Kaarlo Simojoen pohjakosketus tapahtui työmatkalla. Hän oli itärajan takana paikassa, jossa ei ollut kahvinkeittomahdollisuutta. Tuskissaan hän heitti suuhunsa pussillisen pikakahvijauhetta ja perään kylmää vettä. Addiktio oli niin vahva, että jos hän ei iltaisin juonut kahvia, hän heräsi yöllä vieroitusoireisena sitä keittämään.
– Siis sä olet lääketieteellinen johtaja ja juot aina kahvia ennen nukkumaanmenoa? äimistelee juontaja Sean Ricks Ylen Perjantai-ohjelmassa.
A-klinikan johtava ylilääkäri ja addiktioiden asiantuntija Kaarlo Simojoki nähdään tänään perjantaina 21. lokakuuta Ricksin vieraana klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa. Jaksossa keskustellaan siitä, milloin nautinto muuttuu riippuvuudeksi.
Simojoki vieroitti itsensä kahvista kahdessa kamalassa viikossa. Nykyään hän on kahvin kohtuukäyttäjä. Sen sijaan stressitilanteet ajavat selaamaan Ylen uutisia.
– Kun on vaikea tilanne, hirveän helposti selaan Yleä puoli tuntia ja luen koirista ja uimahallien klooripitoisuuksista, vaikka ne eivät edes kiinnosta minua, mutta se on tapa päästä jylläävästä tunteesta hetkellisesti eroon.
Laiskuus, valinta ja geenit
Yksi riippuvuuden syy on laiskuus, Simojoki sanoo.
– On ihan selvää, että jos voi joko hypätä pelimaailmaan, jossa on heti kingi, tai käydä kumppanin kanssa tiukan keskustelun omista törttöilyistä, niin tiedetään, kumman ihminen valitsee. Me haemme nopeaa nautintoa tai ratkaisua, ja joskus helpottava tapa on valitettavasti sellainen, joka aiheuttaa harmia itselle ja muille.
Pelien ohella koukkuun voi jäädä melkein mihin vain. Viini on makoisaa ja juoksemisesta tulee hyvä olo. Riippuvuudeksi ne muuttuvat, jos niistä tulee ainoa keino hallita tunteitaan.
– Jos huomaa, että pitäisi puhua vaikeasta asiasta läheiselle, mutta mieluummin valitsee pelaamisen, päihteet tai somessa roikkumisen, olisi pohdinnan paikka.
Addiktio ei silti ole ihmisen omalla vastuulla. Simojoki on hoitanut satoja riippuvaisia ihmisiä eikä ole tavannut yhtäkään, joka olisi eräänä päivänä vain päättänyt ryhtyä alkoholistiksi. Koukkuun ajavat niin perhetausta kuin yhteiskunta.
Samasta syystä on turhaa ajatella, että riippuvuus olisi geeneihin kirjoitettu.
– Aika paljon puhutaan, että genetiikka ja alttius olisivat riippuvuuteen johtavia tekijöitä, mutta silloinhan katse on yksilössä, joka on muka viallinen. Oikeasti meidän pitäisi ajatella, miksi emme ole onnistuneet suojelemaan ja tukemaan yksilöä niin, että riippuvuus ei pääse kehittymään, Simojoki painottaa Ricksille.
– On meidän kaikkien yhteinen vastuu, jos jostakusta tulee riippuvainen.
”Milloin otat itseäsi niskasta kiinni”
Ainoa valinta, josta riippuvainen on vastuussa, on avun hakeminen. Suomalainen keskusteluilmapiiri tekee siitä hankalaa.
– Vaikkapa italialaisessa kulttuurissa on paljon matalampi kynnys ottaa puheeksi spagetin äärellä, että huomaa ystävän juovan neljä lasia viiniä eikä yhden kuten ennen ja kysyä, miten hän voi. Suomessa saatetaan vain kysyä, milloin otat itseäsi niskasta kiinni. Siinä ei synny edes mahdollisuutta avautua syistä, joiden vuoksi hukuttaa surunsa viiniin.
Kun ihminen silti avaa suunsa ja haluaa apua, ei ovea saa sulkea.
– Törmään tosi paljon kysymykseen, mitä läheiset voivat tehdä. Toisaalta pitää huolehtia, ettei itse tuhoudu addiktin kanssa. Sekin on mahdollista, että menetetään kaksi elämää. Mutta aina kun toinen pyytää apua, käsi pitää ojentaa.
Perjantain jakso Miksi jäämme koukkuun? nähdään tänään perjantaina 21.10. lokakuuta klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa. Vieraana nähdään Kaarlo Simojoen lisäksi uutuuskirjailija ja entinen huumeriippuvainen Janne Huuskonen. Lähetyksessä nähdään myös Saskia Vanhalakan ohjaama Pelasin kaiken. Se kertoo perheenisä Kai Mattilasta, jolta rahapeliriippuvuus oli viedä kodin, perheen ja hengen.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta sunnuntaihin 16.10. kello 23:een saakka!