Jalkapallon MM-kisat alkoivat sunnuntaina Qatarissa avajaisjuhlallisuuksilla ja Qatar–Ecuador-pelillä. Tavallisesti valmentaja ja entinen jalkapalloilija Linda Ruutu on juhlatuulella viikkoja ennen arvokisoja. Tänä vuonna tunnelma on tyystin toinen.
– Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista kisafiilistä. Siirtolaistyöntekijöitä on kuollut ja heidän oikeuksiaan on poljettu. Uskon, että seuraaminen tulee jäämään aika vähälle, Ruutu sanoo.
Qatarin kisapuitteet rakentaneiden siirtotyöläisten kohtelu on järkyttänyt ja suututtanut koko jalkapallomaailmaa. Marraskuun alussa Fifa tuskastui ja lähetti MM-turnauksessa pelaavien maiden jalkapalloliitoille kirjeen, jossa se kehotti joukkueita keskittymään Qatarissa pelaamiseen politikoinnin sijaan.
Stadioneja, hotelleja ja teitä alettiin rakentaa heti kisojen myöntämisen jälkeen vuonna 2010. Guardian-sanomalehti paljasti jo viime vuoden alussa, että kymmenen vuoden aikana ainakin 6 500 siirtotyöntekijää on kuollut todennäköisesti kuumuuden, nestehukan ja huonon ravinnon aiheuttamiin sydänkohtauksiin ja munuaisten toiminnan pettämisiin. Qatarin viranomaiset ovat kirjanneet ne luonnollisiksi kuolemiksi.
Fifa on valvonut Qatarissa ainoastaan kymmentä prosenttia stadiontyömaista ja kirjannut vain kolme rakennustyöläisten työtapaturmaista kuolemaa.
– On naiivia ajatella, että politiikka ei kuulu urheiluun. Urheilun avulla on lukemattomia kertoja yritetty pönkittää autoritääristen johtajien asemaa ja lupailtu, että kisojen avulla voidaan parantaa ihmisten asemaa. Se ei ole koskaan toiminut, Ruutu sanoo.
Qatarissa työntekijät ovat lähes orjan asemassa: he eivät saa esimerkiksi vaihtaa työpaikkaa tai palata kotimaahansa ilman työnantajan lupaa. Tämä kafalaksi kutsuttu järjestelmä lakkautettiin virallisesti vuonna 2018, mutta se ei juuri muuttanut työntekijöiden arkea, kuten ei myöskään viime vuonna hyväksytty minimipalkkalaki.
”Boikotti ei auta työntekijöitä”
Poliittisen historian tutkijan ja jalkapallofanin Vesa Vareksen mielestä Fifan kaltaisten tahojen pitäisi myöntää, että kisojen avulla ei oikeasti edistetä ihmisoikeuksia.
– Sitä argumenttia on käytetty niin monta kertaa, mutta mitään ei ole saatu aikaan esimerkiksi Kiinassa tai Venäjällä. Kisojen myöntäminen autoritäärisille valtioille ei saa niitä lieventämään kantaansa, vaan ennemminkin näkemään sen palkintona ja tilaisuutena levittää omaa propagandaansa, Vares sanoo.
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) ajaa työlainsäädäntömuutoksia Qatariin. SASK:n kotimaan toiminnan päällikkö Ellinoora Vesala tapasi siirtotyöntekijöitä Nepalissa maaliskuussa.
– Persianlahdelle lähtevät eivät aina usko sieltä palanneiden yksityiskohtaisia kertomuksia huonoista oloista, vaan uskovat, että heille ei käy niin, Vesala kertoo.
Ellinoora Vesalan mielestä Qatarissa kisat ovat avanneet järjestöille mahdollisuuden neuvotella myös ihmisoikeuskysymyksistä. Aiemmin mitään väylää keskustelulle ei ollut.
– Ihmisoikeuksia ja työntekijöiden asemaa edistävien muutosten pitäisi tapahtua jo ennen kuin kisat myönnetään jollekin maalle, Vesala sanoo.
Hänen mukaansa riskinä on, että kun kisat ovat ohi, aiemmin tehdyt lakimuutokset voidaan perua. Vaikka kisojen boikotointia on vaadittu laajasti, se ei ole Vesalan mielestä tällä hetkellä tehokkain tapa vaikuttaa työntekijöiden oloihin, vaan boikotointia olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.
