Yle selvitti: Naiset ovat yhä harvoin esillä klassisessa musiikissa – muutoksen tarpeesta on puhuttu vuosia, mutta tilastot eivät valehtele

Noin yhdeksän ja puoli prosenttia. Sen verran suomalaisten sinfoniaorkestereiden konserttiohjelmistoissa esiintyvistä säveltäjänimistä on naisia.

Asia käy ilmi Ylen selvityksestä, jossa laskettiin säveltäjien, kapellimestarien ja solistien sukupuolijakaumat konserttimusiikissa vuonna 2022. Yhteensä Yle tilastoi kymmenen sinfoniaorkesteria ja kuusi pienempää kokoonpanoa.

Kuuntele Areenassa:

Miksi naisten sävellykset soivat yhä hyvin harvoin orkestereissa, vaikka juhlapuheet kertovat muuta?

Tilasto osoittaa, että yhden naisen säveltämän teoksen rinnalla kuullaan Suomessa keskimäärin yhdeksän miehen säveltämää teosta.

Konserteissa kuultavan musiikin moninaisuuden kannalta tilanne on varsin lohduton, ja paikoitellen asialle on havahduttu tekemään jotain. Viime vuosina on syntynyt projekteja naisten säveltämän musiikin löytämiseksi historian lehdiltä, muun muassa Helsingin kaupunginorkesteri käynnisti puolitoista vuotta sitten Historian unohtamat orkesterimusiikit -nimisen hankkeen.

– Voin myöntää sen, että meillä ymmärrys siitä, mitä kaikkea naiset ovat viime vuosisadoilla säveltäneet, on ollut puutteellista. Sieltä on löytynyt tosi hienoja teoksia, toteaa HKO:n intendentti Aleksi Malmberg.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ollaan alle keskiarvon

Hufvudstadsbladetin selvityksessä syksyllä 2019 pääkaupunkiseudun orkestereiden ohjelmistojen teoksista vain 4,3 prosenttia oli naisen säveltämiä. Osa orkestereista jää selvästi alle Ylen laskeman vuoden 2022 keskiarvon, jossa naisia oli säveltäjistä 9,4 prosenttia.

HBL:n vertailussa mukana olleet Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri ja Tapiola Sinfonietta ovat ottaneet viime vuosina pari askelta eteenpäin, mutta esitettävän musiikin aidosta moninaisuudesta ei voi sukupuolijakauman perusteella edelleenkään edes hyvällä tahdolla puhua. Keskivertoa enemmän – mutta silti häviävän vähän – naisten säveltämää musiikkia on kuultu ja kuullaan tänä vuonna lisäksi Lahdessa.

Muista Suomen sinfoniaorkestereista Ylen selvityksessä mukana olivat Jyväskylä Sinfonia, Kuopion kaupunginorkesteri ja Kymi Sinfonietta. Pääsääntöisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella jäädään sukupuolijakauman keskiarvosta.

Ylen selvityksessä ääripäät löytyvät pienemmistä kokoonpanoista, runko- ja kamariorkestereista. Säveltäjien sukupuolijakauman suhteen koko tilaston kärjessä on ylivoimaisesti uuteen musiikkiin erikoistunut Avanti, kun taas Helsingin barokkiorkesteri ei esitä vuonna 2022 yhdenkään naisen säveltämää teosta.

Nykyään tiedetään jo, että myös barokin ajalta löytyy kiinnostavia säveltäjänaisia. Suomalainen barokkiorkesteri olikin löytänyt ohjelmistoonsa muutamien teoksia.

Parhaassakin tapauksessa ollaan kaukana todellisesta moninaisuudesta

Tilastoiden valossa Helsingin kaupunginorkesteri tarjoili viime viikolla harvinaislaatuisen konsertin. Ohjelmassa oli toki kaksi miehen säveltämää teosta, mutta niiden lisäksi Laura Netzelin (1839–1927) pianokonsertto, jonka esitti pianisti Heini Kärkkäinen. Orkesteria johti Suomessa opiskellut ranskalaiskapellimestari Chloé Dufresnes.

Yksittäisessä konsertissa oli siis tilaa kolmelle naiselle. HKO:n intendentti Aleksi Malmberg huomauttaa, että Kärkkäinen ja Dufresnes olivat mukana ansioidensa ja kiinnostavuutensa takia, eivät sukupuolen.

– On tärkeää lähteä siitä, ettei ketään valittaisi säveltäjäksi, kapellimestariksi tai solistiksi sukupuolensa perusteella, olivatpa he miehiä tai naisia tai muita. Samalla on ihan tosi perusteltua kiinnittää huomiota siihen, että ohjelmistossa on paljon enemmän miesten kuin naisten säveltämää musiikkia.

Tilastot osoittavat, että HKO ja muut eniten naisten säveltämää musiikkia tänä vuonna soittaneet sinfoniaorkesterit ovat puheista huolimatta vielä kaukana todellisesta moninaisuudesta.

Avaa kuvien katselu

Miksi kurssia on niin vaikea kääntää, Aleksi Malmberg?

Ensinnäkin kysymys on Malmbergin mukaan sinfoniaorkesterin tehtävästä ja siihen liittyvistä lainalaisuuksista.

– Tehtävämme on pitää 250–300 vuoden ajalta länsimaisen taidemusiikin historiaa hengissä, hereillä ja aina uudestaan elävänä.

Viimeisten vuosisatojen aikana länsimainen yhteiskunta on ollut kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Historiasta säveltäjiä poimimalla kohdalle osuukin useimmiten mies, ellei pyrkimys ole nimenomaan löytää naisia.

– Emme pääse pakoon sitä tosiasiaa, että naiset eivät saaneet 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella sellaisia mahdollisuuksia toimia säveltäjän ammatissa kuin mitä heidän miespuoliset kollegansa saivat.

Hiljattain on käynnistetty useita projekteja, joiden tarkoitus on löytää syystä tai toisesta kadonnutta tai unohdettua naisten säveltämää musiikkia. Sellaista on myös aiemmin mainittu Laura Netzelin pianokonsertto, jonka orkesteriversiota ei esitetty Suomessa syntyneen ja Ruotsiin lapsena muuttaneen säveltäjän elinaikana. Vuonna 1897 valmistunut teos saikin kantaesityksensä Ruotsissa vasta vuonna 2020 ja esitettiin samana vuonna Suomessa Mikkelissä ja Lappeenrannassa.

Toisekseen kyse on Malmbergin mukaan säveltäjien sukupuolijakaumasta nykypäivänä. Osaltaan orkesterit vetoavat siis tämänkin päivän osalta siihen, ettei naisten säveltämää musiikkia ole tarjolla.

– Suurin osa Sibelius-Akatemiasta valmistuvista säveltäjistä on miehiä. Olisi erikoista ajatella, että kuitenkin puolet esitettävästä musiikista pitäisi olla tasa-arvon vuoksi naisilta.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on parhaillaan 20 miespuolista ja 6 naispuolista perustutkinto-opiskelijaa, joilla on pääaineena sävellys. Naisia on siis tuosta porukasta 23 prosenttia. Siitä HKO:n 12,5 prosenttia on kaukana, mutta toisaalta se mukailee aika tarkkaan Suomen säveltäjät ry:n jäsenten sukupuolijakaumaa. Sen jäsenistä 12,7 prosenttia on naisia.

Esikuvien määrä ratkaisee

Säveltäjä ja Suomen Säveltäjät ry:n hallituksen jäsen Maija Hynninen tietää, että lähes aina ohjelmistoihin valittavien säveltäjien sukupuolijakaumasta puhuttaessa Suomessa vedotaan heidän jäsenistönsä sukupuolijakaumaan.

– Mutta mielestäni konetta täytyisi työntää johonkin suuntaan, jotta muutos saadaan aikaan, hän toteaa.

Vaikeaksi tilanteen tekevät ilmiön monimutkaiset syy-seuraus-suhteet. Esikuvien määrä vaikuttaa olennaisesti siihen, mihin ihmiset ryhtyvät.

Naisten vähäinen osuus säveltäjistä voikin olla osittain seurausta eräänlaisesta noidankehästä. Mistä saada lisää naispuolisia sävellyksen opiskelijoita ja säveltäjiä, jos konserttisaleissa naisten säveltämää musiikkia kuullaan ani harvoin? Nainen voi tietenkin kokea miehen esikuvakseen, mutta nainen saattaa myös kokea toiseutta miesten hallitsemalla alalla.

– Myös opetuksessa ja opetusmateriaaleja tehdessä on tärkeää ottaa taustat huomioon. Materiaalit pystyy tekemään niin, että esimerkkeinä on eri tyyppisiä ja erilaisista taustoista tulevia säveltäjiä.

Avaa kuvien katselu

Hynninen on vetänyt ryhmäluentoja yliopistossa muun muassa Yhdysvaltojen Kaliforniassa. Opiskelijoita oli mukana eri puolilta maailmaa. Hynnisen mielestä olisi ollut erikoinen veto käyttää säveltäjäesimerkkeinä pelkästään valkoisia miehiä.

– Luulen, että kiinalaistaustainen säveltäjä toimii kiinalaistaustaisille opiskelijoille paremmin. Muuten voisi tulla olo kuin katsoisi näyttelyä: minä olen katsoja, tuolla ovat tekijät.

Hynninen tutustui aikoinaan säveltämiseen Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella. Tarjolla oli sävellystunteja.

– Mä ajattelin heti, että tuonne pitää mennä katselemaan. Siellä oli 10–15 opiskelijaa, ja satuin olemaan ainoa nainen. Siitä tuli olo, että oho, olenko oikeassa paikassa, Hynninen kertoo.

Ongelmaksi sukupuoli ei kuitenkaan koskaan muodostunut, sillä Hynnistä tuolloin opettanut Harri Vuori ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa opettanut Paavo Heininen osasivat molemmat kannustaa Hynnistä tarvittavalla tavalla.

– Heininen sai minut unohtamaan säveltämisessä sen sukupuolen. Solahdin siihen vain säveltäjäksi.

”Aloin ymmärtää, etten ole sukupuoleni vuoksi valtavirtaa”

Jos orkesterin ohjelmistossa soiva musiikki on vain harvoin naisen säveltämää, yhtä lailla kapellimestari on harvoin nainen, osoittavat Ylen laatimat tilastot.

HKO:n konserttia viime viikolla johtaneen Chloé Dufresnes'n puheista voi saada käsityksen, että orkestereiden ohjelmistosuunnittelussa naiset vetävät toisiaan puoleensa.

– Johdan paljon naisten säveltämiä teoksia, ja minulta myös pyydetään paljon sellaista ohjelmistoa.

Dufresnes ei nostanut asiaa esille ongelmana, mutta ilmiö tuli osittain esiin myös Ylen keräämästä aineistosta. Usein vieraileva naiskapellimestari johtaa ainakin yhden naisen säveltämän teoksen. Nainen näkyvässä osassa konserttiohjelmistoa kasvaa usein ikään kuin yhdeksi konsertin teemoista.

Tätä vasten Aleksi Malmbergin puheet puhtaasti ansioiden ja kiinnostavuuden perusteella tehtävistä taiteilijavalinnoista eivät ainakaan täysin pidä paikkaansa.

Yhtä kaikki naisten profiili klassisen musiikin kentällä nousee, kun naiset pääsevät esiin konserttiohjelmistoissa.

– Opiskellessani Helsingissä sukupuoltani ei koskaan kyseenalaistettu. Ranskassa työskennellessäni aloin ymmärtää, etten ole sukupuoleni vuoksi kapellimestareiden valtavirtaa, 29-vuotias Dufresnes sanoo.

Avaa kuvien katselu

Solistien sukupuolijakauman osalta tilanne on Ylen selvityksen mukaan moninaisimmillaan:

”Mahdotonta kuvitella musiikkielämää, joka jämähtäisi paikoilleen”

Säveltäjä toisensa jälkeen on vuosikymmenten aikana korostanut ajatusta siitä, ettei sukupuolella ole musiikissa merkitystä. Sitä mieltä oli muun muassa Helvi Leiviskä, yksi Suomen varhaisista säveltäjänaisista.

Yksilön kannalta ajatus on kaunis, mutta tilastot osoittavat, että klassisen musiikin alan monimuotoisuutta estävät mekanismit ovat syvällä alan rakenteissa. Ja juuri monimuotoisuus on seikka, jonka avulla klassinen musiikki parantaa mahdollisuuksiaan säilyä merkittävänä taidemuotona tulevaisuudessa.

– Jos emme kykene muuttumaan ympäröivän yhteiskunnan mukana, niin ala kuihtuu ja jää merkityksettömäksi, intendentti Aleksi Malmberg sanoo.

– HKO on olemassa helsinkiläisiä varten, ja tänne on muuttanut ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Tehtävämme on koettaa löytää orkesterin perinteestä ja nykypäivästä musiikkia, joka tulee ihmisiä lähelle ja puhuttelee heitä. Se on yksi perussyy, miksi musiikin tulee olla monimuotoista.

Musiikin moninaisuus ja moniäänisyys ovat siis ainakin paperilla Helsingin kaupunginorkesterille tavoiteltava asia, mutta tilastot eivät valehtele. Käytännössä tavoitteen saavuttamiseksi on vielä pitkä matka.

Kun Suomen Sinfoniaorkesterit ry alkoi muutama vuosi sitten kerätä tilastoja sukupuolijakaumasta, Malmberg ajatteli, ettei vuosittaisten tavoitelukujen asettaminen ole tarkoituksenmukaista.

– Sen sijaan pitää päästä numeroiden taakse. Miksi ne ovat sellaisia kuin ne ovat, ja millä perustein taiteellista suunnittelua tehdään? On mahdotonta kuvitella musiikkielämää, joka jämähtäisi paikoilleen. Muutos jatkuu ehkä kiihtyvällä tahdilla tästä eteenpäin, Malmberg toteaa.

Ehkä. Mutta tilastojen valossa julkista rahaa hyödyntävä klassisen musiikin ala seisoo tällä hetkellä monilta osin ja monin paikoin Suomessa paikoillaan.

Yle keräsi selvityksen tiedot Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n konserttikalenterista ja orkestereiden kotisivuilta. Tiedoissa oli joiltain osin puutteita, mutta kokonaiskuvaa puutteet eivät muuta.

Laskentametodeista ja juttuprojektin taustoista voit lukea tarkemmin tästä artikkelista.

Lue lisää: Toimittajilta: Sillä on väliä, keiden säveltämä musiikki konserteissa soi

Juttua korjattu 30.11. klo 9.48: Korjattu tieto, että Laura Netzelin pianokonserttoa ei olisi esitetty Suomessa ennen tätä vuotta. Saimaa Sinfonietta esitti kyseisen konserton kahdessa konsertissa: Mikkelissä 19.11.2020 ja Lappeenrannassa 20.11.2020.

Voit keskustella aiheesta torstaihin kello 23 asti.

Korjattu 30.11. klo 11.16: lisätty tieto, että Malmberg puhui taiteilijavalintojen perusteiden yhteydessä ansioiden lisäksi kiinnostavuudesta.