Suomi-action on ollut läpi vuosikymmenten tekijöilleen iso taloudellinen riski, jonka uuden polven tekijät ovat aina ottaneet isolla innolla.
Rahoitus on raavittu kasaan milloin mistäkin, joskus jopa isoilta toimijoita tai valtameren takaa.
Esimerkiksi Tuntematon sotilas oli valmistuessaan 1955 kallein suomalainen elokuva.
Rahaa meni heti aluksi teoksen kirjoittajalle Väinö Linnalle, joka ei suostunut antamaan filmatisointioikeuksia alle miljoonan markan. Myös rooleihin valitut näyttelijät vaativat heti alkuun 10 prosentin palkankorotusta, vaikka muuten kertoivat olevansa mukana isänmaallisessa hengessä.
Vaikeudet jatkuivat.
Puolustusvoimat kieltäytyi aluksi yhteistyöstä ja kalustoa saatiin kuvauksiin rajavartiolaitokselta. Tilanne muuttui vasta, kun silloinen pääministeri Urho Kekkonen puuttui asiaan.
Itse kuvaukset olivat totaalista raatamista, kertovat mukana olleet. Ohjaaja Edvin Laine istui itse nojatuolissa, komenteli ja piti joukot liikkeessä. Elokuvan kohtauksia kuvattiin useissa paikoissa eri puolilla Suomea kaikkiaan yhdeksän kuukauden aikana.
Elokuvasta tuli jättimäinen menestys ja kansalliseepos, jota on suorastaan pakko näyttää televisiossa joka itsenäisyyspäivä.
Näin filmin tiivisti Katso-lehden Antti Lindqvist: ”Tuntematon sotilas on jännittävä, hauska, traaginen ja ennen kaikkea kestävästi näytelty elokuva. Se piirtää tehokkaasti Linnan seitsemän sotaveljeksen sekä heidän käskijöidensä ja toveriensa hahmot koko kansan yhteiseksi ominaisuudeksi.”
Nykyään on vaikea tajuta, että elokuvaa tehdessä oikeista tappotouhuista oli aikaa vain 10–15 vuotta ja useimmat, jo aikalaisten turhan iäkkäiksi arvostelluista näyttelijöistä olivat olleet itse rintamalla.
Sensuurin kieltämä
Pensasneuvostoliittolaisia soviteltiin ”yleisistä syistä” pahisten rooliin seuraavan kerran vasta 1980-luvun puolen välin jälkeen, jolloin kaksi pitkätukkaa päätti keikuttaa venettä YYA-Suomessa.
Ohjaaja Renny Harlin ja tuottaja Markus Selin olivat ystävystyneet vuosikymmenen alussa Los Angelesissa ja tehneet alustavan käsikirjoituksen. Pääosaan kaavailtiin action-tähti Chuck Norrisia, joka vetäytyi ja suositteli tilalle poikaansa Mike Norrisia.
Rahoitus saatiin lopulta Amerikasta. Paheksunta ja sensuuri tulivat sen jälkeen Suomesta. Elokuvan nimeksi valikoitui Born America – Jäätävä polte.
Tarina kertoo kolmen amerikkalaisen nuoren eksymisestä Neuvostoliittoon, joutumisesta epäinhimillisiin olosuhteisiin vankileirille ja paosta sieltä.
Jäätävä polte kiellettiin aikanaan kaksi kertaa sekä Valtion elokuvatarkastamossa että Valtion elokuvalautakunnassa raaistavan väkivaltaisuutensa ja Neuvostoliitonvastaisen sisältönsä takia. Elokuvasta leikattiin pois 3,5 minuuttia ja lyhyempi versio hyväksyttiin esitettäväksi vasta Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lokakuussa 1986.
Ketään ei yllättänyt, että kriitikot pääsääntöisesti lyttäsivät kulttiklassikoksi muodostuneen elokuvan.
Elokuva maksoi 16,7 miljoonaa markkaa, ja sekin oli siihenastisista suomalaisista elokuvista kallein.
Natseja taivaalta
Seuraava tosissaan kansainvälisille seikkailufilmimarkkinoille suunnatttu elokuva nähtiin Suomen valkokankaalla, kun Timo Vuorensolan Rautataivas, Iron Sky tiputti natsit kuusta maata valloittamaan vuonna 2012. Neuvostoliiton hajottua ja suojasään itänaapurin kanssa vielä jatkuessa pääpahikset kaivettiin varhaisemmasta historiasta ja estetiikka Korkeajännitys-sarjoista ja science fictionista.
Tarina kuun takana asuvista natseista oli salaliittoteorioista tuttu ja kahdessa elokuvassa se vedettiin äärimmäisyyksiin ja sen yli.
Elokuvaa kuvattiin Saksassa ja Australiassa, tehosteet tehtiin Tampereella. Ja jälleen kerran tuontoaikataulut venyivät ja rahaa paloi.
Menestys ei ollut huono, vaikka sen tuottaneelle yhtiölle jäikin ensimmäisestä filmistä miljoonatappiot.
Elokuvan näki ensi-iltaviikollaan Suomessa, saksankielisessä Euroopassa ja Norjassa yhteensä 250 000 katsojaa. Tästä Suomen osuus oli 70 000 katsojaa.
Iron Skyn piti elokuvan nettisivujen mukaan saada laaja teatterilevitys myös Isossa-Britanniassa, jossa paikallinen levittäjä päätti kuitenkin esittää elokuvaa ainoastaan yhden päivän ajan.
Sisu – mahdoton kääntää
Suomalaisen anti-natsifikaation tämänhetkinen päätepiste on tietysti Sisu, jonka ansaittu voittokulku ei tunnu pysähtyvän. Elokuva, joka yhdistää Quentin Tarantinon ja Sergio Leonen kerronnan Matti Ijäs-maiseen henkilökuvaan jyrää kuin irti päässyt panssarivaunu.
Elokuva on kuvattu Lapissa ja sen pääosaa esittävä Jorma Tommila ei loppukuvaa lukuunottamatta puhu vaan toimii. Ohjaaja Jalmari Helander ei halunnut rooliin kansainvälistä tähteä, vaan kuusikymppisen suomalaisen luonnenäyttelijän, jonka karismaan ei suotta luoteta.
Elokuvan budjetti on noin 6 miljoonaa euroa ja sen kansainväliset esitysoikeudet oli jo myyty, ennenkuin ensimmäistäkään kohtausta oli kuvattu.
Jälleen kerran riski oli valtava, mutta se kannatti ottaa.
Elokuva on ylittänyt 100 000 katsojan rajan elokuvateattereissa helmikuun loppupuolella. Se on ensimmäinen tänä vuonna Suomen-ensi-iltansa saanut yli 100 000 katsojaa kerännyt elokuva.
Elokuvan levitysoikeudet on myyty koko maailmaan. Pohjois-Amerikan näytökset alkavat huhtikuussa ja elokuvan ensi-ilta on Norjassa ja Ruotsissa tänä keväänä.