– Työntekijät ovat ylpeitä tekemästään työstä ja haluavat nähdä kisojen toteutuvan. Jos fanit boikotoivat kisoja nyt, heidät voidaan lähettää kotiin kesken kaiken, ja koko perhe menettää kipeästi kaipaamansa toimeentulon, Vesala sanoo.
Hänen mielestään siirtotyöntekijöiden asemaan voidaan vaikuttaa parhaiten, jos päättäjillä ja esimerkiksi ILO:n kaltaisilla järjestöillä säilyy keskusteluyhteys Fifaan ja Qatarin viranomaisiin.
Jemen, Egypti, Bahrain, Saudi Arabia ja Mauritania ilmoittivat vuonna 2017 boikotoivansa kisoja. Maat yrittivät saada mielenilmaukseensa mukaan myös muita ja siten painostaa Fifaa siirtämään kisat muualle. Suomessa paljon huomiota on saanut myös Riku Riskin Qatar-boikotti, joka kohdistui maajoukkeleiriin. Linda Ruudun mielestä ei ole reilua vaatia yksittäisiä urheilijoita boikotoimaan kisoja, joiden järjestämiseen liittyviin päätöksiin heillä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa.
Osa faneista painii sen päätöksen edessä, katsooko kisat vai osoittaako mieltään Qatarin ihmisoikeusloukkauksia kohtaan boikotoimalla pelilähetyksiä. Ellinoora Vesalan mielestä vastuuta ihmisoikeuskeskustelusta tai boikotoimisesta ei kuitenkaan voi sysätä pelaajien tai fanien kontolle.
– Totta kai ihmisten pitää saada nauttia rakastamastaan lajista. Urheilijat taas ovat kisoissa tekemässä työtään. Silti mahdollisimman monen pitäisi puhua ongelmista, jotta tietoisuus niistä leviää, Vesala sanoo.
Voiko suomalainen vaikuttaa?
Moni miettii, onko Suomen kaltaisella pienellä maalla mitään todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Vesalan mielestä suomalaiset eivät voi perustella vaitioloaan maan pienellä koolla.
– Suomella on rooli yhtä lailla kuin muillakin kansallisvaltioilla. Suomalaiset toimijat ovat arvostettuja, ja meitä kuunnellaan. Muissa maissa olemme saaneet yhdessä muiden kumppaneiden kanssa aikaan minimipalkkalakeja ja sosiaaliturvauudistuksia, Vesala kertoo.
Vesalan mielestä esimerkiksi Suomen vienninedistämismatkat Qatariin ja Saudi-Arabiaan ovat tilaisuuksia puhua myös ihmisoikeuksista.
Myös Vesa Vares uskoo, että Suomea voidaan kuunnella ainakin yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa.
– Jos puhuisimme samalla äänellä, kyllä sillä olisi vaikutusta, vaikka ei niin paljon kuin vaikkapa Saksan, Ranskan ja Englannin kaltaisilla mailla, Vares sanoo.
Linda Ruudun mielestä erityisesti medioiden pitäisi luoda painetta päättäjiä kohtaan ihmisoikeusasioiden edistämiseksi.
– Ainakin Suomessa medioita myös kiinnostaa, jos vaikka urheilijana ottaa kantaa ihmisoikeusasioihin, Ruutu sanoo.
MM-kisat kuuluvat Valtioneuvoston määrittelemiin yhteiskunnallisesti merkittäviin tapahtumiin, jotka on televisioitava kaikille suomalaisille. Ylen Urheilu ja tapahtumat -yksikön johtajan Panu Pokkisen mielestä kisat ovat mahdollisuus tarjota suomalaisia yhdistäviä kokemuksia ja nostaa samalla Qatarin ihmisoikeusongelmia esiin.
– Oli virhe myöntää kisat Qatariin, mutta monien ihmisoikeusjärjestöjen lailla pidämme positiivisena, että maailman katseet kiinnittyvät nyt Qatariin ja voimme puhua maan ongelmista ja saada siten kehitystä aikaan, Pokkinen sanoo.
Yle on lähettänyt Qatariin urheilutoimittajien sijaan kaksi ulkomaanjournalistia, jotka raportoivat yhteiskunnallisista asioista.
Juttua muokattu 20.11. klo 11.40: MM-kisat kuuluvat Valtioneuvoston määrittelemiin yhteiskunnallisesti merkittäviin tapahtumiin, jotka on televisioitava kaikille suomalaisille. Valtioneuvosto ei ole kuitenkaan määritellyt, että on Ylen velvollisuus näyttää kisat.