6-vuotias Leonardo Elo saapuu keskustakirjasto Oodiin äitinsä Laura Elon kanssa kuten monia kertoja aiemminkin.
Maanantain kirjaston shakkikerhossa Leonardo on saanut harjoitella pelaamista monenlaisten vastustajien kanssa, usein selvästi itseään vanhempien.
Tällä kertaa paikalla on myös moninkertainen ja hallitseva shakin nuorten Suomen mestari 18-vuotias Oliver Wartiovaara. Kaikki halukkaat saavat pelata häntä vastaan simultaanipelissä. Ekaluokkalainen tarkkailee tilannetta kirjaston aulassa.
”Se on hyvä peli!”
Vuosi sitten tuolloin 5-vuotias Leonardo Elo aloitti pianonsoiton. Tapana oli tunnin jälkeen käydä vierailulla bonusvaarin eli perheystävän luona.
Äiti Laura Elo kuuli, kuinka vaari ehdotti Leonardolle shakin peluuta.
– Mielessäni ajattelin, ettei taida pieni poika siihen kyetä, mutta ääneen sanoin onneksi vain, että ”pelatkaa vaan, se on hyvä peli”, Elo muistelee.
Shakki vei pojan heti mukanaan, ja joka viikko pianotunnin jälkeen hän odotti uutta peliä. Shakki toimi ikään kuin palkintona pianotunnista. Tällä hetkellä pianoharrastus on jäänyt, mutta shakkipelit jatkuvat intensiivisinä ja jopa monituntisina.
Sittemmin shakkipelit on aloitettu myös isoisän sekä muiden sukulaisten ja läheisten kanssa. Matkashakkisetti kulkee aina mukana.
Alkuun aikuiset selittivät pelin yhteydessä leikinomaisesti innostaen, kuinka joku siirto oli hyvä ja kekseliäs, ja pojalle annettiin hieman etumatkaakin. Viime kesänä nopeasiirtoinen Leonardo kuitenkin pelasi jo enoa ja kummisetää vastaan samanaikaisesti ja taidotkin ovat karttuneet.
– Tätä nykyä häntä vastaan pelataan tasavertaisesti, voitot ja häviöt ovat oikeita, eivät annettuja, äiti kertoo.
Äitikin pelaa Leonardoa vastaan, mutta lähinnä vain kehittyäkseen ja ollakseen parempi haastaja pojalleen.
– Leonardolla on hienona kilpailuvalttina se, että hän hyräilee ja laulelee eikä häntä haittaa, vaikka hänen nappulansa syödään, koska ”hänellä on suunnitelma”, Laura Elo naurahtaa.
Pojan itsensä mielestä sukulaisista ei saa enää kunnon vastusta.
– Voitan ne ihan helposti! Ei ne melkein edes osaa shakkia!
Kuningatar on paras
Aika harva shakin harrastaja on alle 30-vuotias. Kun Leonardo Elolta itseltään kysyy, mikä shakissa on mukavinta, on vastaus selkeä.
– No jos saa pelaajia!
Hän kaipasikin pian aloitettuaan uusia pelikavereita ja lisää pelikokemusta. Silloin Laura Elo löysi keskustakirjasto Oodin maanantaiset shakkitapaamiset, joissa he käyvät nyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Äiti on huomannut, että välillä tuntemattomia ihmisiä vastaan pelaaminen jännittää.
– Leonardo katsoo aina tarkkaan, kenen kanssa uskaltaa ryhtyä pelaamaan. Pelaamisen lisäksi tapaamisissa hän katsoo paikan päällä muiden pelejä ja siirtoja, Laura Elo kertoo.
Arki on enimmäkseen ihan muuta kuin shakkia. Kotona Leonardo ei harjoittele peliä: hän ei katso pelivideoita tai pelaa shakkia koneita vastaan. Pojalla on hyvä muisti, ja äidin mukaan joskus mieltymyksen shakkiin voi nähdä pelaamisen ulkopuolellakin.
– Hän piirtää paljon kaikenlaisia pelejä, labyrinttejä ja muita, joissa on säännöt, siirrot ja rakenne. Toinen juttu on, että joskus vaikkapa iltapalalla Leonardo saattaa ihan yllättäen kertoa aiemmin päivällä pelatusta shakkipelistä siirtoja ja muistaa niiden järjestyksen.
Shakin pelinappuloista Leonardo Elon suosikki on selvä.
– Kuningatar, koska se pystyy menemään eri paikkoihin ja on hyvä pelaaja.
Ottelu mestaria vastaan
Shakin nuorten suomenmestari Oliver Wartiovaara pelasi Oodin tapahtumassa simultaanisti, eli samanaikaisesti, kahtatoista vastustajaa vastaan. Sitä mukaan, kun vastustajia tippui pois, uusia tuli tilalle. Yhteensä pelejä tuli noin neljän tunnin aikana 30, joista voittoja 28, tasapelejä ja häviöitä kutakin yksi.
Leonardo Elo päätti vasta paikan päällä pelata Wartiovaaraa vastaan. Äidin tehtävänä vieressä oli antaa välillä keksiä ja juotavaa sekä hupsutella.
– Leonardo ei etukäteen suunnittele, mitä tekee vaan päättää varsin nopeasti, mikä on seuraava liike. Tässä pelissä hän puolustautui varsin pitkään.
Peli kesti kunnioitettavat 40 minuuttia, joiden aikana osa aikuispelaajista ehti jo pudota. Ottelu päättyi hallitsevan Suomen mestarin voittoon.
Äidilleen Elo kertoi olleensa tyytyväinen sekä omaansa että vastustajan peliin ja muistavansa kohdan, jossa hänen ajatusvirheensä tuli.
– Hän oli suunnitellut tekevänsä toisenlaisen siirron, mutta unohti suunnitelmansa ennen kuin vuoro tuli kohdalle ja improvisoi, Laura Elo kertoo naurahtaen.
Oman pelinsä jälkeen Leonardo halusi vielä seurata kaikkien muiden pelit loppuun.
– Hänelle kyse on vielä hauskanpidosta ja pelaamisesta. Hän tuntuu kuitenkin tiedostavan myös sen, että parempia pelaajia katsoessa oppii hyviä siirtoja, Laura Elo sanoo hymähtäen.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 15.11.2022 kello 23:een saakka.
Enemmän aiheesta: