Kun Tomi Kivinen, 26, kulkee kaupungilla, vastassa ovat tuijotus, huudot ja joskus pilkallinen nauru. Hän ei välitä niistä, enää.
– Tykkään pukeutua värikkäästi ja saan paljon katseita, tuijotuksia. Yritän kääntää sen positiiviseksi ja ajatella, että olen vaikka piristänyt jonkun päivää. Joskus minulle myös huudellaan. Se tuntuu ikävältä.
Kivinen tajusi jo nuorena kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Nyt hän ajattelee, että saattaa olla jollekin esikuva. Sellainen, joka uskaltaa olla oma itsensä.
Kivisen elämässä on ollut monia hetkiä, jolloin hän on tuntenut itsensä todella syrjäytyneeksi. Hän on ajatellut, ettei muita hänen kaltaisiaan ole tai etteivät ympärillä olevat ymmärrä häntä.
– Nuorena ajattelin, että olen Forssan seudulla yksi viidestä. Oli neljä homoksi tiedettyä, mutta en uskaltanut ottaa heihin yhteyttä. Sateenkaarikahvila on juuri sitä, mitä olisin silloin kaivannut.
Sateenkaarikahvila on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille tarkoitettu tapaamispaikka, turvallinen tila, jossa voi olla oma itsensä. Syrjintä ja kiusaaminen ovat kiellettyjä, eikä kuviakaan oteta ilman lupaa.
Setan mukaan sateenkaarinuoria on kaikista nuorista enemmän kuin joka kymmenes.
Oikeusministeriön raportin mukaan sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa vihapuhetta on aiempaa enemmän ja yhä erilaisemmissa muodoissa.
Myös moni sateenkaarinuori kohtaa kiusaamista, huutelua ja syrjintää, osa myös väkivaltaa. Viime vuonna myös YK:n ihmisoikeuskomitea esitti huolensa sateenkaari-ihmisten kokemasta väkivallasta Suomessa.
Nuoret löysivät henkisen turvapaikan sateenkaarikahvilasta
Forssan seudun sateenkaarikahvilasta on tullut paikka, jossa identiteettiään pohtivat voivat kohdata muita samanhenkisiä ja olla oma itsensä ilman pelkoa. Kahvila avasi ovensa tämän vuoden alussa.
– Aikaisemmin minusta tuntui, etten jotenkin ole olemassa. Täällä ei tarvitse pelätä, että joku tulee sanomaan, ettet voi olla tuollainen. Voi olla mitä haluaa. Tuntuu, että on oikeasti olemassa, sanoo 18-vuotias Mette Asp.
Turvallista tilaa tarvitaan. Lukiota käyvä Silja Sandberg, 18, kertoo, että ilmapiiri on uhkaava koulussakin.
– Koulun anonyymillä Jodel-kanavalla on ollut monta kertaa tosi homofobisia juttuja. Siellä homoja toivottiin keskitysleireille. Jälkeenpäin sanottiin, että se oli läppää.
Myös sateenkaarikahvilan mainoksia on käännetty koululla nurin päin.
– Eihän se kauhean kivalta tunnu. Sen unohtaa, kun oma lähipiiri on tosi hyväksyvä. Sitten tulee taas todellisuus vastaan, että oikeasti homofobiaa ja transfobiaa on tosi paljon vielä.
Kiertävä kahvila on uniikki
Forssan seudun sateenkaarikahvilassa on mukana viisi kuntaa: Forssa, Tammela, Ypäjä, Jokioinen ja Humppila. Tapaamiset ovat kunnissa vuorotellen.
Kiertävä malli on etsivää nuorisotyötä tekevien kehittämä ja ainakin Setan ja aluehallintoviraston mukaan uniikki.
– Meillä on pienet resurssit, näin ne riittävät. Joidenkin nuorten on myös helpompi tulla naapurikuntaan. Nuori saattaa omalla paikkakunnalla miettiä, että mitä jos joku näkee eikä uskalla mennä, etsivä nuorisotyöntekijä Jaana Kivinen kertoo.
Moni sateenkaarinuori kipuilee itsensä kanssa ja kaipaa tukea. Monella on vaikeaa myös kotona. Kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista noin puolet kokee henkistä väkivaltaa omien vanhempiensa taholta.
– Vaikeinta on ehkä niillä, jotka eivät uskalla myöntää kenellekään omaa identiteettiään. He kipuilevat paljon ja ovat hetken päästä psykiatrin asiakkaina, kun heillä ei ole mahdollisuutta olla oma itsensä, Kivinen pohtii.
Kahvilassa on tarjolla sekä tekemistä että juttuseuraa. Jutella voi muiden kävijöiden tai vetäjien kanssa. Voi myös vaikka istua itsekseen. Aikuisia on paikalla aina useita.
Sateenkaarinuoret tarvitsevat turvallisia tiloja
Koko maassa sateenkaarikahviloita järjestävät kuntien nuorisotyön lisäksi esimerkiksi seurakunnat ja eri järjestöt. Viime vuosina toiminta on saanut uutta ytyä, ja Setan mukaan toimintaa on 26 paikkakunnalla.
Setan hankepäällikkö Sanna Immonen luotsaa äskettäin perustettua sateenkaarinuorisotyön verkostoa. Verkostossa on mukana viisikymmentä toimijaa.
Tärkeää sateenkaarityössä on turvallinen tila. Sellainen voi olla tavallinen nuorisotila, joka on sateenkaarinuorien käytössä tiettyyn aikaan, tai erillinen paikka. Joskus tarvitaan myös huomaamaton sisäänkäynti.
– Monessa paikassa on kuitenkin vielä paljon skarpattavaa turvallisten tilojen suhteen. Nuorille pitää olla selvää ja selvästi viestiä, mitä turvallinen tila tarkoittaa ja miten turvallisuutta ylläpidetään.
Turvallista tilaa on tarjolla myös verkossa. Viestisovellus Discordissa toimiva sateenkaarinuorten verkkonuorisotalo Loiste on avoinna noin neljä kertaa viikossa.
Nuoria soihdunkantajia
Kun pienien paikkojen sateenkaarinuoret kokoavat voimansa, alkavat he näkyä.
Forssan seudun sateenkaarikahvilan nuorille on tärkeää, että kahvilan ympärille on syntynyt yhteisö. Se on viesti muillekin. Et ole yksin. Meitä on monta. Me näymme.
– Yksi yläasteikäinen nuori kertoi kahvilassa, että hän ihailee salaa, kun näkee koulussa jollakin sateenkaaripinssin. Silloin tajusin, että kun on näkyvästi oma itsensä, voi salaa inspiroida muitakin, Tomi Kivinen pohtii.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 9.12.2022 klo 23:een saakka.
