Davosissa hiihdetään tänään sunnuntaina 20 kilometrin vapaan hiihtotavan maailmancupin osakilpailut. Sekä miehet että naiset starttaavat lähes 1600 metrissä käytävään kilpailuun väliaikalähdöllä.
Juuri kisapaikan korkeus merenpinnasta luo poikkeukselliset olosuhteet suoritukselle alkukauden muihin kilpailuihin verrattuna.
– Vauhdinjaon on oltava Davosissa järkevä, ja kierrosaikojen tulisi olla tasaisia. Alun möhlääminen kostautuu korkealla moninkertaisesti, Ylen hiihtoasiantuntija Ville Nousiainen avaa kokonaisuutta.
Korkealla ilmanpaine on merenpinnan tasoa matalammalla, minkä takia ilma on ohuempaa. Kun hapen osapaine laskee, elimistön sopeutuminen on urheilijoillakin erilaista.
Nousiainen muistaa hyvin, kun kilpaili ensimmäistä kertaa koskaan korkealla, nimenomaan Davosissa. Latuprofiili on loivapiirteinen, joka arvokisamitalistin mukaan kutsuu hiihtämään lujaa.
– Ensimmäinen vajaa kilometri on todella loivapiirteistä nousua. Taisin johtaa koko kisaa ensimmäisessä väliajassa. Sitten tuli kuolema, Nousiainen naurahtaa.
Davos on vaativa kokonaisuus
Alun jälkeen rata jatkuu samantyylisenä seuraavat kolme kilometriä, joten liian kovaa aloittanut hiihtäjä ei pääse palautumaan missään vaiheessa. Ladulle mahtuu lisäksi muutama jyrkempi ylämäen kohta.
– Kun hapot hyppäävät, on aika hurja matka maaliin. Matalammalla hiihtäessä pienikin lasku palauttaa ja saat tilanteen haltuun, mutta korkealla se on paljon vaikeampaa. Hapot eivät huuhtoudu pois, Nousiainen avaa.
Tämän takia alkuvauhti on suuressa roolissa. Davosin maailmancupissa parhaimmillaan kuudenneksi sijoittunut Nousiainen sanoo, että kilpailuun olisi helpompi lähteä varovasti, mikäli alussa olisi raju ja jyrkkä nousu.
Esimerkiksi Rukalla marraskuussa hiihdetyistä normaalimatkan kilpailuista Davos eroaa alun jälkeen merkittävästi. Alku on otettava molemmissa maltilla.
– Sen jälkeen Rukalla täytyy uskaltaa nousuja paukuttaa käytännössä täysiä. Davosissa on mentävä kieli keskellä suuta koko ajan, Nousiainen analysoi.
Davosin loivapiirteinen rata haastaa myös alaspäin hiihdettäessä. Kun mennään loivasti ylös, sieltä tullaan loivasti alas.
– Nykyisin on myös alamäet hiihdettävä wassbergia, mogrenia tai sauvoittaluistelua. Hiihtäjä ei pääse huilaamaan missään vaiheessa, vaan joutuu koko ajan kuljettamaan suksea, Nousiainen valottaa hiihtotekniikkojen kautta.
Näillä osuuksilla peesin merkitys korostuu. Useamman hiihtäjän porukoissa viimeisenä tuleva hiihtäjä voi säästää paljon energiaa joukkoa vetävään hiihtäjään verrattuna.
– Voi olla, että viimeisenä saat kyykyttää pitkiäkin aikoja laskuissa, asiantuntija huomauttaa.
Omat rajansa tuntevat hiihtäjät pärjäävät Nousiaisen mukaan Davosissa. Usein hiihtäjät oppivat kokemusten kautta, miten erilaisia latuprofiileja tulisi hiihtää. Sunnuntainakin saatetaan nähdä isoja heilahteluja sijoituksissa matkan aikana.
– Korkealla tulee sellainen kokovartalopuudutus, kun olet mennyt liian lujaa. Sitten mikään raaja ei enää liiku, vaikka tahtoa olisi. Tosi kaukaakin voidaan tulla vielä kolmen kärkeen, Nousiainen toteaa.