Planican MM-hiihdot Ylen kanavilla 22.2.–5.3.2023. Katso hiihdon MM-kisojen ohjelma ja lähetystiedot tästä linkistä.
Vuodesta 1977 järjestetyt alle 20-vuotiaiden MM-kisat ovat olleet monelle suomalaiselle talviurheilulupaukselle ponninlauta kohti tähteyttä.
Etenkin mäkihypyssä nuorten MM-kulta on jalostunut aikuisten menestykseksi valtaosalla suomalaisista, kuten vuonna 1981 Schonachissa nuorten mestaruutta juhlineella Matti Nykäsellä.
Moni mäkihyppääjä on kasvanut vaatimattomissa oloissa, mutta harvalle nuorten maailmanmestaruus on merkinnyt yhtä paljon kuin tšekkoslovakialaiselle Martin Švagerkolle.
– Tšekkoslovakian hiihtoliitto palkitsi minut MM-kullasta lahjakortilla, jolla hankin vanhemmilleni jääkaapin, Švagerko muistelee Yle Urheilulle helmikuussa 1984 järjestettyjä Trondheimin kisoja.
Kultamitali toi Švagerkolle paikan Tšekkoslovakian olympiamiehistöön, joka kilpaili vielä samalla viikolla Sarajevon olympialaisissa normaalimäessä. Švagerko oli 42:nnen Jens Weissflogin voittamassa kilpailussa, jossa Nykänen sai hopeaa ja Jari Puikkonen pronssia.
Švagerkolla ei ollut enää asiaa muutama päivä myöhemmin käytyyn suurmäen kilpailuun, jossa hänen maanmiehensä Pavel Ploc saavutti pronssia. Nykänen juhli kultaa.
Olympialaisten kulta- ja hopeamitali eivät vielä riittäneet Nykäselle Suomen Vuoden urheilija -valintaan vuonna 1984. Seuraavana vuonna mäkikotka sai tuonkin tittelin. Nykänen voitti lentomäen MM-kultaa, hyppäsi kaksi maailmanennätystä ja saavutti Seefeldin MM-kisoissa joukkuekultaa ja normaalimäen pronssia.
Viimeksi mainittua normaalimäen kilpailua väritti ensimmäisen kierroksen uusiminen. Sen suurin häviäjä oli huippuhypyn hypännyt Švagerko, joka olisi ollut ensilaakillaan mitalitaistelussa.
Katkeruuden sijaan Švagerkon sanavarastoon kuuluu kiitollisuus, johon liittyy olennaisena osana myös Nykänen.
– Matista kirjoitettiin kaikenlaista, mutta minulle hän oli ammattiurheilija. Hän oli poikkeuksellinen ja tiesi, mitä halusi.
Švagerko kertoo vaalivansa edelleen Nykäseen liittyvää muistoa, joka sijoittuu Sveitsissä hypättyyn Gstaadin maailmancupiin helmikuussa 1986.
Švagerkon mukaan Nykänen luovutti hänelle vuonna 1981 nuorten MM-kullasta saamansa rannekellon, koska suomalaistähti piti palkintoa arvottomana. Tarkempaa kuvausta tilanteesta ei heru, mutta Švagerkon mukaan alkoholilla ei ole osuutta asiaan.
– Pidän sen tarinan omana tietonani. Minulle kello on kaunis muisto Matista.
Outolintu toiselta puolelta Tšekkoslovakiaa
Martin Švagerko syntyi Tšekkoslovakian itäosassa sijaitsevassa Banska Bystricássa lokakuussa 1967.
Švagerkon ollessa lapsi Joensuun kokoiseen kaupunkiin perustettiin urheilulukio, jonka ensimmäinen olympiaurheilija Švagerkosta tuli Sarajevossa 1984.
Švagerko rikkoi urallaan myös muita rajoja. Torstaina tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun Švagerko voitti itsenäisen Slovakian ensimmäisen olympialajien arvokisamitalin.
