Syksy on pohjoisella pallonpuoliskolla eläville eläimille ja ihmisille muutoksen aikaa. Sää kylmenee ja luonnonvalon määrä vähenee nopeasti.
Kun aurinko ei enää lämmitä, pitää elimistön saada lisää lämpöä jollain toisella tavalla, muuten talvipakkaset voivat olla kohtalokkaita.
Tässä apuun tulee elimistön ruskea rasvakudos. Se tuottaa tehokkaasti lämpöä ja säätelee eläinten ruokahalua. Myös ihmisissä on ruskeaa rasvaa, joka aktivoituu kylmässä.
Nyt tutkijoiden mielenkiinto kohdistuu siihen, onko myös valon määrällä vaikutusta ruskeaan rasvaan. Turun yliopiston PET-keskuksessa tehty tutkimus toi asiaan lisätietoa.
– Tutkimme rottia, joita pidimme keinotekoisesti Suomen vuodenaikojen valoisuusvaihtelua simuloivassa ympäristössä, kertoo vanhempi tutkija Lihua Sun.
Valon väheneminen aktivoi reseptoreita, joilla yhteys mielihyvähormoniin
Valoisan ajan pituus on lokakuun alussa Helsingissä ja Rovaniemellä suurin piirtein sama, eli reilut 11 tuntia. Lokakuun lopussa päivänvaloa saadaan Helsingissä yhdeksän tuntia ja Rovaniemellä enää reilut seitsemän ja puoli tuntia.
Rotilla tehty tutkimus osoitti, että valon määrän vähentyessä opioidireseptorien määrä lisääntyy kehon ruskean rasvan soluissa.
Reseptorit puolestaan aktivoivat muun muassa mielihyvähormoni endorfiinia.
– Tämä on mielenkiintoista, sillä aivoissa sijaitsevien opioidireseptorien tiedetään vaikuttavan ihmisen tunne- ja sosiaaliseen elämään. Emme vielä tiedä, miten opioidireseptoreiden lisääntyminen ruskeassa rasvassa mahdollisesti vaikuttaa tunne-elämään, Sun sanoo.
Ruskean rasvan ja aivojen opioidireseptoritoiminnat ovat kaksi erillistä ilmiöitä. Ne molemmat sopeuttavat ihmisiä ja eläimiä fyysisesti ja mahdollisesti myös psyykkisesti talveen.
Tutkijat ovat tällä hetkellä kiinnostuneita siitä, miten ruskea rasva mahdollisesti vaikuttaa aivotoimintoihin, kuten kaamosmasennuksen oireisiin tai ruokahaluun.
Vuodenaikojen vaihtelu tekee Suomesta kiinnostavan tutkimuskohteen
Lihua Sun on aina ollut kiinnostunut Pohjolan vuodenaikojen vaihtelusta. Suomen kesän ja talven lämpötilojen ja valon määrän raju vaihtelu muodostaa eräänlaisen luonnonlaboratorion, kun halutaan tutkia, miten vaihtelevat ulkoiset olosuhteet vaikuttavat aivojen ja kehon toimintaan.
Ihmisiä tutkittaessa elinolosuhteita ei voida kontrolloida yhtä tarkasti kuin koe-eläimillä. Vanhempi tutkija Lihua Sun uskoo kuitenkin, että rotilla saatuja tutkimustuloksia voitaisiin testata myös ihmisillä.
– Samankaltainen syy-seuraus-suhteen tutkimus voitaisiin suunnitella myös Suomen vuodenajoissa eläville ihmisille. Meillä on jo hyvät perusteet uskoa, että tulokset olisivat samansuuntaisia kuin rotilla.
Käytännössä tutkimus voisi sisältää koehenkilöiden ruskean rasvan tutkimisen PET-kuvantamalla sekä talvella että kesällä. Molempien mittausten yhteydessä heillä teetettäisiin myös muisti- ja käyttäytymistestit.
Viileys aktivoi ruskeaa rasvaa yllättävälläkin tavalla
Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että säännöllinen viileässä oleskelu aktivoi ihmisellä ruskeaa rasvaa. Avantouimareilla on tutkimusten mukaan paljon aktiivista ruskeaa rasva.
Jäiden sekaan ei kuitenkaan ole pakko hypätä, sillä Duodecim-lehden mukaan talvenkestävyyttään voi parantaa myös esimerkiksi laskemalla makuuhuoneen lämpötila 19 asteeseen. Myös kylmä suihku aktivoi ruskeaa rasvaa.
Turun yliopiston rottatutkimuksen tulosten perusteella voi kysyä, olisiko kaamosoireiden hoitamiseen suositut kirkasvalolamput sen sijaan syytä välillä sammuttaa, jotta kehon ruskea rasva pääsisi aktivoitumaan.
Totuus lienee jossain puolivälissä: hämärä auttaa kehoa sopeutumaan talveen, mutta valo pitää meidät hereillä ja toimintakykyisinä. Ihmiset ovat yksilöitä, eikä pelkkä fysiologia selitä sitä, mikä kenelläkin auttaa kaamoksen ja kylmän sietämisessä.
Enemmän aiheesta: