Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Hyvinvointialuejohtaja jakaisi hoitajien taakkaa roboteille ja muille ammattikunnille – ”Hoitotyössä olevien on arvioitava, minkä osan siitä voisi tehdä joku muu”

Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtajan Petri Virolaisen mukaan uusien hoitajien kouluttaminen ei voi enää ratkaista työvoimapulaa.

Glad man tittar in i kamera på Fyrsjukhuset i Åbo.
Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen katsoo, että sote-alan veto- ja pitovoimaa on parannettava. Arkistokuva. Kuva: Yle / Jesper Alm.
  • Sini Ojanperä

Hoitajien riittäminen tärkeimpiin toimintoihin vaatii alalta uutta ajattelua ja esimerkiksi robotiikan hyödyntämistä, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen.

Hänen mukaansa Suomessa ei voi enää ajatella, että yhä suurempaa osaa pienenevästä koulutettavasta väestöstä koulutettaisiin sote-palvelujen piiriin, vaikka palveluntarve kasvaa. Hoitajien on voitava keskittyä niihin töihin, joihin heidän ammattitaitoaan ehdottomasti tarvitaan.

Nykyisin hoitajat saattavat esimerkiksi hyllyttää tavaroita ja jakaa ruokaa.

– Meidän täytyy siirtää työ, joka ei ole varsinaista hoitotyötä, niille ammattilaisille, joille se se voidaan siirtää. Lisäksi meidän täytyy ottaa uutta teknologiaa käyttöön. Meillä on esimerkiksi lääkkeenjakorobotteja ja muita erinäköisiä vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon, Virolainen toteaa.

Hän myöntää, että joitain asioita ihminen tekee edelleen paremmin kuin robotti, mutta valintoja on tehtävä.

– Meillä on aika paljon sellaisia tehtäviä, joissa emme voi korvata ihmistä, ja silloin väki pitää keskittää niihin tehtäviin.

Virolaisen mukaan uusia välineitä on otettava käyttöön entistä rohkeammin.

– Nyt on jokaisen siinä omassa hoitotyössään tarve ruveta innovatiivisesti miettimään, mikä tästä työssä olisi sellaista, minkä voisi tehdä joku muu, jopa kone.

Sote-ala jäi jälkeen työelämän murroksessa

Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen myöntää, ettei sote-ala ole pystynyt muuttumaan työelämän murroksen mukana niin nopeasti kuin olisi pitänyt.

– On ollut pitkään tilanne, että henkilöstöä on tullut töihin, eikä meidän ei ole tarvinnut muuttua. Työelämään tulevat nuoret eivät tee enää töitä samoilla ehdoilla, mikä on ihan positiivinen asia.

Hänen mukaansa nyt tarvitaan joustavampaa työntekomallia ja reilumpaa johtamista. Myös hoitohenkilöstön urapolkumallia on ajateltava uudelleen.

– Meillä on ollut aika perinteinen malli tähän mennessä, ja kehittymistä omassa työssä ei ole ehkä osattu huomioida ihan riittävällä tasolla.

Normien purku auttaisi työnjakoa

Virolainen katsoo, että sääntelyä pitäisi höllentää, jotta hoitajien nykyisiä tehtäviä voidaan jakaa myös muille.

– Jos haluamme nykyistä suuremman hyödyn hoiva-avustajista, meidän pitäisi vähän lieventää normitusta eli meidän pitäisi antaa heidän tehdä sellaisia tehtäviä, joita säädökset eivät tällä hetkellä salli.

Ulkomainen työvoima ei hänen mielestään riitä ratkaisuksi hoitajapulaan.

– Ei se ole sitä tehnyt täysin muuallakaan Länsi-Euroopassa.