– On vaikea tunne, kun olen itse turvassa ja tiedän, että sukulaiset, ystävät ja perhe ovat Ukrainassa. Se stressaa paljon.
Näin kertoo Kajaanissa asuva 24-vuotias Anna Lutsenko siitä, miten maailman tilanne ja erityisesti sota kotimaassa Ukrainassa vaikuttaa häneen henkisesti.
Kriisit ovat koetelleet erityisesti Lutsenkon ikätovereita, joiden aikuisikä on ollut yhtä kriisiä: pandemiaa, sotaa, taloudellista epävarmuutta ja ilmastohuolta.
Yhteiskunnan koossa pysymiseksi tarvittaisiin henkistä kriisinkestävyyttä eli resilienssiä, mutta miten sitä voi rakentaa kriisin keskellä, samalla kun pitää kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi?
Suomessa edellytykset kriisinkestävyydelle ovat hyvät, mutta asiantuntijan mielestä vasta tulevaisuus näyttää minkälaisen vaikutuksen viime vuodet siihen tekevät.
”Pahinta on epätietoisuus”
Nuorten ja nuorten aikuisten tilanteesta kertoo se, että yhteydenotot valtakunnalliseen MIELI ry:n kriisipuhelimeen ovat lisääntyneet selvästi parin vuoden aikana. Tänä vuonna alle 30-vuotiailta on tullut lähes 10 000 yhteydenottoa. Itsetuhoisuuteen liittyviä keskusteluja on käyty vuoden aikana kriisipuhelimessa lähes 1700.
– Samalla kun on koettu paljon esimerkiksi pahaa oloa, yksinäisyyttä tai ahdistuneisuutta, on koettu myös paljon paineita pärjätä, kuvailee Mieli ry:n asiantuntijapsykologi Elina Komulainen.
Myös arjessa selviytymiseen liittyvät ongelmat kuten taloudelliset haasteet ja haasteet palveluiden saatavuudessa herättävät keskustelua.
21-vuotiaan kajaanilaisen Saina Kyllösen mukaan epävarmuutta ja pahoinvointia lisää se, että kaikki tuntuu olevan ennakoimatonta ja epäselvää.
– Eletään koko ajan epätietoisuudessa. Pahimmalta tuntuu se, että ei itse pysty vaikuttamaan siihen mitä maailmalla tapahtuu. Se tuntuu hirmuahdistavalta, Kyllönen toteaa.
Anna Lutsenko kokee, että uutiskanavien seuraaminen on tärkeää, mutta sekin vaikuttaa mielialaan.
– Välillä on masentava ja surullinen mieliala, kun skrollaan uutisia. Tänään on ok, ja huomenna olen surullinen, Lutsenko kuvailee.
Elina Komulainen muistuttaa, että nuorten aikuisten luonnolliseen kehityskriisiin kuuluu itsenäistyminen ja irtautuminen lapsuudenkodista ja vanhemmista. Samalla pitäisi huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, muodostaa ihmissuhteita sekä huolehtia jokapäiväisestä elämästä.
– On virheellistä ajatella, että nuori olisi kaikessa hyvin joustava, pystyvä ja kykenevä, kun hän vasta rakentaa omaa resilienssiään ja kykyään pärjätä.
Suomessa kriisinkestävyyden pohja on kunnossa
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa henkinen kriisinkestävyys mainitaan yhdeksi yhteiskunnan elintärkeäksi toiminnoksi.
– Sillä on monenlaista merkitystä, miten me jaksamme, pystymme olemaan toistemme kanssa tekemisissä, osallistumaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, käymään koulussa ja töissä, luettelee MIELI ry:n asiantuntijapsykologi Elina Komulainen.
Strategiaa päivitetään tälläkin hetkellä, kertoo Turvallisuuskomitean yleissihteeri Christian Perheentupa. Päivitykseen vaikuttavat muun muassa Nato-prosessi ja hyvinvointialueiden käynnistäminen.
