Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Kimmo Pohjosta muistetiin Ikaalisissa tunnustuksella ja näköispatsaalla

Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä harmonikkavirtuoosi Kimmo Pohjonen on yksi Ikaalisten Sata-Häme Soi -tapahtuman pääesiintyjistä. Pohjonen pokkasi perjantaina festivaalin tunnustuksen, harmonikkaplaketin.

Muusikko Kimmo Pohjonen
Kimmo Pohjosen Uniko-teos palaa Huvilatelttaan. Kuva: Marjut Suomi / Yle
  • Suvi Vesalainen

Harmonikkataituri Kimmo Pohjosen perjantai-illan konsertin settiin Ikaalisten Sata-Häme Soi -festivaalilla kuuluu Murhaballadeja sekä musisointia oman tyttären, lyömäsoittaja Saana Pohjosen kanssa. Tärkeän hetken urallaan taiteilija muistaa tapahtuneen parikymmentä vuotta sitten.

- Siinä vaiheessa, kun minä rupesin käyttämään elektroniikkaa soittimessa ja yhtäkkiä kun koputtelin sitä soitinta ja löysin siitä uusia ääniä, niin kyllä se oli merkittävä hetki. Tajusin, että tässä on nyt se suunta minne haluan lähteä, tämä on se metodi millä minä haluan lähteä työstämään. Improvisoiden ja tutkien sitä soitinta, erilaisia soundeja, Pohjonen muistaa.

Viisikymppiset poiki useampia konsertteja

Pohjonen on tehnyt harmonikkansa kanssa monipuolisen, kansainvälisen uran. Kymmenkunta eri kokoonpanoa juhlistaa taiteilijan viisikymppisiä Tampere-talossa syksyllä. Pohjonen esiintyy myös Helsingin juhlaviikoilla.

Ikaalinen harmonikantekijä ja musiikin tohtori Rauno Nieminen muisti Pohjosta luovuttamalla tälle itse tekemänsä näköispatsaan. Myös Sata-Häme Soi -festivaali muisti Pohjosta tämän harmonikan eteen jo tähän asti tekemästä työstä. Samalla ympyrä sulkeutui.

Kuva: Marjut Suomi / Yle

- Muistaakseni vuonna 1976 tai -77 minä olin täällä Sata-Häme Soi -juhlilla ensimmäistä kertaa esiintymässä Viialan harmonikkakerhon kanssa.

Pohjosen ura on ollut rajoja rikkova

Kultaisen harmonikan voittoa Pohjonen ei 80-luvun alussa saanut. Se ei kuitenkaan lannistanut tulevaa taiteilijaa luomasta aivan omaa. Into uralle löytyikin Sibelius-Akatemiasta, jonne oli samoihin aikoihin perustettu kansanmusiikin osasto. Tutustuttuaan maailman musiikkiin, Pohjonen heitti nuotit nurkkaan ja alkoi luoda uutta ja omaa. Hän mullisti suomalaisen harmonikkaperinteen.

- Se on ihan ymmärrettävää, että tällaisessa perinnesoittimessa on se perinnepuoli ja halutaan pitää sitä yllä. Mutta luojan kiiitos, nyt on yhä enemmän soittajia, jotka haluavat kokeilla rajoja ja hakea omaa tyyliä, säveltää omaa musiikkia. Kyllä se soitin sitä kautta menee eteenpäin, että niitä rajoja rikotaan ja kokeillaan uusia juttuja ja sitä kautta yleisö laajenee, Pohjonen sanoo.

- Kun se kaikki on täällä päässä niin, minä määritän itse siinä hetkessä kun esiinnyn mitä teen ja se on minulle erittäin tärkeä asia. Koska se antaa sen vapauden tunteen, hän summaa.