Kymmenen vuotta sitten laihialainen Jaana Ronkainen teki ensimmäistä kertaa rahaa rakkaalla harrastuksellaan.
Ronkaista pyydettiin silloiseen joulupuotiin mukaan Laihialla. Se tarkoitti, että käsitöitä piti tehdä enemmän kuin tavallisesti.
Hän oli silloin kotona kolme vuotta, kun lapset olivat pieniä.
– Puodista sain vähän lisätienestiä. Se oli oikein hyvä siinä kohtaa, kun olin hoitovapaalla pienellä rahalla.
Ronkainen asuu perheineen lähellä Laihian keskustaa vanhassa maatalossa, jonka pihapiiriin kuuluu muun muassa entinen navetta.
Pariskunta on kunnostanut sen harrastustilakseen. Rakennuksen toinen pää on varattu Ronkaisen puutöitä varten ja miehelle on remontoitu navetasta musiikkihuone, jossa hän pääsee treenaamaan bändinsä kanssa.
Tänä syksynä käsityön harrastajalla on ollut taas käyttöä lisätienesteille. Rakennusalalla työskentelevällä Ronkaisella on ollut hiljaista töissä marraskuusta lähtien.
Myytäväksi hän on valmistanut muun muassa puisia korkokenkiä, joihin voi ripustaa vaikka koruja.
– Kaveri pyysi joulupuotiin mukaan, ja ajattelin, että nythän minulla on aikaa. Tällä saa paikattua vähän palkan menetystä.
Yhä useampi suomalainen haluaa myydä käsitöitään
Taitoliiton vuosi sitten teettämässä Käsitöiden harrastaminen Suomessa -kuluttajakyselyssä selvisi, että lähes puolet suomalaisista tekee käsitöitä, nikkaroi tai rakentelee vähintään muutaman kerran kuukaudessa.
Käsityön aktiiviharrastajista 18 prosenttia sanoi myyneensä viime vuonna käsitöitään myyjäisissä tai muuta kautta, ja 29 prosenttia kertoi haluavansa tehdä niin tänä vuonna.
Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista harrastajista kertoi antaneensa oman käden tuotoksia lahjaksi.
Neljä vuotta sitten jouluisen pop up -myymälän Laihialle perustanut Pirjo Lehtola on huomannut, että kiinnostus käsitöiden myymiseen on kasvanut.
Tänä vuonna kaikki halukkaat käsityön harrastajat eivät enää mahtuneet Nuukan muorin joulupuotiin myymään tuotteitaan, sillä seinät tulivat vastaan. Tavaraa ei kerta kaikkiaan mahdu enempää esille.
Lehtola arvioi, että puolet puodin myyjistä on harrastajia ja puolet käsityöyrittäjiä lähialueelta.
– Kauhajoelta, Ilmajoelta, Ylistarosta, Vaasasta ja Isostakyröstä, hän luettelee.
Käsitöiden valikoima myymälässä on laaja. Lehtola kertoo tarjolla olevan sukkia, lapasia, monenlaisia joulukoristeita, lintulautoja, puutöitä, tyynyjä, hunajaa, koruja, leivonnaisia - vaikka ja mitä.
Lehtolan mukaan käsitöillä ei välttämättä rikastu, mutta pientä lisätienestiä sillä on mahdollista saada.
– Ei paljon, mutta kyllä sillä vähän leipärahaa saa.
Käsitöiden tekeminen on myös hauskaa ja rentouttavaa
Lehtola ja puodissa apulaisena häärivä Eija Salohovi ovat eläkeläisiä. Kummatkin myyvät myös itse kutomiaan tuotteita puodissa.
Salohovi kertoo, että jos puodissa ei ole asiakkaita, he istuvat myyntitiskin takana kutimet heiluen ja suut käyden. Käsitöiden tekeminen on paitsi hauskaa, sillä on myös rentouttava vaikutus.
Haastetta kutomiseen tuovat Salohovin mukaan uudet mallit.
– On ihanaa nähdä, kun tekee omilla käsillä jotain ja siitä tulee valmista.
Samaa vakuuttaa myymälän toinen “hupulainen” Sirpa Heinonen. Hän myy toiminimellä betonista tehtyjä joulukoristeita päivätyönsä ohessa.
Heinonen sanoo, että käsitöiden tekeminen on tullut hänelle jo äidinmaidossa. Tällä hetkellä käsityöt tarkoittavat hänelle vastapainoa sairaanhoitajan työlle, rauhoittumista.
Käsillä tekemisestä tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis.
– Se ei ole aina se raha ja se, mitä siitä saat. Jos vähänkään tykkäät käsillä tekemisestä, se on mielekästä ja todella mukavaa puuhaa, Heinonen toteaa.
Maatalon pihapiirissä on tilaa touhuta
Jaana Ronkainen on vallannut maatalon pihapiiristä myös autotallin varastoksi käsitöilleen.
Siellä hänellä on taianomaiselta näyttävä nurkkaus, jossa työpöytää ympäröivät hyllyt ovat täynnä kaikenlaista pientä tilpehööriä.
Autotallin nurkassa hän työstää kortteja. Parhaillaan hän tekemässä cocacola-tölkeistä metallisia kukkakuvioita joulukortteihin.
Pöydällä on valmistumassa kortteja myös uuteen kotiin. Niihin hän leiponut pieniä reikäleipiä, jotka kuivuvat hyllyn päässä pienellä orrella. Kortteihin tulee myös pikkupussukka suolaa, suomalaisen tupaantuliaisperinteen mukaisesti.
Käsitöiden tekeminen ei ole suinkaan ilmaista. Jaana Ronkainen toteaa, että harrastukseen saisi menemään miten paljon tahansa. Materiaaleja hän on kerännyt vuosikausia.
Hän yrittää hyödyntää myös kierrätysmateriaaleja mahdollisimman paljon, ja sukulaisilta hän on saanut työstettäväksi esimerkiksi arvokasta visakoivua puutöitä varten.
Käsitöiden tekeminen on hänelle elämäntapa.
– Pienestä pitäen olen askarrellut kaikenlaista. Kun muutimme tänne maataloon ja täällä on tilaa tehdä ja touhuta, tekeminen on vaan laajentunut, Ronkainen naurahtaa.
Palkkatyöksi hän ei usko sen silti riittävän. Niin kannattavaa se ei ole.
– Käsityö on vähän aliarvostettua. Sitä on vaikea hinnoitella siihen, mitä se vaatii aikaa ja materiaalia.
Käsitöiden tekeminen merkitsee Ronkaiselle itsensä kehittämistä ja uusien taitojen opettelua. Sukulaisille hän on aina tehnyt joululahjat itse.
Korona-aikana nousseen käsityöbuumin hän ei usko menevän ohi.
– Kun kärpänen niin sanotusti puraisee, ei siitä eroon pääse. Kyllä se kipinä jää varmasti monelle.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 16. joulukuuta kello 23 asti.
Aiheesta enemmän: