Kapellimestari Maria Itkosella on ollut ensi-iltojen täyttämä syksy. Hän debytoi Suomessa ja Ruotsissa kapellimestarina.
Itkonen johtaa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin sekä Turun ja Tampereen filharmonian konsertteja. Lisäksi hän on noussut kapellimestarin korokkeelle Tukholman Folkoperanin Norma-oopperassa.
Itkonen on taustaltaan viulisti ja hän on toiminut myös konserttimestarina ympäri Eurooppaa. Mikä sai hänet opiskelemaan kapellimestariksi?
Hän esittelee Folkoperanin lavastusta ja osoittaa konserttimestarin tuolia.
– Olen istunut tuolla paikalla niin paljon, Itkonen nauraa.
Konserttimestarin roolia hän kuvailee orkesterin hierarkian korkeimmaksi henkilöksi. Siinä roolissa Itkonen on voinut vaikuttaa orkesterin jousiston soittotapaan, mutta huomasi, että mieli tekisi ohjata muidenkin instrumenttien soittoa.
– Totta kai kollegoiden tekemistä kunnioitetaan ja arvostetaan. Mutta kyse on makuasioista.
Naiskapellimestareita alkaa olla yhä enemmän
Itkonen on asunut Ruotsissa yli kaksi vuotta ja on viihtynyt hyvin. Yksi syy tähän on hänen mukaansa se, miten hyvin Ruotsissa suhtaudutaan naisiin klassisen musiikin alalla.
– Nimenomaan naiskapellimestareihin, Itkonen täsmentää.
Maria Itkonen on aiemminkin puhunut julkisuudessa naisten asemasta konserttisaleissa.
Hänen mukaansa #metoo oli tärkeä alullepanija, mutta Ruotsissa puheet naiskiintiöistä on otettu jo aiemmin esille.
– Se näkyy siinä, että Ruotsissa käytetään aikaa ja vaivaa siihen, että ihan tietoisesti etsitään naispuolisia kapellimestareita sekä säveltäjiä joka kaudelle.
Itkosen mukaan kyse ei ole vain Folkoperanista vaan muistakin taloista.
– Jos verorahoilla tuetaan valtion laitoksia, siellä täytyy pitää yllä tasa-arvoa.
– Naiskapellimestareita alkaa olla yhä enemmän, mutta moni meistä on usein se kurssin ainoa nainen. Sekin alkaa pikkuhiljaa muuttua. Luulen että tulevat sukupolvet eivät joudu kohtaamaan samanlaista kohtelua.
Hänen mukaansa nainen orkesterin johtopaikalla joutuu usein kohtaamaan vähättelevän ilmapiirin. Itkosenkin on annettu ymmärtää, että kyseiset työt on varattu miehille.
– Se alkoi jo, kun opiskelijana ilmoittauduin konserttimestarin koesoittoon. Minulle vastattiin kysymyksellä, että ootko SÄ tulossa konserttimestarin koesoittoon?
Itkonen korostaa, että kyseessä on yleismaailmallinen ilmiö, eivätkä hänen kokemuksensa rajoitu vain Suomeen. Hän on tehnyt paljon koesoittoja myös Keski-Euroopassa.
– Olen tavallaan tottunut siihen alusta asti. Aina on hyvin vahva kyseenalaistus sille, mitä haluan tehdä. Että ”ootko nyt ihan varma, että sä tätä paikkaa edes haluat”.
– Ja tietenkin kun sen paikan saa, siinä on omat haasteensa taas vakuuttaa ihmiset.
Itkosen kuvailema mitätöintikulttuuri on vähenemään päin. Hänen mukaansa suhteellisen lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon.
– Sitä ei ainakaan niin paljoa ääneen sanota kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Keski-Euroopassa on sitten näitä vanhoja instituutioita, joille muutos tekee tosi tiukkaa. Muutos on ollut nopeinta nimenomaan Pohjoismaissa.
Suomen systeemi valokeilassa
Itkonen kehuu Suomen ainutlaatuista kapellimestarikoulutusta. Hän on itse opiskellut orkesterityön ohella orkesterinjohtoa Panula-Akatemiassa.
– Tietenkin Suomi on siinä mielessä otollinen maa kapellimestariopiskelulle, että tarjolla on valtava Jorma Panulan elämäntyö ja perintö. Kursseja järjestetään paljon ja tavallaan se kynnys on aika matala. Ei tällaisia monessa maassa ole.
Mutta mikä ajoi hänet hakeutumaan Tukholmaan? Saiko hän Suomesta jo kaiken, mitä annettavana oli?
– En suinkaan. Minun kiinnosti nähdä, mitä Tukholmalla on tarjottavana. Meininki on vähän kansainvälisempää, ja Ruotsissa on enemmän oopperataloja kuin Suomessa.
Aloitus Tukholmassa osui vaikeaan saumaan. Korona sulki monet konserttisalit.
Musiikkikorkeakoulun kapellimestariluokan pääsykokeisiinkin Itkonen ehti viime tingassa. Koe oli maaliskuun 10. päivä 2020. Jos päivämäärä olisi ollut myöhäisempi, sitä ei koronan takia olisi voitu järjestää livekarsintana.
Tulevaisuudessa Itkonen haluaa tehdä kapellimestarin töitä. Sekä sinfoniaorkesterit että oopperat kiinnostavat, tosin pienellä painotuksella oopperan eduksi. Pitkään sinfoniaorkesterissa työskennelleelle oopperan maailma tuntuu eksoottiselta.
– Jos on hyvin sävelletty musiikki, mistä tahansa voi tehdä hienon teoksen.