Newcastle Unitedin kannattajat ovat saaneet sitä, mitä he ovat viime vuodet hartaasti toivoneet. Valioliigaseura on palannut samalle menestyksen tielle, jota se kulki viimeksi 2000- ja 1990-lukujen puoliväleissä.
Newcastle on noussut melkein vaivihkaa Valioliigan kärkikolmikkoon ennen vuodenvaihdetta. Se on hävinnyt ainoastaan kerran ja päästänyt sarjassa vähiten maaleja koko syyskaudella.
Matka sinne on ollut mutkikas. ”Harakoiden” fanien jaksamista on koeteltu heikolla seurajohtamisella, kehnolla urheiluvälinemiljonääri Mike Ashleyn omistajakaudella ja huonoilla tuloksilla kentällä.
Onni löytyi Lähi-idästä, monien mielestä kysenalaisella tavalla. Saudi-Arabian valtiollisen sijoitusrahaston (PIF) johtama sijoittajaryhmä hankki seuran haltuunsa reilu vuosi sitten, lokakuussa 2021.
Newcastlen kannattajissa Saudi-Arabian valtion omistajuus herätti ristiriitaa. Osa juhli, osa oli vain helpottunut ex-omistaja Ashleyn lähdöstä ja osa nousi ihmisoikeusrikkomuksia sekä urheilupesua harjoittavan valtion omistajuutta vastaan.
Ristiriitaisuuden kruunuksi, nykyinen sarjasijoitus ei olisi mahdollista ilman PIF:n taloudellista tukea. Samalla omistajuus ja Saudi-Arabian valtiollisten osapuolten mukana oleminen tulee olemaan jatkuvasti tasapainoiltava seikka seuralle.
Howen kova näytönpaikka
Suurin syy nykytahdille, jopa mestaruuspuheille, löytyy joka tapauksessa kentältä ja sen laidalta. Manageri Eddie Howe ja hänen ryhmänsä ovat kehittyneet sensaatiomaisesti.
Howe, 45, valmentaa Valioliigassa seitsemättä kauttaan. Newcastle on hänelle ”kotiseuransa” AFC Bournemouthin jälkeen vasta toinen pääsarjatason seura. Hän on ollut Valioliigassa altavastaajien luotsi, jolla on ollut mahdollisuus iskeä isompiaan vastaan.
Newcastle on ollut Howelle näytönpaikka siitä, että hän pystyy johtamaan myös kärkikastiin tähtäävää seuraa. Hän nousi Newcastlen päävalmentajaksi marraskuun alussa 2021 ja johdatti mustavalkoraitapaidat 11. sijalle syyskauden kurimuksen jälkeen.
Mittava muutos kiteytyy hyvin Howen ensimmäisen ja viimeisimmän lehdistölle antaman lausunnon välillä.
– Olemme putoamiskamppailussa, Howe sanoi ytimekkäästi managerisopimuksensa esittelylehdistötilaisuudessa marraskuussa 2021.
– Voimme saavuttaa mitä tahansa ja haluan, että kannattajat uskovat siihen. Kausi on vielä nuori ja kaikki lopputulemat ovat meille mahdollisia, hän kommentoi tapaninpäivänä 2022 BBC:n Match of the Day -ohjelman haastattelussa Leicesterin kaaduttua 3–0.
Alla olevalta videolta näet, miten Newcastle kukisti Leicesterin tapaninpäivänä.
Howen suurimmaksi ansioksi on luettava Newcastlen viime kauden säilymiskamppailusta pois nousemisen lisäksi se, miten hän on pystynyt muuttamaan joukkueensa pelitavan.
Hänen edeltäjänsä Steve Brucen johtamana Newcastle oli liigan passiivisimpia joukkueita ja hyvin päämäärätön pelaamisessaan. Prässäys oli laiskahkoa ja huonosti organisoitua. Tämän lisäksi puolustus vuosi, vaikka kuinka Bruce koetti paaluttaa ”perinteistä englantilaista taistelujalkapalloa”.
”Pelaa kuin Almiron”
Pelityylin muutos on korostunut intensiteetissä. Newcastle pyrkii nyt riistoihin lähempänä vastustajan maalia, mikä näkyy pallottomana aktiivisuutena. Se on myös onnistunut, sillä se on tehnyt kaikista Valioliigan joukkueista eniten maaleja vastustajan kenttäkolmanneksella tapahtuneen riiston jälkeen.
Tähän ovat pystyneet vaikuttamaan pelaajat, jotka ovat puhjenneet uudessa roolissa kukkaan.
Todellisen uudelleensyntymän on esimerkiksi tehnyt Joelinton. 26-vuotias brasilialaispelaaja siirtyi kesällä 2019 hyökkääjänä Newcastlen riveihin 44 miljoonan euron siirtosummalla. Maalintekijäksi odotettu Joelinton floppasi pahasti, iskien kahdella ensimmäisellä kaudellaan vain kymmenen maalia.
Joelintonin pelastuksesi koitui pelipaikan vaihto. Howe siirsi manageriksi tultuaan hänet keskikentän keskustaan, jossa hän on oppinut loistamaan hyvin erilaisessa roolissa. Nyt Joelinton on joukkueen aktiivisimpia pallonriistäjiä, kaksinkamppailujen voittajia ja työteliäimpiä keskikenttäpelureita.
– Hän on meille käänteentekevä pelaaja, Howe luonnehti joulukuussa joukkueen harjoitusleirillä Saudi-Arabiassa.
Toinen Newcastlessa pelinsä mullistanut pelaaja, paraguaylainen Miguel Almiron on kokenut Joelintonin tavoin ivaa vaisuudestaan, jopa kanssapelaajilta.
Manchester Cityn Jack Grealish paukautti viime kauden päätteeksi seuran mestaruusparaatissa yhden tämän kauden siteeratuimmista lausahduksista.
– Riyad (Cityn keskikenttäpelaaja Mahrez) olisi pitänyt ottaa pois kentältä, hän pelasi kuin Almiron, humalainen Grealish tokaisi kameroiden kuvatessa.
Hiljainen Almiron ei ollut loistanut Valioliiga-kentillä aiempina kolmena kautenaan. ”Miggy” lempinimellä kannattajien kesken tunnettu laituri oli tehnyt vain yhdeksän pääsarjamaalia Englannissa ennen kuluneen kauden alkua.
Nyt hänellä on saman verran pelkän kuluneen syyskauden ajalta.
Almiron on tällä kaudella muuttunut työmyyrästä tähdeksi. Grealishin ”pelaa kuin Almiron” -tokaisu on muuttunut tarkoittamaan maalien sylkemistä ja puolustajille harmaita hiuksia aiheuttavien pystyjuoksujen tekemistä sekä aktiivista pallollisen vastustajan paineistamista.
Grealish on joutunut syömään heittämänsä sanat ja pahoittelemaan niitä.
Tästäkin muutoksesta voivat Newcastle-fanit kiittää Eddie Howea. Tämän eteenpäin puolustamiseen ja teräviin hyökkäyksiin perustuvat teesit sopivat nopealle laiturille erinomaisesti. Howe on antanut Almironille selkeän roolin, mistä paraguaylainen ja Newcastle keräävät nyt hedelmiä.
Kasvaako nälkä syödessä?
Vaikka Newcastlesta tuli kertaheitolla maailman taloudellisesti mahtavimpiin kuuluva seura, ei korkean profiilin pelaajakaupoilla ole ainakaan vielä mässäilty. Pelkän oman elämänsä jalkapallomanageripelin pelaamisen sijaan seurassa jo olleista pelaajista on saatu enemmän irti.
Hankintoja on kuitenkin tehty ja ero entiseenkin on selvä.
Seuraan on PIF:n tultua pääomistajaksi siirtynyt kymmenen pelaajaa pysyvillä sopimuksilla. Heistä suurimmalla siirtosummalla on hankittu ruotsalaishyökkääjä Alexander Isak, joka 23-vuotiaana tähtikärkenä maksoi seuralle 70 miljoonaa euroa.
Bruno Guimaraes, Kieran Trippier, Nick Pope, Sven Botman ja Dan Burn ovat hankituista vakiopelaajia avauskokoonpanossa. Yksikään viisikosta ei ole kuitenkaan nimensä puolesta supertähden statuksella.
Nälkä kasvanee kuitenkin syödessä. Newcastle on nykyisillä peliesityksillään saanut maistaa menestystä ja se tarvitsee entistä enemmän runkoonsa hyviä pelaajia, jotta se voi jahdata jopa mestaruutta.
The Athleticin Newcastle-toimittaja Chris Waugh arvioi tammikuun siirtoikkunaa käsittelevässä analyysissään, että joukkue tarvitsisi keskikenttäpelaajan, laiturin ja oikean laitapuolustajan. Tämä tarkoittaa jälleen PIF:lle rahapussin aukaisemista.
Kyseenalaisuutta seuran toiminnassa herättää se, mitä saudiarabialaisomistajat väittävät ja miten he toimivat. Saudi-Arabia ja Valioliiga ovat moneen otteeseen yrittäneet varmistella, ettei Persianlahden valtio virallisesti omistaisi seuraa tai toimisi sen arjen päätöksissä.
Tätä on kuitenkin hyvin hankalaa taata. Seuran puheenjohtajana toimiva saudiarabialainen bisnesmies Yasir Al-Rumayyan toimii useissa Saudi-Arabian valtion omistamissa yrityksissä johtoportaan rooleissa. Al-Rumayyan on itse vakuutellut pysyvänsä enemmän taustalla ja ”seuraavansa isoa kuvaa”.
Hän kuitenkin osallistui Alexander Isakin siirtoneuvotteluihin henkilökohtaisesti ja se lopulta tuotti Newcastlelle lisää rahallista tukea siirron toteuttamiseksi.
Jos liiallinen menestyksennälkä iskee, on mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle vielä maltillisesti toiminut Newcastle pystyy ja uskaltaa mennä Valioliigan seurojen taloudellisten pelisääntöjen (Financial Fair Play) puitteissa.
Mestaruus kiiltelee ainakin jollain tavalla Newcastle upon Tynen asukkaiden silmissä. Siitä saatiin todiste Leicester-voiton jälkeen, kun runsaslukuinen vieraskannattajakulma puhkesi raikuvaan lauluun ottelun loppupuolella:
”We're Newcastle and we're gonna win the league!”
”Me olemme Newcastle ja me tulemme voittamaan Valioliigan!”