Entisen kotitalousopiston yhteiskeittiössä kaulitaan ja käännetään. Orimattilan vastaanottokeskuksen naiset tekevät kasvistäytteisiä piirakoita kolmen sukupolven voimin. Kaksi kultaista hammasta välähtää, kun taikinaa pyörittävä isoäiti hymyilee leveästi. Hieman nuorempi äiti puolestaan levittää täytteet ja kaikkein nuorimmat naiset uppopaistavat piirakat öljyssä.
Viisihenkisen afganistanilaisperheen äiti Nafas gol Mahmoadi on yksi ruokien valmistajista. Ravintolapäivänä tarjotaan Orimattilassa äitien tekemää ruokaa.
– Kaikki kotityöt ovat Afganistanissa naisten tehtäviä. Lasten hoito, pyykin pesu ja ruoan laitto. Naiset tekevät kaiken. Miehet eivät kokka, kertoo Nafas gol Mahmoadi tyttärensä tulkkaamana.
Ravintolapäivän valmistelussa miesten tehtävä oli hakea ruokiin tarvittavat monet mausteet. Ne löytyivät Lahden kurdikaupasta.
Ravintolapäivän avautuessa miehet nostelevat innokkaasti höyryäviä patoja ja astioita tarjolle Orimattilan seurakuntakodin edustalla. Tarjolla on neljän maan ruokia.
Ruoka on kansainvälinen kieli
Orimattilassa vastaanottokeskuksen toteuttaman ravintolapäivän idean keksi vapaaehtoinen työntekijä. Hän pääsi maistamaan turvapaikanhakijanaisten tekemää ruokaa, ihastui makuihin ja sanoi ääneen, että miksei tätä voisi tarjota muillekin. Päivän tuotoilla on tarkoitus viedä vastaanottokeskuksen lapset Linnanmäelle huvipuistoon.
Ravintolapäivässä on Shaghayegh’n mielestä kuitenkin syvempikin merkitys. Tarjolla olevat ruoat tuovat Afganistanin ja Irakin kurdit, turkkilaiset ja arabit lähemmäs suomalaisia.
– Ruoka on kansainvälinen kieli ja tunne. Tänään voimme luoda ruokamme avulla yhteyden suomalaisiin ihmisiin. He pääsevät tutustumaan kulttuuriimme ja näkemään keitä me pakolaiset olemme. He ymmärtävät, että emme ole pahoja ihmisiä, sanoo Shaghayegh Mahmoadi.
Pihamaa alkaa täyttyä läheltä ja kauempaakin tulleista ravintolapäivän asiakkaista. Viiden euron annokset uhkaavat loppua jo ensimmäisen tunnin aikana.
– Tämä on fantastista, että tällaista järjestetään. Tämä yhdistää meitä. Minä uskon, että tällainen karsii ennakkoluuloja, sanoo ravintolapäivän asiakkaaksi tullut Terttu Lepistö.
Lepistölle ruokien maku ei ole täysin uutta. Samantyylisiä ruokia on hänelle tullut vastaan Afrikassa Keniassa käydessä.
Ulpu Järviselle turvapaikanhakijoiden ruoka on uusi elämys.
– Suussa maistuu jotain ihmeellistä. En tiedä mitä se on. Tämä on tulisempaa kuin mitä itse laitan. En ole käynyt niin kaukana ulkomailla, että olisin voinut tällaista syödä, Järvinen sanoo.
Järviselle ravintolapäivä oli odotettu tilaisuus tulla tutustumaan turvapaikanhakijoihin. Vastaanottokeskukseen menemiselle on isompi kynnys, vaikka hänellä on ollut pitkään mielessä, että haluaisi viedä sinne jotakin.
– Tämä oli loistava tilaisuus. Ei haluttu mennä Kehräämölle hernesopalle vaan sanottiin mieheni kanssa, että ehdottomasti tänne. Toin tullessani samalla lapsille kassillisen pehmoleluja, Järvinen kertoo.
Ruuanlaitto periytyy
Ruoka oli yksi niitä asioita, joita kaipasi kotimaasta, kertoo pian seitsemän kuukautta Suomessa ollut Shaghayegh. Vastaanottokeskuksessa syötiin aluksi pari kolme kuukautta suomalaista ruokaa, mutta nyt kokataan omia reseptejä yhteiskeittiössä.
– Suomalainen ruoka on hyvin erilaista kuin afganistanilainen. Meidän ruokamme on paljon mausteisempaa kuin suomalainen, kuvailee Shaghayegh.
Yksi suomalainen resepti on nuoren naisen mielestä erityisen hyvä. Siinä on perunaa ja juustoa. Suurimmat kehut saa kuitenkin äidin tekemä ruoka.
Ruuanlaittotaito peritään afganistanissa omalta äidiltä. Shaghayegh’ia kiinnostaa kuitekin toisenlainen tulevaisuus.
– Äiti kyllä opettaa, mutta minä olen surkea kokki, nauraa Shaghayegh.
– Ehkä ryhdyn toimittajaksi, nuori nainen kertoo vaivihkaa.