Perheentuvan mukaan yhteiskunnallisesti suomalaisten korkea koulutustaso ja toimivat palvelut yhdistettynä yhteisöllisyyteen ja toisista välittämiseen toimivat hyvänä lähtökohtana eri tyyppisistä kriiseistä selviämiseen.
Tärkeässä roolissa on myös niin kansalaisten keskinäinen luottamus kuin luottamus viranomaisiin. Niiden on syytä olla kunnossa jo ennen häiriötilanteita tai poikkeusoloja.
Kriisienkin keskellä tulevaisuus voi näyttää valoisalta. Silloin voidaankin puhua juuri henkisestä kriisinkestävyydestä. Nyt elettävien kriisien jälki nähdään vasta myöhemmin, pohtii valtioneuvoston kanslian viestintäpäällikkö Päivi Tampere.
– Aika näyttää, minkälainen vaikutus koronalla ja nyt käsillä olevalla tilanteella on ihmisten jaksamiseen, henkiseen kriisinkestävyyteen vai onko niin, että suomalaisen yhteiskunnan eri toimijoiden panos ja ihmisten oma kestävyys kannattelevat meitä kriisien yli ilman suurempaa jälkeä.
Kriisinkestävyys voi myös kantaa läpi haastavien aikojen
Kriisinkestävyyden rakentamisessa Komulainen ei katsoisi pelkästään yksilöiden roolia, vaan kannustaa ottamaan vastuuta läheisestä. Voi esimerkiksi kysyä onko kaikki hyvin.
– On tärkeää, että huomaamme lähellä olevien tilanteita ja uskallamme rohkeasti kysellä. Me voimme toinen toistamme tukemalla ja toinen toisistamme huolta pitämällä pärjätä ja selvitä monenlaisista vaiheista, Komulainen rohkaisee.
Saina Kyllönen kertoo käsittelevänsä asioita läheistensä kanssa. Kissa, seurustelukumppani ja oma isä ovat läsnä arjessa.
– Joskus saatan linkata mediassa eteen tulleen lööpin isälleni ja kysyä häneltä, pitääkö tästä nyt oikeasti olla huolissaan. Isältä olen aina saanut hyvät ja viisaat vastaukset, joten häneen on helppo turvautua, ja se helpottaa ahdistusta.
Anna Lutsenkolle perhe on myös tärkeä voimavara. Hänellä on Suomessa sukulaisia, joiden kanssa hän voi viettää aikaa ja jutella. Kesällä pyöräily ja musiikin kuuntelu olivat tärkeitä arjen rutiineissa.
– Nyt opiskelen suomea ja etsin ammatillisia kursseja, Lutsenko kertoo.
Pahinta on kodin ajatteleminen.
– Minulla on niin ikävä, koska minulla oli työ, harrastuksia, koti, tavoitteita elämälle. Yhtenä päivänä se kaikki hajosi. Sitä on aina vaikea ajatella.
Kriisien keskellä aikuistuneet Anna Lutsenko ja Saina Kyllönen jaksavat kuitenkin uskoa parempaan tulevaisuuteen.
– Tämän päivän nuoret aikuiset on aika kovissa vesissä keitetty. Uskaltaisin veikata, että me emme tulevaisuudessa ihan pienestä hätkähdä, Kyllönen pohtii.
Anna Lutsenko arvelee, että käynnissä olevat kriisit saavat nuoret aikuiset ajattelemaan myös laajemmin globaaleja asioita.
– Meidän pitää pysyä vahvoina ja ottaa oppi tästä tilanteesta, koronasta ja sodasta ja muistaa ne myös tulevaisuudessa.
Apua kriisitilanteessa voi saada esimerkiksi MIELI ry:n chatista ja valtakunnallisesta kriisipuhelimesta 09 2525 0111. Kriisipuhelin päivystää kuudella eri kielellä: mieli.fi/kriisipuhelin
Lisää aiheesta: