Viime vuonna Suomessa vieraskielisten määrä kasvoi yli 25 000 henkeä, mikä on enemmän kuin 40 vuoteen.
Vieraskieliset yhteensä ohittivat toisen kotimaisen puhujat vuonna 2014.
Vaikka vieraskielisten määrä on kasvanut, on silti harvinaista, että suomen kieli on vähemmistöasemassa.
Suomessa onkin vain neljä kuntaa, joissa suomi ei ole toiseksi tai edes kolmanneksi puhutuin kieli.
Yksi niistä on Korsnäs Pohjanmaalla. Korsnäsissä toiseksi suurimman kieliryhmän paikan ottaa bosnia.
Bosnialaissyntyinen, nykyään Korsnäsissä asuva Mirza Hodzic lähti etsimään töitä Suomesta 18 vuotta sitten.
– Vaimoni tuli huhtikuussa, kolme kuukautta minun jälkeeni, ja hän oli raskaana. Tulin tänne alun perin kasvihuoneisiin töihin.
Hodzicin serkku oli jo saapunut aikaisemmin Suomeen. Hodzic itse ei voinut heti lähteä: sota Sarajevossa pysäytti suunnitelmat.
– Sodan jälkeen ei ollut työtä, joten monien muiden bosnialaisten tavoin meidän piti löytää sitä Bosnia ja Hertsegovinan ulkopuolelta, hän sanoo.
Ensin Hodzic yritti kahdesti Saksaan, mutta lopulta hänen onnensa oli päätyä Suomeen, noin kahden tuhannen asukkaan Korsnäsiin.
”Olemme täällä vain työntekijöitä”
Bosnian kansanmurhan ja Jugoslavian hajoamissodan aiheuttaman sotapakolaisuuden ja maastamuuton seurauksena bosnian kielen puhujia on Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa.
Suurin osa bosnialaisista saapui Suomeen 2000-luvun alussa.
– Suurin osa bosnialaisista tuli Suomeen, koska se oli ainoa tapa saada työ- ja oleskelulupa.
– Sitten, jos olit hyvä työntekijä, työnantajasi saattoi ajatella, että ”OK, jos ystäväsi tai serkkusi on kuin sinä, otan hänet myös”, Hodzic sanoo.
Nykyään moni bosnialaisista toimii yrittäjinä, siivous- ja ylläpitoalalla ja teollisuuden puolella. Hodzic itse on kasvihuoneyrittäjä, ja on muun muassa Korsnäsin Yrittäjien hallituksen jäsen.
Hodzic on myös yksi Suomessa asuvien ja työskentelevien bosnialaisten vuonna 2010 aloittaman Bosnisk Fotbollsförening Gazije -jalkapalloseuran perustajista.
Tällä hetkellä seura pelaa futsalia III. divisioonassa.
– Kaikki alkoi siitä, että pelasimme jalkapalloa talvella bosnialaisten kavereiden kanssa, ihan huvin vuoksi. Kaverit kysyivät, voimmeko perustaa futsaljoukkueen ja minä sanoin, että voimme perustaa oman ulkomaalaisen seuran.
Olemme täällä vain työntekijöitä, jotka maksavat verot ja he katsovat meitä sillä tavalla, eivätkä mieti tarvitsemmeko jotakin auttamaan meitä.
Mirza Hodzic
Hodzicin mukaan hän on kokenut pikkupaikkakunnalla myös kyseenalaistamista bosnialaisten seuran perustamista sekä joukkueiden ulkomaalaistaustaisia pelaajia kohtaan.
Hän kertoo, että esimerkiksi jalkapalloseura Korsnäs FF on saanut Facebookissa avointa kritiikkiä eräältä kunnanvaltuustossa istuvalta henkilöltä ulkomaalaistaustaisten pelaajien vuoksi. Useat BFF Gazijen pelaajista ovat mukana Korsnäs FF:n toiminnassa kesäisin.
Palveluja bosnian kielellä kunnassa ei juuri ole.
Hodzic kokee, etteivät useat bosnialaiset niitä pyydäkään, mutta samaan aikaan ei heitä ole palveluiden suhteen erityisemmin huomioitu.
– Olemme täällä vain työntekijöitä, jotka maksavat verot ja he katsovat meitä sillä tavalla, eivätkä mieti tarvitsemmeko jotakin auttamaan meitä.
– Perustimme seuran näyttääksemme, kuinka helppoa ihmisten integrointi yhteisöömme ja sen ympärille voi olla, Hodzic täsmentää.
Kaikkiin palveluihin budjetti ei pienellä paikkakunnalla riitä
Korsnäsin kunnanjohtaja Christina Båssarin mukaan bosnialaiset ovat integroituneet vuosien aikana kuntaan hyvin.
– Mielestäni meillä ei ole ollut syrjintää.
– Tästä ryhmästä ei löydy työttömiä, vain erittäin ahkeria, työssäkäyviä ihmisiä. Samoin Vietnamista ja Burmasta tulleet ovat viihtyneet täällä hyvin, Båssar sanoo.
Muun muassa työlupa-asioissa avustavan Welcome Office -palvelut ovat yksiä ainoita bosnian kielellä kunnassa toteutettuja palveluita.
Vuonna 2018 Hodzic jätti aloitteen muiden bosnialaisten kanssa koskien bosnialaisten lasten kotikielen ja uskonnon opetusta.
Aloitteen toiveena oli, ettei Korsnäsin koulussa luovuttaisi islamin uskon ja bosnian kielen opetuksesta 15 bosnialaistaustaiselle lapselle.
Näiden oppilaiden vanhemmat anovat kotikielen opetusta ja uskonnon opetusta. Niiden lasten ja nuorten, joiden huoltajien äidinkieli on muu kuin ruotsi, pitäisi saada mahdollisuus kotikielen opetukseen ja uskonnon opetukseen koulussa.
Kunnanvaltuustolle jätetty aloite, 29.05.2018.
Aloite käsiteltiin sivistyslautakunnassa viime vuonna, jolloin todettiin, että on kunnan asia päättää, järjestetäänkö kotikielen opetusta vai ei. Opetuksen järjestäjällä ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta järjestää opetusta oppilaan äidinkielellä.
Korsnäsiin on kuitenkin palkattu bosniaa äidinkielenään puhuva koulunkäyntiavustaja tehtävään. Uskonnon opetus sai aloitteen jälkeen jatkoa.
– Noin viisi vuotta sitten kotikieliopetus oli valtuustossa esillä. Otimme asian hyvin vakavasti ja laitoimme sen toimimaan, Båssar toteaa.
Hodzicin mukaan kotikielen opetus ei kuitenkaan toteudu täysin.
Suomenkielisiä palveluita kysytään harvoin
Korsnäsissä toteutetaan suurin osa palveluista ruotsiksi.
Kunnanjohtaja Båssarin mukaan palveluita kysytään harvoin myöskään suomeksi.
– Erittäin harvoin niitä kysytään. Joskus kuulee, että olisi kiva, jos lastentarhassa olisi joitain suomenkielisiä ryhmiä kielen oppimisen kannalta, mutta tätä kysyvät ruotsinkieliset perheet, eivät suomenkieliset, Båssar sanoo.
Vaikka Korsnäsissä on alhainen työttömyysaste, on kunnalla vaikeuksia täyttää virkoja. Esimerkiksi kolmea kouluavustajanpaikkaa ei ole saatu Båssarin mukaan täytettyä.
Tällä hetkellä myös Korsnäsin naapurikunnan, Maalahden, suomenkielisen koulun lakkauttamista harkitaan. Korsnäsin yläasteen- ja lukion opetus toteutetaan Maalahdessa.
Korsnäsin bosnialaiset puhuvat pääosin ruotsia, jotkut englantiakin paremmin. Tarvetta suomen opiskelulle ei ruotsinkielisessä kunnassa yksinkertaisesti ole.
– Meidän ei tarvitse puhua suomea, koska Korsnäsissä kaikki puhuvat ruotsia, Hodzic toteaa.
”Tämä on kaikki mitä meillä on”
Tällä hetkellä BFF Gatzijen joukkueessa on 3-4 miestä Ukrainasta ja 6-7 bosnialaistaustaista.
– Meillä on pari kaveria Ukrainasta, jotka eivät puhu englantia, eivätkä puhu ruotsia, mutta minä puhun vähän venäjää. Autamme heitä pääsemään yhteisöön samalla tavalla kuin bosnialaiset kaveritkin, Hodzic sanoo.
Sergei Chebotarov on BFF Gatzijen valmentaja. Hän pelasi ammattilaisjalkapalloa Ukrainassa ennen Korsnäs FF:ään ja BFF Gazijeen liittymistä. Chebotarov työskentelee tällä hetkellä metsurina.
– Kun Ukrainaan tuli tämä nykyinen kriisi ja pelaajille ei ollut enää paljon rahaa, päätin muuttaa perheeni kanssa Suomeen ja etsiä töitä.
– Tällä hetkellä jalkapallo ei ole minulle työ, vaan harrastus, mutta luulen, etten voi elää ilman sitä. Tämä on kaikki mitä meillä on, hän sanoo.
Chebotarov kuvaa joukkuetta Korsnäsin alueen ulkomaalaistaustaisille pelaajille yhteistöllistävänä tekijänä.
– Uskon, että koska meillä on tämä kansainvälinen seura ja ihmisiä monista eri maista, se auttaa meitä, pelaajia ja heidän perheitään nauttimaan elämästä Suomessa, hän sanoo.
Cheboratov asuu kahden lapsensa ja vaimonsa kanssa Korsnäsissä. Muu perhe, kuten äiti, on edelleen Ukrainassa, eikä heillä ole mahdollisuuksia päästä sieltä tällä hetkellä pois.
Cheboratov kertoo lukevansa melkein joka tunti uutisia, koska tilanne Ukrainassa muuttuu jatkuvasti.
– Haluan jäädä. Suomi on kuin kaunis maa ja ihmiset auttavat sinua kaikessa mitä tarvitset. Tällä hetkellä asumme Korsnäsissä, joka on pieni kylä, mutta aina kun täällä pyydämme apua, ihmiset auttavat meitä, Chebotarov sanoo.
Hodzic aikoo tulevaisuudessakin jatkaa töitä joukkueen edistämiseksi.
– Työskentelen kovasti joukkueen eteen ja haluan auttaa ihmisiä.
– Monet saattavat ajatella, kun he katsovat nimeäni tai ukrainalaisten miesten nimiä, että he ovat täällä vain etuuksien tai muun vuoksi. He haluavat vain elää täällä, integroitua tähän yhteisöön ja asua Suomessa.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella28. lokakuuta kello 23 asti.
Lue lisää: