Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Saksalaissotilaille työskennelleitä suomalaisnaisia huoriteltiin – häpeän hiljentämät saavat äänen menestyskirjan teatteriversiossa

Uutuusnäytelmässä Ei kertonut katuvansa halveksitut ”saksalaismorsiamet” palaavat jalkapatikassa Pohjois-Norjasta kotiseuduilleen Suomeen.

Aino Seppo, Heidi Herala, Lumi Aunio, Ursula Salo ja Seidi Haarla näyttelevät kohtausta, jossa yksi heistä johtaa kulkua ja muut seuraavat.
Tommi Kinnusen kirjasta Ei kertonut katuvansa on tehty näytelmä. Sen ensi-esitys on Helsingin kaupunginteatterissa. Kuva: Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri
  • Minna Rinta-Tassi

Kirjailija Tommi Kinnunen hämmästyi, kun ohjaaja Susanna Airaksinen sanoi tekevänsä näytelmän hänen kirjastaan Ei kertonut katuvansa.

Menestysromaani oli vuonna 2020 Finlandia-palkintoehdokkaana. Kinnunen ihmetteli, miten kävelemisestä ja ajattelemisesta voisi tehdä näytelmän teatteriin.

Nyt hän iloitsee, kun ”kotiin palattuaan hiljentyneet naiset saavat viimein kuuluvan äänen”.

Susanna Airaksien ohjaama näytelmä Ei kertonut katuvansa kantaesitetään Helsingin kaupunginteatterissa.

Kolme henkilöä istuu penkeillä, ja sotilaat leikkaavat heidän hiuksiaan.
Näytelmä kertoo suomalaisnaisista, jotka työskentelivät Saksan armeijalle jatkosodan aikana. Kuvassa hiukset leikataan Heidi Heralalta, Ursula Salolta ja Aino Sepolta. Kuva: Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri

Naisten erämaavaellus Norjasta kotiin

Toinen maailmansota (1939–1945) on lopuillaan.

Saksalaisjoukot ovat jättäneet jälkeensä tuhkaksi poltetun ja miinoitetun Lapin. Ne vetäytyvät Pohjois-Norjasta, nousevat laivaan ja palaavat kotimaahansa.

Saksan armeijalle töitä tehneiden naisten palveluksia ei enää kaivata. Osa lähtee saksalaisten matkaan, osa päätyy vankileireille.

Näytelmän viisi pohjoissuomalaista naista päättävät palata kotiseudulle Suomeen.

Hiukset kynittyinä väsynyt ja vaitonainen joukko vaeltaa jalkapatikassa satojen kilometrien matkan Pohjois-Norjan Narvikista keväällä 1945.

Lumi Aunio, Seidi Haarla, Ursula Salo, Aino Seppo ja Heidi Herala näyttelevät kohtausta, jossa he ovat kumartuneet nuotion äärelle.
Naiset vaeltavat vaivalloisen matkan läpi miinoitetun ja polten Lapin. Kuva: Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri

Naiset pesivät ruumiit ja leipoivat leivät

Näytelmä ei ole sotilaan tarina.

Ohjaaja Susanna Airaksinen toteaa, että Ei kertonut katuvansa kertoo Veerasta, Siiristä, Irenestä, Katrista ja Ailista, mutta ei Rokasta, Hietasesta, Lehdosta, Lammioista tai Rahikaisesta.

– Näytelmä tuo historiasta esille muita puolia kuin voitokkaita taisteluita ja suuria menestyksiä.

– Väkivallan historian lisäksi se kertoo myös elämää ylläpitävistä naisista. Heistä, jotka leipoivat leivät, keittivät kahvit, pesivät ruumiit ja hoitivat sairaat, Airaksinen sanoo.

Tommi Kinnusen romaanin perustuvalla näytelmällä on kiinnekohta tositapahtumissa.

Naisia huoriteltiin ja haukuttiin

Tutkija Anu Heiskasen väitöskirjan mukaan Suomestä lähti Lapin sodan aikana noin tuhat naista saksalaisten joukkojen mukana Norjaan ja Saksaan.

Osa naisista oli hakeutunut Saksan armeijan palvelukseen seikkailun halusta tai rakkaudesta, mutta monella syy oli saada hyväpalkkainen työ.

Näyttelijä Heidi Heralaa kauhistuttaa naisten kohtalo ja kohtelu sodan päätyttyä.

– Naisia nöyryytettiin ja heidän hiuksensa ajettiin pois. Mitä pahaa he olivat tehneet? Naisethan olivat saksalaisilla töissä, hän sanoo.

 Rauno Ahonen ja Heidi Herala seisovat näyttämöllä eri puolilla ovea.
– Tämä on ehdottomasti naisten tarina, näyttelijä Heidi Herala toteaa. Oven takana on hänen miestään, Kaarloa näyttelevä Rauno Ahonen. Kuva: Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri

Suomeen palaavia naisia huoriteltiin. Heitä parjattiin kevytkenkäisiksi saksalaismorsiamiksi, maanpettureiksi ja univormuista hurmaantuneiksi pikkutytöiksi.

– Herrat lähtivät laivoillaan kohti Saksanmaata ja sitten vielä omat kohtelivat näitä naisia hylkiöinä, päähenkilö Ireneä näyttelevä Herala puuskahtaa.

Naisten suut tukki häpeä

Näytelmän yksi teema on häpeä.

Häpeä tukki naisten suut ja kokemuksista vaiettiin.

Näyttelijä Aino Seppo sanoo kuten Tommi Kinnunenkin, että nyt heidän tarinansa kuullaan ja näytelmä antaa heille äänen.

– Näytelmän tehtävä on kertoa ja muistuttaa, että ihmisille on oikeasti näin tapahtunut. Kaikki eivät edes tiedä, että tällaisia kohtaloita on ollut, Aino Seppo muistuttaa.

Aino Seppo seisoo lavalla. Neljä hahmoa erottuu hänen takanaan.
Aino Seppo nähdään yhtenä paluumatkalaisista, sairaanhoitaja Ailin roolissa. Kuva: Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri

Menneisyydessä riittää tongittavaa

Ohjaaja Susanna Airaksisen mielestä Suomen historiassa löytyy vielä paljon tongittavaa ja menneisyytemme käsittely on kesken.

– On äärimmäisen tärkeää, että nostamme esille kertomuksia, tarinoita ja yksityiskohtia menneisyydestä. Silloin meidän käsityksemme maailmasta ja myös nykyisyydestä muuttuu.

Hän toteaa, ettei näytelmä ole ainoastaan naisviisikon raskas paluumatka kotiin.

– Minua puhutteli myös se, että vaellus erämaan läpi on vertauskuva kriisin läpi kulkemisesta. Elämän valinnat ovat tulleet tiensä päähän, eikä enää voikaan jatkaa entiseen tapaan, Airaksinen sanoo.

Aino Seppo Susanna Airaksinen ja Heidi Herala seisovat teatterin lämpiössä.
Näytelmän ohjannut ja dramatisoinut Susanna Airaksinen vierellään näyttelijä Aino Seppo (vas.) ja näyttelijä Heidi Herala (oik.). Kuva: Mikko Koski / Yle

Ei kertonut katuvansa -näytelmän ensi-ilta on Helsingin kaupunginteatterissa torstaina 9.2.

Myöhemmin tänä vuonna se esitetään seitsemän teatterin yhteistyönä.

Mukana produktiossa ovat Kouvolan teatteri, Turun kaupunginteatteri, Lahden Kaupunginteatteri, Tampereen Teatteri, Seinäjoen kaupunginteatteri, Hämeenlinnan Kaupunginteatteri sekä suomalais-berliiniläinen Vapaa Teatteri.

Näytelmä harjoitellaan Berliinissä, missä se saa ensi-iltansa 1. heinäkuuta.

Lue myös: ”Irene tiesi, että hän ei voisi koskaan kertoa tästä matkasta kenellekään” – Tommi Kinnunen ja Marianne Junila naisten vaiettujen sotatarinoiden äärellä

Kuuntele myös: Tommi Kinnunen: ”Romaanista tuli ihan toisenlainen kuin olin suunnitellut”