Muotoilija-koruseppä Kati Nevalaisen työ on yksi nyt Suomen käsityön museon dokumentoitavista kohteista. Museo on dokumentoinut käsitöitä aikaisemmin myös esimerkiksi saaristo- ja rannikkoalueilla, Ahvenanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.
Nevalainen itse toivoo käsillä tekemisen kulttuurin tärkeyden huomioimista nyt ja tulevaisuudessa.
Oman korupajan ja myymälän Kajaanissa omistava Nevalainen korostaa, että vanhan valmistaminen ja korjaaminen ei aina ole helppoa. Käsityöammattilainen toimii usein tulkkina asiakkailleen.
– Kultasepän työssä teen tärkeitä koruja ja tuotteita ihmisille. Tuotteet merkitsevät paljon enemmän kuin se materiaali, Nevalainen toteaa.
Materiaalina voi olla esimerkiksi satoja vuosia vanhoja isovanhempien sormuksia ja kelloja, joita tuunataan uudelleen nykypäivään.
– Kyllähän siinä tulee esiin historia ja perinteiden arvostus.
Käden taidoilla torjutaan kertakäyttöyhteiskuntaa
Käsityön avulla elantonsa saavien yritysten aseman esille tuominen on osa Suomen käsityön museon painopisteitä, ja nyt museo dokumentoi kainuulaisten käsityöammattilaisten arkea. Tarkoitus on tuoda käsityötaitoa esiin ja kerätä talteen käsityöläisten hiljaista tietoa jälkipolville.
Nevalaisella on ajatus siitä, minkä muutoksen käsityöammattilaisuus voisi saada jo tänäpäivänä: hän toivoo, että käsityöntekijöiden työtä arvostettaisiin.
– Emme elä kertakäyttöyhteiskunnassa, ja se on tärkeää, että tavaroita ja tuotteita pystytään korjaamaan. Se ei välttämättä ole paras vaihtoehto, että ostetaan edullisesti ja säästetään materiaalissa, koska silloin pitkäjänteinen korjausmahdollisuus monesti häviää.
Juuasta Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Nevalainen kertoo, että leipä on usein tiukassa.
– Olen sanonut monesti, että minulla on levottomat kädet -oireyhtymä, että pakko on vaan saada tehdä käsillä. Olisi ihana, että sitä arvostettaisiin sen verran, että sillä eläisi.
Nevalaisen mukaan käsityötä ja sen historiaa tulisi arvostaa enemmän. Hän toivoo, että asioista ja vanhoista menetelmistä ja työtavoista puhutaan.
– Toivon, että tulevaisuudessa ihmiset muistavat ja näkevät tekemisestäni kädenjälkeni ja tyylin, ja että pystyn tuomaan vielä vanhoja perinnetyökaluja ja perinnetapoja tähän päivään, ja pitämään yllä sitä historiaa.
Ammattilaisen arki tutkitaan tarkasti
Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahl kertoo, että dokumentoinnissa kiinnitetään huomiota ajankuvaan.
Esimerkiksi maailmassa ja Suomessa useamman vuoden kestäneet poikkeukselliset ajat voivat vaikuttaa käsityöläisiin. Dokumentointityössä kiinnitetäänkin huomiota esimerkiksi siihen, vaikuttavatko polttoaineiden hinnat työhön.
– Vaikutukset ja toiminta ovat erilaisia täällä Kainuussa kuin esimerkiksi tiheään asutulla alueella, jolla ei ole samalla tavalla kuljetuskustannuksia, Hahl sanoo.
Tiedon dokumentointi nyt on tärkeää.
– Tämä tulee jäämään tuleville sukupolville eli vuosikymmeniä ja vuosisatoja eteenpäin, koska eihän sitä kannata jälkikäteen ruveta miettimään, että minkälaista oli vuonna 2022, Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahl kertoo.
Kainuuseen suuntautuvalla dokumentointimatkalla museo tuo kolmelle alueella suunnitellulle ja valmistetulle tuotteelle kasvot ja tarinan. Museo haastattelee, valokuvaa ja videoi käsityöalan yrittäjistä Karu Puun ja Suometar-korupajan edustajia Kajaanissa sekä Vilmingon suksipajan edustusta Sotkamossa.
Nykydokumentointi on osa museon perustyötä, jossa se tutustuu eri alueiden käsityöammatteihin.
– Me haluamme tuoda esiin käsityötaitoa ja sitä hiljaista tietoa, jota käsityöläisillä on.
Millaisena näet käsityöammattien tulevaisuuden? Voit keskustella aiheesta 23. lokakuuta klo 23 saakka.
Aiheesta enemmän: