Noin kuusi vuotta sitten varkautelainen Vesa-Pekka Huovinen oli työkokeilussa kaupassa, missä hänen työtään oli vetää satojen kilojen painoisia jauho- ja mehulavoja kaupan toiselle puolelle.
Huovisella jäi käteen työttömyyskorvauksen lisäksi yhdeksän euron kulukorvaus päivässä.
– Minun mielestä se oli hyväksikäyttöä.
Työkokeilussa henkilö tekee työpaikalla yleisesti työsuhteessa tehtäviä töitä. TE-Palvelujen mukaan työkokeilua voidaan järjestää enintään viitenä päivänä viikossa 4–8 tuntia päivässä.
34-vuotiaalla Huovisella on epilepsia, joka aiheutti hänelle tuohon aikaan 4–6 kohtausta vuodessa. Koska kohtauksia tuli silloin harvoin, hänellä oli työkykyä osa-aikaiseen työhön.
– Yleensä kohtaukset tulivat illalla vähän ennen nukkumaanmenoa.
Huovisella on viiden vuoden työkokemus palvelualalta. Näistä kolme ja puoli vuotta hän työskenteli erilaisissa kuukausien mittaisissa työkokeiluissa ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Kaupan lisäksi hänellä on kokemusta esimerkiksi päiväkodista ja iltapäiväkerhosta. Huovinen kertoo kysyneensä palkallisia töitä turhaan.
– Toivoin mitä tahansa työtä, koska minua oli niin pitkään potkittu harjoittelijaksi paikasta toiseen.
Huovinen ajattelee, ettei hän saanut työpaikkaa epilepsiansa vuoksi.
Epilepsialiiton sosiaaliturva-asiantuntija Paula Salminen sanoo, että suurimmalla osalla epilepsiaa sairastavista sairaus ei haittaa työntekoa lainkaan.
Liittoon tulleiden yhteydenottojen perusteella kuitenkin epilepsiaan liittyy yhä väärinkäsityksiä.
– Jopa ihan vanhoja myyttejä voi kummitella siellä taustalla. On saatettu sanoa, että epilepsiaa sairastavana et voi tehdä vuorotyötä tai työskennellä asiakaspalvelussa tai tietokoneella.
Ongelmatilanteet työpaikoilla liittyvät Salmisen mukaan tyypillisesti siihen, että epilepsian monimuotoisuutta ei ole tunnistettu tai ei ole tiedetty, miten epilepsia voi vaikuttaa työntekemiseen.
Haastattelussa kysyttiin epilepsiasta
Huovinen kokee tulleensa syrjityksi sairauden vuoksi myös työhaastattelussa.
Yhdessä työhaastattelussa häneltä kysyttiin 15 minuuttia työhön liittyviä asioita, sitten 30 minuuttia epilepsiaan liittyviä asioita. Huovinen ei saanut työtä.
– Seuraavana vuonna hain sinne uudestaan. Kuulin oven toiselta puolelta puhetta, että seuraavalla on hyvin kokemusta ja hyvä koulutus. Avasin oven ja siellä oli sama haastattelija, joka sanoi, että “ai se olet sinä.” Siinä oli se haastattelu.
Viimeisimmäksi työkokemukseksi jäi palkkatukityö päiväkodissa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki. Työnantaja voi silloin saada taloudellista tukea palkkatukena.
Sitten Huovisen sairaus paheni ja hän menetti lopulta työkykynsä.
Epilepsiakohtauksia alkoi tulla enemmän
Huovisella on diagnosoitu epilepsia 9-vuotiaana. Kun kohtaus tulee, hän saa ensin vahvan näköhäiriön, joka kestää 20–40 sekuntia. Sitten hänellä lähtee taju, ja kohtaus kestää muutaman minuutin ajan.
Viisi vuotta sitten epilepsiakohtauksia alkoi tulla enemmän. Hänelle kokeiltiin vagushermosimulaattoria, mutta se pahensi epilepsiakohtauksia.
– Puolitoista vuotta oli ihan kauheaa. Käänsin päätä sivulle ja siitä meni taju pahimmillaan 28 peräkkäisenä päivänä monta kertaa päivässä. Se tuntui kidutukselta.
Huovinen kokee, että myönteinen työkyvyttömyyseläkepäätös vuonna 2017 oli oikea ratkaisu. Hänellä on myös muita sairauksia.
– En minä saanut mistään töitä ja minua olisi vain potkittu harjoittelusta toiseen.
Tänä päivänä hänen kotonaan käy avustaja 30 tuntia kuukaudessa.
Köyhyys ajoi keräämään pulloja Muumimaailmaa varten
Huovisen perheeseen kuuluu vaimo Anne Huovinen sekä 8-vuotias tytär. Palkattomat työt ajoivat Huovisen perheen köyhyyteen jo vuosia sitten. He ovat yhä taloudellisesti tiukilla, koska työkyvyttömyyseläke on pieni.
– Asumme omakotitalossa, ja säästöt on käytetty tähän.
Työkokeiluaikoina perheellä jäi rahaa käteen kuukaudessa alimmillaan 1 300 euroa. Köyhyys ajoi perheen tilanteeseen, jossa he joutuivat keräämään pulloja, jotta tytär pääsi perheen kanssa Muumimaailmaan.
– Huomasin, että pulloja keräämällä saa enemmän tunnissa rahaa kuin harjoittelijana. Harjoittelijana jos saat sen 9 euroa kuudesta tunnista, se on 1,5 euroa tunnissa, mutta kun kävelet puistosta puistoon ja keräät sieltä kaikki pullot, saat hyvällä tuurilla tuplasti sen verran tunnissa, eikä ole yhtä raskasta kuin vedellä 400 kilon lavoja.
Huovisen perhe jatkoi pullojen keräämistä vuoden ajan.
– Saimme 300 euroa. Osa pulloista saatiin vanhemmilta ja muilta kavereilta.
Huovinen sanoo, että suomalaisessa työelämässä mättää työkokeilujärjestelmä, josta ei kovinkaan herkästi pääse palkallisiin töihin.
– Jos isot yhtiöt saavat harjoittelijoita ja käyttävät heitä raskaimpiin hommiin, niissä voi tulla selkävikoja ja muita. Isoilla yrityksillä olisi varaa palkata harjoittelijoiden sijaan enemmän työntekijöitä.
PAM: Työkokeilijoilta puuttuu edunvalvoja
Palvelualojen ammattiliitto PAMin neuvontapäällikkö Marja Salmivuori kertoo, että työkokeilijat, joilla on jokin sairaus, ovat väliinputoajia. Heillä ei ole edunvalvojaa. Esimerkiksi PAMilla on eväitä puuttua vain sellaiseen työsyrjintään, joka tapahtuu työsuhteessa.
Välillä liittoon tulee yhteydenottoja myös työkokeilijoilta.
– Tilausta tällaiselle edunvalvonnalle olisi. Selkeä tilanne on se, että meillä on paljon osatyökykyisiä, jotka pystyisivät tekemään ainakin osa-aikaisesti työtä.
Salmivuori peräänkuuluttaa työnantajien yhteiskuntavastuuta. Työkyvyttömyyseläke tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
– Jos ajatellaan tulevaisuutta, niin jokaisesta työntekijästä pitäisi pystyä pitämään kiinni. Tiedän, että monella on halua päästä työelämään.
Enemmän aiheesta: