Mehiläisten maailmassa esikotelomätä on yhtä kammottava tauti kuin spitaali tai rutto ihmiskunnan historiassa.
Hoitamattomana se johtaa vääjäämättä pesän kuolemaan. Paenibacillus larvae -bakteeri kulkeutuu pesiin mehiläisten mukana ja sairastuttaa alle vuorokauden ikäiset toukat. Ne mädäntyvät ruskeaksi massaksi ja tukkivat kovettuessaan kennot niin, etteivät työläiset saa siivottua hävityksen jälkiä.
Kuolleissa toukissa syntyy miljardeja tauti-itiöitä. Ne kulkeutuvat ympäri pesää, saastuttavat toukkien ravinnon ja leviävät, kunnes yhteiskunta kohtaa vääjäämättömän loppunsa.
Suomen mehiläishoitajain liiton ohjeiden mukaan sairaat pesät tapetaan kaatamalla pesään bensiiniä illalla lennon päätyttyä. Kaasuuntuva bensiini tappaa mehiläiset nopeasti ja kuolleita sikiöitä, hunajaa tai talviruokaa sisältävät kehät poltetaan ja lapioidaan maan alle.
Tautia voidaan torjua pesien mahdollisimman nopealla saneerauksella ja hyvällä hygienialla, mutta tautiin ei ole lääkettä.
Vaan rokote on.
Rokotteen juuret johtavat Suomeen
Nyt tautia vastaan isketään Yhdysvalloissa rokotteella, jonka juuret ovat Suomessa. Yhdysvaltain maatalousministeriö hyväksyi bioteknologiayritys Dalan Animal Healthin mehiläisrokotteen käyttöön tammikuun alussa.
Ihminen on ymmärtänyt rokottamisen perusperiaatteita jo vuosisatoja: uusi taudinaiheuttaja esitellään ihmisen puolustusjärjestelmälle jo ennen sairastumista. Immuunijärjestelmä muistaa bakteerin tai viruksen ja osaa tosipaikan tullen torjua sitä paremmin.
Hyönteisten immuunipuolustuksesta taas puuttuvat kokonaan nisäkkäillä keskeiset vasta-aineet, immuunijärjestelmän muisti. Yöperhosia tutkinut Dalial Freitak huomasi, että jälkeläisillä on parempi vastustuskyky, jos vanhempien sukupolvi on ruoassaan altistunut samoille bakteereille.
Freitak toimi väitöksensä jälkeen tutkijana Helsingin yliopistossa ja tunnisti yhteistyössä tutkija Heli Salmelan kanssa, että vitellogeniini-proteiini kantaa vastustuskyvyn kuningattarelta jälkeläisille.
Mehiläiskuningattarelle syötetään bakteereja sisältävää ravintoa ja vitellogeniinit kuljettavat tautimolekyylit kuningattaren munimiin muniin. Näin toukat kehittävät vastustuskykyä bakteereille jo ennen kuoriutumistaan.
Parin viikon mittainen elämä
Eri mehiläislajit pölyttävät yli 80 prosenttia maapallon kasvilajeista ja ruokkivat myös meitä ihmisiä ahkeralla työllään.
Sukupuutto uhkaa alueellisesti yli 40 prosenttia pölyttäjähyönteisistä. Tarhamehiläisten merkitys ravinnontuotannossa voi korostua entisestään, jos luonnonvaraiset lajit taantuvat.
Myös tarhamehiläiset ovat uhattuna maailmanlaajuisesti. Etenkin Yhdysvalloissa on havaittu suuria mehiläiskatoja, joiden kaikkia juurisyitä ei täysin tunneta. Vuosina 2016 ja 2015 tarhaajat menettivät Yhdysvalloissa yli 40 prosenttia mehiläisistään.
Tällä vuosikymmenellä katovuosien huiput ovat kohonneet entisestään. Vuonna 2021 tarhaajien mehiläiset hupenivat yli 45 prosentilla ja erityistä huolta on aiheuttanut kesäkuolemien nousu ennätyslukemiin.
Toisaalta maailmalta kuuluvat varoittavat esimerkit eivät kerro koko totuutta tarhamehiläisten tilanteesta. Kiinnostus mehiläistenhoitoa kohtaan on lisännyt pesien määrää Suomessa ja kansainvälisesti. Maailmassa arvioidaan olevan yli 94 miljoonaa tarhamehiläisen pesää.
Mehiläisten elinkaarta on seurattu laboratorio-olosuhteissa vuosikymmeniä. Kuningatar voi elää vuosia ja kuhnurit muutamia viikkoja. Koiraat tosin karkoitetaan usein pesästä, kun ne ovat hoitaneet ainoan tehtävänsä: parittelun.
1970-luvulla valvotussa ympäristössä aikuisuutensa elänyt työmehiläinen eli keskimäärin 34 päivää. Marylandin yliopiston tutkimuksessa havaittiin viime vuonna, että valvotuissa olosuhteissa elävien työläisten keskimääräinen elinikä oli supistunut noin 18 päivään.
Tarhamehiläisiä uhkaavat esikotelomädän ja muiden tautien lisäksi esimerkiksi loiset, kuten varroapunkki, kasvinsuojeluaineet ja ympäristönmuutokset. Tutkimus laboratorio-oloissa on nyt nostanut esiin uuden syyn: mehiläisillä voi olla perinnöllisiä ongelmia.
Tarhamehiläiset ovat karjaa ja niitä jalostetaan esimerkiksi kestämään tauteja paremmin. Jalostuksen seurauksena mehiläisistä on saattanut tulla vahingossa myös lyhytikäisempiä.
Jos lyhytikäisyyteen vaikuttavat perinnölliset syyt tunnistetaan, voidaan mehiläisistä mahdollisesti jalostaa jälleen pitkäikäisempiä. Mutta silloin pitäisi jälleen tehdä valinta, joka voi vaikuttaa haitallisesti työläisten muihin ominaisuuksiin.
Tutkimusmehiläiset kerätään pesistään kotelovaiheessa, joten on mahdollista, että ne ovat altistuneet taudinaiheuttajille toukkina. Marylandin yliopiston tutkijoiden mukaan merkkejä altistuksesta ei kuitenkaan havaittu, kun työläisten keskimääräistä ikää selvitettiin.
Lue myös: