EU:n päästökaupan uudistamisesta on päästy alustavaan sopuun jäsenmaiden, parlamentin ja komission kesken. Selvitimme, mitä tämä merkitsee Suomelle.
Päästökauppa tarkoittaa sitä, että saastuttavan toimijan, kuten yrityksen, pitää ostaa oikeudet päästöihinsä.
Lue lisää: Kun päästöille tuli hintalappu
Nyt sovitut uudistukset tulevat voimaan ripotellen. Niiden myötä ostettaessa olevien päästöoikeuksien määrä leikkaantuu aikaisempaa nopeammin
Kaikella tällä pyritään kirittämään EU:n ilmastotyötä.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä päätetyt linjaukset ovat poikkeuksellisia ilmastoon liittyvien neuvottelutulosten historiassa: tuloksia ei kuvailla ”vesitetyiksi”, ”löysiksi” tai ”tulkinnanvaraisiksi”. Päinvastoin.
– Viime yönä on päätetty siitä, että saastuttaja maksaa. Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien alojen, toimijoiden ja kuluttajien kustannukset nousevat yhä enemmän ja enemmän, tylyttää ympäristöministeriön ilmastoyksikön päällikkö Outi Honkatukia.
Energiateollisuuden ekonomisti Pekka Haveri on samoilla linjoilla uudistuksia koskevassa tiedotteessa: ”Ei tullut pehmeää, vaan odotettu kova paketti. Päästökauppa on kustannustehokkain väline edistää vihreää siirtymää.”
Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki on tyytyväinen kunnianhimoiseen ilmastotyöhön, mutta ei yritä ripotella sokeria uudistusten aiheuttamien haasteiden päälle.
– Uudistuksista aiheutuu yrityksille haasteita kustannusten suhteen. Investointeja tarvitaan aivan valtavasti, Ruohomäki sanoo.
Päästökaupan avulla siirretään vapaista markkinoista tuttua kilpailun tuomaa tehokkuutta saastuttamiseen: mitä vihreämmin toimit, sitä enemmän teet voittoa.
Päästökauppa on toiminut Euroopassa hyvin päästöjen vähentämisessä. Nyt uudistusten myötä mekanismista revitään lisää tehoja irti, käännetään nuppeja kaakkoon.
– Enenevässä määrin EU:ssa luotetaan markkinamekanismeihin, kuten päästökauppaan. Se allokoi päästövähennykset sinne, missä ne ovat kustannustehokkaimmat, ympäristöministeriön Honkatukia sanoo.
Raskas teollisuus ja meriliikenne ovat Suomen haasteita päästökaupassa
Tiukat tavoitteet luovat kaikille EU-maille haasteita. Suomessa muutospaineet koskevat erityisesti raskasta teollisuutta ja meri- ja tieliikennettä.
Teollisuuden ilmaisista päästöoikeuksista aletaan luopua asteittain vuonna 2026, mikä Suomen osalta koskee etenkin terästeollisuutta, kemianteollisuutta sekä suuria energia-alan toimijoita.
Suomessa ilmaisten päästöoikeuksien suurimpia hyötyjiä ovat olleet muun muassa teräsyhtiö SSAB, öljy-yhtiö Neste, energiayhtiö Helen sekä suuret metsäyhtiöt.
– Me varauduttiin tähän päästökaupan tiukentamiseen monelta osin ja meriliikenteen uuteen päästökauppaan, mutta kyllähän se tuo meille ilman muuta haasteita kustannusmielessä, Kati Ruohomäki EK:sta kertoo.
Toisaalta Ruohomäki näkee, että nyt vihreän teknologian toimijoilla on aivan uusia mahdollisuuksia ja kannustimia, kun kilpailukyky paranee suoraan omia päästöjä vähentämällä.
Logistiikka on kuitenkin Suomen haaste. Suomeen tuleva tavara tulee pitkät matkat meriteitse, ja Suomessa jakelu jatkuu maanteillä pitkien välimatkojen kera. Kun päästökauppa laajenee juuri meri- ja tieliikenteeseen, pitäisi muutoksia tehdä nopeasti. Esimerkiksi suurissa laivoissa tämä ei ole mahdollista aivan lähivuosina, ja raskaan tieliikenteen vihreä siirtymä etenee hitaanlaisesti.
– Uusia investointeja tarvitaan paljon ja nopeasti, ja onneksi niitä on paljon käynnissäkin.
Ruohomäen mukaan valtiolta tarjolla olevat vihreän siirtymän investointituet ovat todella hyviä kiihdyttäjiä tähän tilanteeseen. Keinovalikoiman pitäisi kuitenkin olla laaja, kun puhutaan tulevien vuosien valtavasta loikasta.
– Verotuspuoli on mietittävä, hiilidioksidiverotus varsinkin, kun liikenteen päästökauppa astuu voimaan. Mutta muuten vastataan haasteeseen elinkeinoelämän puolelta ja hankkiudutaan mahdollisimman nopeasti hiilidioksidipäästöistä, sehän se reitti on, Ruohomäki sanoo.
Lue lisää: