Kello on kolmetoista kolmekymmentäyksi kaksikymmentäseitsemän.
Esimerkiksi tällaisen vastauksen sai aikanaan soitettuaan Neiti Ajan palvelunumeroon eli aikatiedotukseen. Siihen piti soittaa, koska tarkkaa aikaa ei voinut katsoa kännykästä eikä aluksi aina edes rannekellosta.
– Kyllähän jokaisessa pirtissä on ollut peräseinällä iso seinäkello, josta on aikaa katsottu. Joskus on pitänyt varmistaa sen kellonaika, ja paras yhteydenotto on ollut Neiti Aikaan, sanoo Kuisma Laukkola Ilmajoen Puhelinmuseosta Etelä-Pohjanmaalta.
Museosta löytyy sittemmin vaienneen Neiti Ajan laitteisto vuodelta 1949 ja sen alkuperäiset äänikiekot. Myöhemmin palvelu löytyi alueellisten suuntanumeroiden takaa, ja sitä uudistettiin moneen kertaan, kunnes tiedotus hiljeni. Rannekellon katsotaan koituneen palvelun kohtaloksi.
Lisää: Neiti Aika jäi ajan hampaisiin
Ilmajoen Puhelinmuseon kokoelma esittelee puhelin- ja teleliikenteen historiaa laajasti rautalangasta valokuituun.
– Museosta löytyy puhelinkeskuksia ja teknisiä laitteita, joita tarvittiin puhelujen siirtoon. Esillä on käsivälitteisiä keskuksia ja rele- eli automaattikeskuksia ja nykyaikaisia digitaalikeskuksia, kertoo Laukkola.
Puhelinmuseossa tarinat ovat merkittävä osa museovierailua. Juttuja löytyy niin esineistä kuin sattumuksista.
– Puhelinmiehille niitä kertyi aika tavalla, kun he kiersivät pitäjiä. Ei niistä tietysti kaikista voi puhuakaan. Yleisöä kiinnostaa, mistä tavara on meille tullut, mihin sitä on käytetty ja millainen omistaja sillä on ollut, Puhelinmuseon aktiiveihin lukeutuva Heikki Mäki-Valkama selvittää.
Miesten mukaan moni yllättyy siitä, että museosta löytyy niin paljon muutakin kuin puhelimia.
Gorbatshovin ja Holkerin kuuluisat puhelimet
Puhelinten joukossa taas on pari historian kirjoihin päässyttä mallia.
Toinen malleista on Mobira Cityman 900 NMT, jollaisella Mihail Gorbatshov soitti Moskovaan valtiovierailultaan Helsingistä. Puhelimen arvo oli silloin 25 000 markkaa.
Ilmajoella pääsee näkemään myös puhelimen, jollaisella pääministeri Harri Holkeri pirautti Tampereen apulaiskaupunginjohtajalle 1.7. 1991. Tapahtumaa pidettiin pitkään Suomen ensimmäisenä GSM-puheluna, kunnes kävi ilmi, että aivan ensimmäisestä ei ollut kyse.
Nokian 3210 oli monen suomalaisnuoren ensimmäinen
Älypuhelimiakin museossa jo on, tosin vain vähän. Kännyköitä on muutenkin ”vain muutamia satoja”. Ne kuitenkin kiinnostavat erityisesti nuoria museovieraita.
– Kyllä halutuin paikka nuorille on tämä kännykkämaailma. Siellä huomataan, että hei: tuollainen on ollut mun isällä tai äitillä tai mummalla, sanoo Heikki Mäki-Valkama.
Museolla näkyy Nokian matkapuhelinten kehitys, jossa vuosituhannen vaihde oli virstanpylväs.
– 3210 tuli markkinoille vuonna 1999. Niitä tehtiin 250 miljoonaa, ja vuonna 2000 se maksoi 990 markkaa. Se on ajankohta jossa kännykän hinta putosi merkittävästi, kansan kukkarolle sopivaksi, sanoo Kuisma Laukkola.
Malli nousi viime vuosikymmenellä listalle, jolle Time-lehti kokosi 50 vaikutusvaltaisinta, maailmaa muuttanutta teknistä laitetta.
Vanhempaakin löytyy: esimerkiksi ensimmäisen sukupolven verkon lähes ”raahattavia” NMT-puhelimia ja niitä edeltäneitä lankapuhelimia ja kolikkopuhelimia.
Koululaisryhmät ovat välillä ihmeissään siitä, miten veivattavalla lankapuhelimella soitetaan. Kun neuvoo ottamaan luurin käteen, ylös voi nousta koko puhelin, sanoo Kuisma Laukkola.
Kolikkopuhelimia käytetty myös pullonkorkeilla ja napeilla
Kolikkopuhelinten luona taas paljastuu senaikainen kekseliäisyys: museossa on myös iso kasa erilaisia tekeleitä, joilla on yritetty matkia kolikkoa. Niitä on väännetty pullonkorkeista ja vasaroitu litteiksi. Myös esimerkiksi nappeja on tarjottu rahan korvikkeeksi.
Ja luonnollisesti joukossa on kolikoita, joihin tehtyyn reikään on sujautettu lanka, jolla kolikon saa vedettyä takaisin uusiokäyttöön.
Ja entäs ne seurustelupuhelimet? 1990-luvulla tarjolla oli numeroita, joihin soittamalla pääsi muutaman hengen ryhmiin tai kaksinpuheluihin, joissa haettiin juttuseuraa tai kavereita ja saattoi siellä syntyä yhteiseloakin, kertoo Laukkola.
Viihtyminen aiheutti päänvaivaa silloin, kun piti tehdä huoltotoimia paikalliskeskuksissa.
– Saattoi mennä tunti, kaksi että joutui kuuntelemaan puhelua ja laittamaan lopulta puhelun katki väkivalloin.
