talouteen on säilynyt vahvana.
Ilmiötä selittää osaltaan se, että erityisesti syrjäseutujen asukkaat eivät ole päässeet osallisiksi Venäjän 2000-luvun talouskasvun hyödyistä.
Myös vallanpitäjien viestinnällä on merkittävä vaikutus.
Esimerkiksi Vladimir Putinin sanoi heinäkuussa Venäjän olevan maailman neljänneksi suurin talous, suurempi kuin Japanin tai Saksan.
Putin perusti väitteensä Maailmanpankin kiistanalaiseen ostovoimapariteettitutkimukseen vuodelta 2021. Tutkimus vertailee eri maiden hintatasoja ja kustannuksia, mutta ei huomioi kansainvälisiä valuuttakursseja.
Pääministeri Mihail Mišustin puolestaan ilmoitti helmikuussa Venäjän bruttokansantuotteen ylittäneen viime vuonna ”historiallisen” 200 biljoonan ruplan rajan.
Mišustin viittasi kuitenkin bruttokansantuotteen nimellisarvoon. Luku voi kasvaa esimerkiksi korkean inflaation vuoksi, eikä se välttämättä kerro kansalaisten elintason paranemisesta
Kiistaton tosiasia on se, että sota on kuluttanut Venäjän kansallisen hyvinvointirahaston varoja, eli säästöjä.
Venäjän valtion säästöt ovat tällä hetkellä alle neljä biljoonaa ruplaa, mikä vastaa noin 44 miljardia euroa.
Öljytulojen tyrehtyessä valtion säästöt riittäisivät enintään puolen vuoden budjettimenojen kattamiseen.