Useista kiinteistöistä luopuva Jyväskylän seurakunta myi kesällä Vanhan pappilan rakennuksen ja tontin Royal House Oy:lle ja ViWa-Kiinteistöt Oy:lle. Joulun alla pappilan ja sen alla olevan tontin omistus siirtyi uudella kaupalla Jyväskylän kaupunkilaispiha Oy:lle.
Pihan 800 kerrosneliön rakennusoikeus jäi vielä Royal Houselle ja Viwalle. Arto Hakanen osti pappilan 150 000 eurolla ja arvioi, että talon remontointi uuteen käyttöön nielee noin kaksi miljoonaa euroa.
Hakanen aikoo tehdä pappilasta luontevan laajennuksen naapuritontilla toimivalle Toivolan vanhalle pihalle. Yhdessä niistä muodostetaan vanhan ajan keidas keskelle kerrostaloja.
– Pappila ja Toivola ovat asemakaavassa kulmittain ja molemmilla on kulmissa kellarit. Puoliherjalla on heitetty, että kellareista saisi upean tunnelin yhdistämään pihoja, virnistää Jyväskylän Kaupunkilaispiha Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Art Catering Oy:n toimitusjohtaja Arto Hakanen.
Taloon tulee kahvila, juhlatiloja ja asuntoja
Hakanen kumppaneineen aloittaa pappilan remontin tammikuussa. Kaksikerroksiseen, 600-neliöiseen taloon on tulossa kahvila-, juhla- ja asuintiloja. Jo ensi vappuna on tavoitteena järjestää avajaiset hyväkuntoisessa ensimmäisessä kerroksessa.
– Neuvottelut kahvilayrittäjän kanssa ovat meneillään, Art Catering vastaa tiloissa yksityistilaisuuksien pitopalvelusta ja yläkertaan tehdään asuntoja, koska näin lukee kaavassa, Hakanen kertoo.
Vuonna 1928 valmistunut Vanha pappila on arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelema. Kallio on suunnitellut lisäksi muun muassa Tampereen teatterin, useita kirkkoja ja KOP:n konttoreita. Kaunon veli Oiva Kallio suunnitteli Jyväskylän Kauppakadulle 1930 valmistuneen Säästöpankin talon.
Vanha pappila sijaitsee pääkirjastoa vastapäätä lähellä kaupunginkirkkoa, nykyisellä Vapaudenkadulla. Tontin historian aikana katu tunnettiin ensin nimillä Suuri pitkäkatu ja Nikolainkatu.
Pappila on rakennushistoriallisesti arvokas
Vaaleankeltainen tiilitalo on säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Talolla on huomattavaa rakennushistoriallista merkitystä tanskalaista kaupunkilaistaloa muistuttavana 1920-luvun klassistisena rakennuksena.
Pappilan tarve nousi Jyväskylässä esiin vuonna 1924, kun seurakunnan kolmanneksi kirkkoherraksi oli valittu Hollolan kappalaisena toiminut Hjalmar Paunu. Häntä edeltäneet Frederik Eliel Cleven ja Konrad Vanne joutuivat järjestämään asumisensa itse.
Myös seurakuntatyö oli kasvamassa: tarvittiin tiloja rippikoululaisille, kerhoille ja yhdistyksille, esimerkiksi Nuorten miesten kristillisen yhdistykselle. Kirkkoherran kasvavan työmäärän vuoksi varauduttiin myös toisen papin, virallisen apulaisen, saamiseen.
Pappilahanke eteni, kun seurakunta osti vuonna 1926 tontin opettajatar Hilda Juhanattarelta (ent. Festén). Piirustukset pyydettiin ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään avanneelta Alvar Aallolta, mutta piirustukset nähtyään kirkkovaltuusto päätti pyytää suunnitelman myös toiselta arkkitehdiltä. Ehdotus saatiin Kauno S. Kalliolta. Professori Armas Lindgreniltä pyydettiin lausunto Aallon ja Kallion suunnitelmista.
Alvar Aallon suunnitelma ei kelvannut
Lindgren moitti Aallon pohjaratkaisuja, sisätilojen pimeyttä ja pihan sijaintia pohjoisen puolella. Kehuja Aalto sai ”fasadin intiimistä käsittelystä, raikkaista, itsenäisesti ajatelluista erikoisdetaljeista ja lupaavista interiööreistä”.
Kallion ehdotuksista Lindgren totesi, että ne ovat ”kokeneen arkkitehdin kädestä lähteneitä moitteettomia, kiinteitä ja selviä suunnitelmia, joissa ratkaisu on hyvä ja käytännöllinen”. Kehuja sai myös päivänpaisteen puoleinen puutarha ”erittäin kauniina ja miellyttävänä terasseineen ja hauskoine istumapaikkoineen”.
Aallon ehdotuksen hinnaksi arvioitiin 575 000 markkaa ja Kallion ehdotuksen hinnaksi 1 200 000 markkaa. Silti rakennusvaliokunta ehdotti Kallion kalliimman ehdotuksen ottamista suunnittelun pohjaksi.
Alvar Aalto ei suinkaan ollut toimettomana. 1920-luvulla hänen suunnittelemanaan valmistui Jyväskylään Työväentalo 1925, rautatieläisten Aira-talo 1926, Casa Laurén 1928 ja Suojeluskuntatalo 1929. Muuramen kirkko valmistui myös 1929 ja arvostettu Paimion parantola 1930.
Kauno S. Kallio sai tehtäväkseen suunnitella pappilan, joka oli ensimmäisiä kaupunkipappiloita Suomessa. Kirkollisaiheisiin ja klassismiin erikoistunut arkkitehti sai vaikutteita suunnitelmaansa Tanskaan tekemästä opintomatkasta. Pappilassa korostuu tanskalaisen kaupunkitalon tyyli ja symmetrinen pohjapiirustus.
Vuoden 1922 kirkkolaki ohjasi suunnittelua
Pappilassa on kaksikerroksinen suorakaiteen muotoinen asunto-osa ja alapihalle suuntautuva yksikerroksinen kansliasiipi. Sen kellarissa on talonmiehen asunto. Sauna, pesutupa ja säilytystilat ovat asunto-osan kellarissa.
Kallio suunnitteli pappilan huonetilat vuoden 1922 lain mukaisesti. Virkahuoneen lisäksi kirkkoherran asuntoon tuli kuusi huonetta eli sallittu enimmäismäärä ja lisäksi palvelijanhuone, keittiö ja tarpeelliset säilytystilat.
Kansliasiipeen tuli seurakunnan kanslia- ja kokoustila, kappeli ja seurakuntasali. Toiseen kerrokseen rakentui virallisen apulaisen ja diakonissan asunto.
Pappilaan oli lain mukaan rakennettava myös tulenkestävä arkistohuone, sillä kirkonkirjoja säilytettiin pappiloissa. Taloon tuli myös sähköt ja puhelinkone, joka ihastuttaa edelleen pappilan aulassa. Uutta olivat myös salitiloja erottaviin seiniin upotetut liukuovet.
Kallio suunnitteli pappilaan myös kalusteita, muun muassa kappelin alttaripöydän ja eteiskäytävän harmaat halkolaatikot. Rippikoulusalin kattoon tilattiin iso koristemaalaus taiteilija Urho Lehtiseltä.
Akseli Gallen-Kallela vaikutti yksityiskohtiin
Pappilassa vierailleen Akseli Gallen-Kallela ehdotuksesta Lehtinen taiteili kappelin alttarisyvennykseen lasimaalauksen. Gallen-Kallela vaikutti myös ulkoterassin metallikaiteen väriin. Siitä tuli vihreä.
Sota-aikana pappilassa majaili jatkosodan päättymisen jälkeen Sortavalan kaksi lastenkotia hoitajineen, 77 lasta ja 10 hoitajaa. Yläpiha muutettiin lähes kokonaan perunapelloksi.
Jyväskylän pappilan purkamisesta käytiin keskustelua 1970-luvulla, mutta päädyttiin kuitenkin rakennuksen säilyttämiseen. Yleisesti pappiloiden säilymiseen ja muutoksiin herättiin 1980-luvulla. Opetusministeriö nimitti työryhmän selvittämään kulttuurihistoriallisesti arvokkaita pappiloita.
Viimeinen kirkkoherra muutti talosta 1982
Jyväskylän pappilan kirkkoherran asunnon pitkäaikaisimpia asukkaita oli kirkkoherra Hjalmar Paunun perhe, joka asui pappilassa 1928-1956.
Viimeinen pappilassa asunut kirkkoherra oli Raimo Pihkala. Hän muutti pois vuonna 1982 ja seurakunta ryhtyi miettimään talolle uutta käyttöä.
Vuonna 1985 pappila saneerattiin ja siihen lisättiin koneellinen ilmastointi. Alakerran kirkkoherran asunto ja kanslia remontoitiin kokous- ja juhlatilaksi ja yläkerta henkilökunnan asunnoiksi.
Vaikka pappilaa on remontoitu reippaastikin, siellä on tallella paljon alkuperäistä 1920-luvulta. Talossa on alkuperäisiä puulattioita, ikkunoita, naulakoita, kakluuneja, hella, halkolaatikoita, tammiovia, alttarikalusteita, seinäpuhelin, valaisimia ja verhotankoja. Myös kirkkoherran asunnon pohjaratkaisu on säilynyt erittäin hyvin.
Muutos juhlatilakäyttöön vuonna 1985 kunnioitti alkuperäistä ilmettä ja jopa palautti alkuperäisiä pintoja ja tiloja. Keittiö sen sijaan muuttui täysin, kun siitä tehtiin tyypillinen 1980-luvun suurtalouskeittiö.
Edessä mittava remontti
Arto Hakanen ja Art Catering suunnittelevat pappilan ennallistamista yhdessä Arkkitehtitoimisto ARK-Kantosen ja Museoviraston kanssa. Ensi töinä uusitaan pääkeittiö, koska se ei ole suojeltua tilaa.
– Talosta poistetaan kaikki 80-luvun muovimatot, halutaan säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa ja restauroidaan tyyli mahdollisimman lähelle alkuperäistä, Hakanen lupaa.
Hakanen pohtii myös rakennuksen hyödyntämättömien tilojen käyttöönottoa. Ullakolla on korkeaa, mutta kylmää tilaa. Kellarista löytyvät molemmista siivistä suuret maalattiaiset tilat ja tyhjä halkovarasto. Toivolan vanhan pihan ravintola syntyi, kun päätalon maapohjaa syvennettiin. Sama mahdollisuus löytyy Vanhasta pappilastakin.
– Jos saadaan rakennusvalvonnalta lupa, niin kellariin saisi upean juhlatilan, viinikellarin tai ihan mitä vaan.
