Lasten sosiaalinen tausta vaihteli keskiajalla aivan kuten nykypäivänäkin. Myös maantiede vaikutti: pohjolan arki oli monin tavoin erilainen kuin vaikka Italian kaupungeissa.
Iän myötä lasten vastuut ja mahdollisuudet kasvoivat. Aivan kuten tänäänkin.
– Pyrin tutkimuksissani kumoamaan mielikuvat synkästä ja rakkaudettomasta keskiajasta, tutkija Sari Katajala-Peltomaa toteaa.
Materiaalisesti elämä keskiajalla oli tätä päivää huomattavasti niukempaa. Sari Katajala-Peltomaan mukaan lähteet todistavat vahvasti, että perheenjäsenillä oli vahvat tunnesiteet ja että vanhemmat yrittivät parhaansa mukaan pitää lapsistaan huolta.
Isät olivat keskiajalla aktiivisesti mukana lasten hoivaamisessa. Apua pyydettiin pyhimyksiltä moniin perheiden hyvinvointiin ja lasten hoitamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Keskiajan uusperheet
Työnteko kuului lapsen elämään pienestä pitäen. Lapsista pidettiin huolta työtä tehdessä ja kasvatus ja koulutusapojen opettaminen kuului osana arkeen.
Isän, äidin ja lasten muodostama ydinperhe oli yleinen tavoite jo keskiajalla. Idylli ei useinkaan välttämättä toteutunut jo ihan elinkaaren lyhyyden vuoksi. Tämä koski sekä vanhempia että lapsia.
– Jos vanhemmat menivät uudelleen naimisiin, elettiin nykyiseen tapaan uusperheissä. Myös vanhemmat sisaret tai lähisukulaiset saattoivat huolehtia lapsista, tutkija Sari Katajala-Peltomaa sanoo.
Suuren lapsikuolleisuuden yhteiskunnissa pyhimysten voima tarjosi apua vanhemmille. Yhteisillä pyhiinvaelluksilla vanhemmat opettivat lapsilleen hartauden harjoittamista ja arjessa selviytymistä.
Pyhimysten parantavasta voimasta ja pyhiinvaelluksista kuullaan Tampereella museokeskus Vapriikissa luento keskiviikkona. Tilaisuus alkaa kello 18, ja tuntia ennen järjestetään opastus aihetta käsittelevään näyttelyyn. Vapriikin näyttely on avoinna 18.10. asti.