SEVILLA Lourdes de Alarcón Farratell seisoo muovilaatikkojen keskellä hautausmaalla. Laatikoissa näkyy ihmisten luita, kalloja ja hampaita.
Luut on kaivettu esiin Sevillasta löytyneestä joukkohaudasta. Ne ovat ihmisten, jotka teloitettiin Espanjassa diktaattori Francisco Francon valtakaudella.
Täällä saattavat olla myös 11-vuotiaan Lourdesin isoisoisän jäännökset.
Lourdes tietää, että diktatuurin aika jakaa yhä espanjalaisia.
– Joidenkin ystävieni mielestä kenraali Franco teki hyvää, mutta he eivät erittele, mitä se oli. Minä ja muut ystäväni ajattelemme, että Franco oli kansanmurhaaja. Hän ei olisi saanut johtaa maata, Lourdes de Alarcón Farratell sanoo.
Lourdes ja hänen pikkusiskonsa Julia ovat kulkeneet pienestä pitäen vanhempiensa kanssa tilaisuuksissa muistelemassa sukulaisia, jotka katosivat Espanjan sisällissodan melskeissä vuosina 1936-1939.
Sodan voitti Italian Benito Mussolinin ja Saksan Adolf Hitlerin fasismia ihannoinut Franco. Diktatuuri kesti neljäkymmentä vuotta.
Uhrien joukkohautojen avaaminen on ollut tähän asti ihmisoikeusjärjestöjen ja yksityisten henkilöiden varassa.
Nyt Espanjan valtio maksaa ensimmäistä kertaa koko prosessin: hautojen avaamisen, uhrien henkilöllisyyden tutkimukset ja muistomerkkien pystyttämisen. Uusi laki sallii ensimmäisen kerran myös rikostutkimukset ja syytteiden nostamisen. Valtio maksaa kulut.
Poliittinen epäsopu johti viivyttelyyn
Oikeiston kannattajista moni pitää hautojen avaamista virheenä. Heidän mielestään se repii auki vanhat haavat.
Nykyinen sosiaalidemokraattinen pääministeri Pedro Sanchéz on pitänyt uutta historiallisen muistin lakia hallituskautensa tärkeimpänä tavoitteena. Hallitus on kieltänyt myös Francon tukijoiden erilliset hautamonumentit ja fasismia ihannoineen Franco-säätiön toiminnan.
Rankaisemattomuudessa ja uhrien muistamisessa Espanjan lainsäädäntö on jäänyt selvästi jälkeen muista espanjankielisistä maista.
Latinalaisessa Amerikassa Argentiina julkaisi ensimmäisen totuuskomission raportin sotilasdiktatuurin ihmisoikeusrikoksista vuonna 1984, kaksi vuotta diktatuurin (1976-1982) päättymisen jälkeen.
Chilessä ensimmäinen joukkohauta avattiin vain muutama kuukausi oikeistodiktatuurin (1973-1990) päättymisen jälkeen. Chile selvitti siepattujen, kadonneiden ja kidutettujen kohtelua nopeasti useissa totuuskomissioissa. Tuhansia teloituksiin syyllistyneitä on tuomittu.
Uhrit haudattiin ilman arkkuja ja päälle koottiin jätettä
Sevillan joukkohauta sijaitsee keskellä kaupungin hautausmaata. Avattu hauta on ympäröity mustin suoja-aitauksin, eivätkä ulkopuoliset pääse sinne tutkimustyön ja sortumavaaran vuoksi.
Lähellä oleviin puihin on kiinnitetty Francon teloittamien ja kadonneiden uhrien valokuvia.
Alueella on piilossa myös toinen joukkohauta, joka on määrä avata ensi vuonna.
Espanjalaisia on järkyttänyt uhrien epäinhimillinen kohtelu ennen kuolemaa ja myös kuoleman jälkeen.
– Osa uhreista on ennen kuolemaansa sidottu toisiinsa naruilla ja piikkilangalla. Heidät on viskottu hautaan päällekkäin ja miten sattuu. Kaikki on haudattu ilman arkkuja, kertoo kaivauksia johtava oikeuslääketieteen lääkäri Juan Manuel Quijo Mauri.
Kuolinsyy on usein läheltä ammuttu laukaus päähän tai keskivartaloon. Uhreissa on myös kidutuksen jälkiä.
Noin kymmenesosa uhreista on naisia. Joukossa on myös alaikäisiä.
– Surullista on, että heille ei annettu rauhaa edes kuoleman jälkeen. Samaan hautaan tuotiin sairaalajätettä, amputoituja jäseniä, eläimiä ja kaupungin roskaa, Quijo kertoo.
Kaikki hauta-alueelta löytyvät jäännökset eivät ole diktatuurin uhrien. Quijon mukaan uhrien ja muiden vainajien erottaminen on ollut tutkijoiden tärkein tehtävä.
Joukkohaudan luista otettuja näytteitä tutkitaan Granadan yliopistossa. Näytteitä verrataan vainoissa kadonneiden jälkeläisten dna-näytteisiin. Tiedot tallennetaan valtion arkistoihin. Valtio on avannut sivustoja, joiden kautta perheet voivat etsiä uhreja ja nähdä, missä joukkohautoja on.
Tutkimustyö etenee hitaasti. Quijon mukaan siihen tarvittaisiin lisää resursseja.
Kun sukulaisuus on vahvistettu, luut luovutetaan perheille. He päättävät, haudataanko uhrit sukuhautaan vai lasketaanko heidät Sevillan hautausmaalle rakennettavaan uhrien muistohautaan.
Perhe etsii kadonnutta toimittajaa
11-vuotiaan Lourdesin äiti Lourdes Farratell Castro kertoo, että hänen lapsuudessaan sisällissodan tapahtumista ei puhuttu.
Farratell Castron isoisä teloitettiin Sevillan liepeillä. Joaquin Farratell oli toimittaja, kirjailija ja vasemmistolainen. Francon kannattajat noutivat hänet kotoaan ja kyyditsivät läheiseen kylään, jossa hänet teloitettiin.
Jäljet päättyvät siihen.
– Oma isäni putosi tuolloin köyhyyteen, ja perhe ajautui kerjäämään ruokansa Sevillan kaduilla. Isälleni diktatuurin muistaminen oli hyvin traumaattista, hänen oli vaikea puhua siitä. Isäni pelkäsi aina Francon tukijoiden kostoa, Lourdes Farratell Castro kuvaa.
Farratell Castro alkoi selvittää isoisänsä kohtaloa luettuaan lehdestä Sevillan joukkohaudan avaamisesta. Hän sai yhteyden historiantutkijaan, joka osasi kertoa Joaquin Farratellin elämästä ja kuolemasta.
– Olen miettinyt, minne hautaan isoisäni, jos hänet löydetään joukkohaudasta. Haluan hänen jäävän toveriensa joukkoon hautausmaalle rakennettavaan muistohautaan. Niin hän ei ole yksin, Farratell Castro sanoo.
11-vuotias tytär Lourdes toivoo, että tieto historiasta ei katoa.
– Jos minulla on lapsia, kerron heille isoukistani ja mitä hänelle tehtiin. Jos heillä on omia lapsia, toivon heidänkin kertovan, sillä kaikki tapahtunut pitää muistaa, Lourdes sanoo.