Tšekkoslovakia oli lakannut olemasta 1. tammikuuta 1993, eivätkä siitä itsenäistyneet Tšekki tai Slovakia olleet ehtineet muodostaa omia kansallisia hiihtoliittojaan ennen Falunin MM-kisojen alkamista.
Kolmesta tšekistä ja Švagerkosta muodostunut tiimi ylsi hopealle joukkuemäessä, josta molemmat maat saivat mitalitaulukkoon oman mitalinsa. Se on edelleen ainoa slovakialaisen urheilijan saavuttama aikuisten arvokisamitali pohjoismaisissa hiihtolajeissa.
Hiihtäjä Alena Procházková pääsi taistelemaan mitalista vuoden 2011 MM-sprintissä, muttei yltänyt kuitenkaan kuudetta sijaa lähemmäksi. Miesten mäkihypyssä Slovakian edelliset maailmancupin pisteet ovat joulukuulta 2005, naisissa pistetili on vielä avaamatta.
– Slovakian tilanne ei ole ruusuinen. Onneksi meillä on sentään yksi edustaja Planicassa, Švagerko sanoo viitaten 16-vuotiaaseen lupaukseen Tamara Mesíkováan.
Kaukana ovat ajat, jolloin Švagerko piti Slovakian mäkihyppyä pinnalla. Falunin MM-kisojen joukkuehopean lisäksi Švagerkon CV:stä löytyy Tšekkoslovakian väreissä saavutettu joukkuepronssi vuoden 1989 Lahden MM-kisoista.
Kahdesta MM-mitalista ja vuonna 1986 Chamonix'ssa tulleesta henkilökohtaisesta maailmancupin osakilpailuvoitosta huolimatta Švagerkoa ei mainita verkosta löytyvistä listauksista, joissa nimetään jääkiekkoilijoistaan ja jalkapalloilijoistaan tunnetun Banska Bystricán kuuluisimpia urheilijoita.
Mikäli Švagerko olisi syntynyt Tšekin puolella rajaa, hän olisi todennäköisesti saanut toisenlaista arvostusta.
Tšekkoslovakialaiset mäkimiehet olivat nimittäin kova sana niinä vuosina, kun menestys osui kohdalle. Vuonna 1968 Tšekkoslovakian Vuoden urheilija -äänestyksessä normaalimäen olympiakultaa saavuttaneen Jiří Raškan edelle kiilasi vain neljä olympiakultaa Meksikon olympialaisista tuonut voimistelija Věra Čáslavská.
Tämän jälkeen maan molemmat mäkihypyn arvokisavoitot, Karel Kodejškan vuoden 1975 lentomäen MM-kulta ja Jiří Parman vuoden 1987 normaalimäen maailmanmestaruus, riittivät Tšekkoslovakian Vuoden urheilija -titteliin.
– Siitä huolimatta, etten voittanut kultamitalia, minulla on vain hyviä muistoja. Kiitän poikia, joiden kanssa sain kasvaa ja nähdä maailmaa, Švagerko viittaa etenkin Parmaan ja muihin tšekkikollegoihinsa.
Todisti kommunismin kaatumista
Vaikka Švagerkon unelma aikuisten sarjan kultamitalista ei toteutunut, hän pääsi kokemaan hyppyuran aikana kouriintuntuvasti urheilua tärkeämpiä asioita.
Švagerko saapui kilpailumatkalta Prahaan juuri silloin, kun Tšekkoslovakian kommunistihallinnon kaatumiseen johtaneet massamielenosoitukset alkoivat marraskuussa 1989.
– Muu joukkue oli mennyt kotiin, mutta minun bussini lähti Slovakian puolelle Banskáan vasta seuraavana aamuna. Ulkomailla ei ollut tietoa Tšekkoslovakian tapahtumista, ja olin häkeltynyt, kun Prahan kadut olivat pullollaan kommunismin vastaisia iskulauseita huutavia ihmisiä.
– Liityin Venceslauksen aukiolla väkijoukkoon ja näin (Tšekin tulevan presidentin) Václav Havelin puhuvan yleisölle. En koskaan unohda sitä päivää ja tunnelmaa. Kun matkustin aamulla Banská Bystricaan, mielenosoitukset jatkuivat sielläkin. Ihmiset olivat saaneet tarpeekseen kommunismista, Švagerko muistelee.
Švagerko ei jäänyt kaipaamaan järjestelmää, joka oli ehtinyt näyttää hänelle pimeää puoltaan. Švagerkon mukaan Tšekkoslovakian joukkueenjohto takavarikoi hänen passinsa Falunin maailmancupissa, koska nimettömänä lähetetyssä vihjeessä annettiin ymmärtää, että Švagerko suunnitteli loikkaamista. Kuulustelujen jälkeen asia ei johtanut kuitenkaan jatkotoimenpiteisiin.
– Minulle ei koskaan selvinnyt, kuka tämä nimetön taho oli.
Terveys edellä
Švagerko, 55, on toiminut vuonna 1994 päättyneen hyppyuransa jälkeen urheiluvälinekauppiaana ja auttanut vapaa-ajallaan mäkihypystä kiinnostuneita slovakialaisia lapsia. Muuten hän on haluton avaamaan yksityiselämäänsä tarkemmin.
– Tein lapsille harjoitusohjelmia pandemian alkuun asti, kunnes viranomaiset kielsivät meitä harjoittelemasta. Sittemmin olen tehnyt töitä välillä myös ulkomailla, joten minun oli aika jättää Slovakian mäkihyppysoihdun kantajan rooli.
Švagerkon toivomuksesta haastattelu on tehty sähköpostikirjeenvaihtona, koska omien sanojensa mukaan englannin kieli ei kuulu hänen vahvuusalueisiinsa. Švagerkon viesteissä toistuu usein slovakian kielen sana vďačnosť, joka tarkoittaa kiitollisuutta. Sen hän liittää paitsi kokemuksiinsa myös terveyteensä.
1980-luvulla mäkihypyssä nähtiin kymmeniä hengenvaarallisia onnettomuuksia, kun vauhdit olivat korkeat ja mäkiprofiilit jyrkkiä eikä tuuliolojen valvomiseen ollut nykyisen kaltaisia mittausjärjestelmiä.
Yksi murheellisimmista kilpailuista nähtiin Itävallan Kulmissa vuonna 1986, kun Masahiro Akimoto, Ulf Findeisen ja Rolf Åge Berg paiskautuivat alatulorinteeseen räsynuken lailla lentomäen MM-kilpailuissa.
– Minullekin sattui vakavia kaatumisia, muttei mitään niin rajua, etten olisi voinut jatkaa uraani. Kulmin kilpailu jätti kuitenkin jälkensä. En kutsuisi sitä peloksi, vaan selviytymisvietiksi. Ennen tuomaristo hyppyytti meitä tuulioloihin, jotka eivät tulisi nykyisin kuulonkaan.
Kun Švagerko aloitti uransa, mäkihypyn maailmanennätyspituus oli hänen maanmiehensä Pavel Plocin 183 metriä. Kun Švagerkon ura päättyi vuonna 1994, ME-lukemat olivat siirtyneet Espen Bredesenin nimiin, 209 metriä. Vuodesta 2017 maailmanennätys on ollut Stefan Kraftin 253,5 metriä.
– Nykymäet ovat profiililtaan sellaisia, että lentäminen tapahtuu matalammalla. Kun välinepuoli on kehittynyt samalla, laji on muuttunut turvallisemmaksi ja sitä kautta säilyttänyt houkuttelevuutensa.
– Olen kiitollinen, että pystyin lopettamaan terveenä ja että voin nykyisin lähteä pyöräretkelle, vaeltamaan vuorille tai uimaan järvessä. Terveyteni on minulle kaikki kaikessa.
Miesten mäkihypyn normaalimäen kilpailu on ohjelmassa lauantaina klo 18 Planican MM-kisoissa.