Sofia on yksi Mohamed El Fatimin, eli ”Enon”, uhreista.
Vuonna 2020 El Fatimi tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen 26 seksuaalirikoksesta, pahoinpitelystä ja huumerikoksista Helsingin käräjäoikeudessa.
Uhrit olivat pääosin alaikäisiä. Rikokset tapahtuivat tuomitun kotona Helsingin Laajasalossa 10 vuoden ajanjaksolla. Hovioikeus päätti pitää käräjäoikeuden tuomion voimassa toukokuussa 2022.
El Fatimi raiskasi Sofian 2010-luvun vaihteessa. Sofia oli tuolloin alaikäinen. Sofia esiintyy tässä jutussa muutetulla nimellä asian arkaluontoisuuden vuoksi. Yle on myös jättänyt jutusta pois tapahtumien yksityiskohtia hänen henkilöllisyytensä suojelemiseksi.
Kun vyyhtiä alettiin purkaa vuonna 2019, Sofia sai tietää poliisikuulustelussa että hänet oli raiskattu. Hän oli ollut teon aikana tajuton, eikä muistanut siitä mitään. Rikoksesta oli kuitenkin todistusaineistoa.
– Asia vaikutti minuun erittäin voimakkaasti. Aloin kokea ahdistuneisuutta ja opintoni kärsivät sinä aikana. Siitä lähtien olen käsitellyt asiaa terapiassa. Nyt tilanteeni on parempi ja yritän elää elämääni niin, etten ajattele asiaa niin paljon. Nyt on helpompaa, kun oikeusprosessi on ohi, Sofia sanoo Svenska Ylen haastattelussa.
Jotkut asiat voivat silti laukaista hänen ahdistuksensa.
– Kuten sellaiset asiat, jotka liittyvät tekijään, esimerkiksi asiat, jotka muistuttavat häntä.
Media julkaisi ”Enon” kasvot
Kyseinen seksuaalirikosten sarja on Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laaja. Siksi sitä on myös käsitelty paljon mediassa.
Tutkinnan alkaessa vuonna 2019 Helsingin poliisi julkaisi Mohamed El Fatimin kuvan, jonka myös monet tiedotusvälineet julkaisivat. Tavoitteena oli tavoittaa lisää El Fatimin uhreja.
El Fatimin kasvojen näkeminen julkisuudessa herätti Sofiassa monenlaisia tunteita.
– Tietysti oli hyvä, että vyyhti paljastui. Ja ymmärrän hyvin, miksi siitä puhuttiin niin paljon julkisesti. Mutta kun hänen kasvonsa julkaistiin, minusta tuntui, etten voinut olla näkemättä niitä. Ne ilmestyivät kaikkialle, halusin tai en.
Hän on sitä mieltä, että media käsitteli tapausta suhteellisen hyvin.
– Kyse oli tekijästä, eikä suoraan minusta. Mutta kun menin oikeuteen, pelkäsin, että siellä olisi toimittajia. Ei ollut, Sofia sanoo.
Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtaja Jaana Koivukangas sanoo, että rikosjournalismi on kuin kaksiteräinen miekka.
– Jos tapauksista keskustellaan julkisesti, voimme ehkä oppia jotain, muuttaa käytäntöjä ja pyrkiä estämään tulevia tapauksia. Mutta asiallinenkin raportointi voi aiheuttaa kärsimystä asianosaisille. Esimerkiksi rikospaikkaa näytetään usein uudelleen ja uudelleen.
Yksi tapaus meni Sofian mielestä liian pitkälle.
Viihdettä traumasta
Vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa, käräjäoikeusprosessin jälkeen, oli vielä epäselvää, käsitelläänkö asiaa hovioikeudessa. Eräänä päivänä Sofia oli kotona ja katsoi YouTubea.
Videoiden välissä oli mainoksia. Kun yksi niistä alkoi pyöriä, Mohamed El Fatimin kasvot hyppäsivät Sofian näytölle. Kyseessä oli Rikoksen anatomia -televisio-ohjelman mainos.
– En muista siitä kaikkea, sillä se aiheutti niin voimakkaan reaktion minussa.
Sofia ei ole true crime -ohjelmia vastaan.
– On yksi asia tehdä hyvällä maulla asiallinen ohjelma, jossa asiantuntijat keskustelevat tapauksesta. Mutta rikoksen tekijän kasvojen laittaminen YouTube-mainokseen ei tunnu onnistuneelta ratkaisulta.
Sofian ystävä ehdotti, että hän ottaisi yhteyttä tuotantoyhtiöön.
– Soitin heille ja he sanoivat, että ohjelman tuottaja ei ollut paikalla, mutta että hän soittaisi minulle.
Sofia ei kuitenkaan koskaan saanut puhelua.
– Tuntuu, että minun ja muiden traumasta tehtiin viihdettä, eikä heitä kiinnosta, onko se eettistä vai ei. Heitä ei kiinnosta, että oikeusprosessi on edelleen käynnissä, että monet uhrit ovat alaikäisiä ja kärsivät edelleen, ja rikokset tapahtuivat suhteellisen vähän aikaa sitten. He eivät ole ajatelleet lainkaan uhreja, vaan sitä, että asia kiinnostaa ihmisiä ja sillä voi tehdä rahaa.
Tuotantoyhtiö: ”Ei syytä kommentoida”
Ohjelman tuotantoyhtiö on Century Films. Kun Svenska Yle yritti olla heihin yhteydessä, vastassa oli kivimuuri.
Century Filmsin toimintatapoja on käyty läpi mediassa ennenkin, kun ohjelmissa käsiteltyjen rikosten uhrit ovat olleet tyytymättömiä ohjelmiin.
Vuonna 2017 Katastrofin anatomia -ohjelmassa esitettiin jakso tulipalosta Naantalissa, ja vuonna 2019 Rikollinen mieli -ohjelmassa tekijät saivat puhua motiiveistaan heidän rikoksiinsa.
Uhrien omaisten mielestä Rikollinen mieli -ohjelma oli vastenmielinen. Ohjelman esittäminen johti poliisitutkintaan sekä jakson poistamiseen, koska se paljasti liikaa tietoa raiskauksen uhrista. Ohjelma näytettiin Ylellä.
Century Filmsin verkkosivujen mukaan yhtiö ei ole tuottanut uusia ohjelmia vuoden 2020 jälkeen.
Century Films ei vastannut Svenska Ylen sähköposteihin viikkoihin. Kun Svenska Yle soitti heille ja pyysi puhua tuottajan kanssa, vastaus oli, ettei henkilö enää työskentele yhtiölle.
– Katsotaan, mitä voin tehdä, sanoo puhelimen toisessa päässä oleva henkilö ja lupaa palata vielä samana tai seuraavana päivänä.
Mikä ohjelman tuottajan nimi on? Voitko antaa hänen puhelinnumeronsa?
– En voi kertoa sinulle sitä, sanotaan puhelimesta.
Vastauksia kysymyksiin ei kuulu. Kansallisella audiovisuaalisella arkistolla on kuitenkin tietoa sarjan tuottajasta.
Muutaman puhelun jälkeen selviää, että vastuuhenkilönä on ollut tuottaja nimeltään Miska Berg, joka on Century Filmsin nykyinen toimitusjohtaja. Hän toimi kiisteltyjen Katastrofin anatomia- ja Rikollinen mieli -ohjelmien tuottajana.
Hän ei vastaa useisiin soittoihin eikä tekstiviesteihin.
– Emme näe mitään syytä kommentoida, Berg vastaa lopulta sähköpostitse.
Yhtiö ei noudata toimittajien eettisiä ohjeita
Toimittajat noudattavat työssään useita erilaisia eettisiä ohjeita. Tiukimmat säännöt löytyvät laista, usein joko rikoslaista tai sananvapautta koskevassa laissa joukkoviestinnästä. Monilla medioilla, myös Ylellä, on omat eettiset sääntönsä.
Suurin osa Suomen suurimmista tiedotusvälineistä on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeiden noudattamiseen.
Century Films ei ole sitoutunut näihin sääntöihin. Kuitenkin tavallisesti kanavat, joilla ohjelmat lähetetään, ovat.
Rikoksen anatomia -ohjelmaa lähetettiin Discovery Plus -kanavalla, joka vastaa myös TV5-kanavasta. Sen omistaa Warner-konserni. Toimittajien ohjeet eivät sido näitä kanavia.
– Emme näe syytä kommentoida, vastaa myös yhtiön ja Rikoksen anatomia -ohjelman vastaava tuottaja Alexandra Rosti Svenska Ylelle sähköpostitse.
”En ole kuullut kenenkään uhrin olevan iloinen true crime -ohjelmasta”
– En tiedä, haluaako kukaan rikoksen uhri, että heidän tapauksestaan tehdään ohjelmaa. Monet katsojat saattavat unohtaa, että kyse on oikeista ihmisistä, eikä mielikuvituksen tuotteesta, Sofia sanoo.
Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtaja Jaana Koivukangas ei voi kommentoida yksittäistapauksia, mutta sanoo true crime -ohjelmien vaikuttavan rikosten uhreihin.
– En ole kuullut, että kukaan uhri olisi iloinen ohjelmista tai edes suhtautuisi välinpitämättömästi niihin. Tosin tietysti he, jotka kokevat asian vaikeaksi, ottavat meihin yhteyttä. He, joille asia on ok, eivät ota yhteyttä.
Uhrit voivat kokea ohjelmat ahdistavina, Koivukangas sanoo.
– Tai sitten he jopa suuttuvat, että joku tienaa rahaa ja tekee viihdettä heidän surullaan. Suomi on pieni maa. Asianosaiset on helppo tunnistaa.
Pitäisikö rikosohjelmien tekijöiden kuunnella uhreja?
– Tietysti se on erittäin vaikeaa, jos identiteetit ovat salattuja. Mutta mielestäni uhreilta pitäisi kysyä asiasta. Sitten ne, jotka haluavat osallistua ohjelmaan, voivat tehdä niin, Sofia sanoo.
– Vähintä, mitä voi tehdä, on olla yhteydessä uhriin tai uhrin lähiomaiseen. Sitten voidaan keskustella yhdessä, kannattaako aiheesta tehdä ohjelmaa vai miten asia hoidetaan, Koivukangas sanoo.
- Lue alkuperäinen juttu ruotsiksi Svenska Ylen sivuilla: Sofia tvingades se sin våldtäktsman i reklamen för ett true crime-program – produktionsbolaget lovade ringa men svarade varken henne eller Svenska Yle
Juttua muokattu 17.1. kello 12.55: Warner muutettu Warner-konserniksi.