Seinäjoen urheiluhallissa raikaa musiikin ohella iloinen puheensorina, kun kaksi ja puolisataa teiniä tapailee ensimmäistä kertaa koko porukalla vanhojen tanssikuvioita.
Harjoituksissa tulevasta pukuloistosta saa vain aavistuksen. Osalla on tanssikengät, osalla tyllihame, joka auttaa hahmottamaan helmojen kaarta pyörähdyksissä.
Henni Järvi tanssii tänä vuonna toista kertaa. Viime vuonna hän lipui lattialla mittatilausmekossa seuraajan roolissa. Tänä vuonna hän halusi kokeilla viejän roolia ja sopivasti hyvä ystävä oli tanssiparia vailla.
– On ollut unelma, että voisi tanssia vanhat puku päällä. Pojan rooli mahdollisti sen. Tähän mennessä on ollut tosi hauskaa, iloitsee Järvi.
Useimmissa lukioissa tyttöjä on enemmän kuin poikia. Siksi esimerkiksi Seinäjoella seuraajan eli tytön roolin voi tanssia vain kerran, mutta viejän eli pojan roolin useaankin otteeseen.
Tanssi-Tinder avuksi parin löytämisessä
Lukioiden tyttöytyessä sopivan parin löytäminen voi olla vaikeaa. Tyttöpareja on paljon ja pojista osa saattaa tanssia monena vuonna.
Esimerkiksi Seinäjoen lukiossa parin voi valita vapaasti.
– Ehtona kuitenkin on, että harjoituksiin on päästävä, kertoo Seinäjoen lukiossa vanhojen tanssikurssia vuosia vetänyt liikunnanopettaja Jaana Kuoppala.
Lisää: Vanhojen tanssit ovat joskus suurta draamaa - joskus kyse on koko elämästä
Se, ettei paria löydy, voi olla myös siihen, että tanssit jäävät väliin. Seinäjoella ongelma ratkaistiin nykyaikaisella tavalla.
– Meillä oli “Vanhojen tanssitinder”, että saadaan kaikille pari ja kyllä me saatiin, iloitsee Kuoppala.
Aino Pajaniemi tanssii yhdessä Jaakko Myllymäen kanssa. Yläkouluaikaiset ystävät sopivat asiasta hyvissä ajoin, sillä parinhaku alkaa usein yhtä aikaa lukion kanssa.
– Lukion ekoilta viikoilta lähtien pohditaan kenen kanssa tanssitaan, kuka ois kivoin henkilö, kertoo Aino Pajaniemi.
Roolin vaihtaminen avartaa
Paritanssissa toinen osapuoli vie ja toinen seuraa.
Usein vanhojen tansseissa puhutaan vielä tytön ja pojan rooleista, vaikka joukossa on myös tanssijoita, jotka eivät indentifioidu kumpaankaan sukupuoleen.
Osassa lukiota käyttöön on tanssinopetuksessa otettu tytön ja pojan sijaan käyttöön termit viejä ja seuraaja. Se on käytännöllistä sikälikin, että rooleista toiseen hypätään monesta syystä, myös ihan vaan huvin vuoksi, kuten Henni Järvi.
Järvi pitää tärkeänä, että opetuksessa ymmärretään sukupuolen olevan osalle herkkä, eikä välttämättä itsestäänselvä asia. Muiden haastateltujen nuorten tavoin hän kuitenkin uskoo, että asia arkipäiväistyy omalla painollaan.
– Kun siitä ei tee isompaa juttua. Kaikki tanssivat kenen kanssa tanssivat ja kaikilla on hauskaa. Se on tärkeintä.
Sitä paitsi vaihtelu voi virkistää.
Edellisenä vuonna Henni Järven tanssikokemus prinsessamekossa oli mahtava, mutta tänä vuonna kierrätettynä hankitussa tummassa tanssipuvussa on puolensa.
– Kun vannehameen kanssa istui, se nousi niin, että näkyi ”puoli maailmaa”, nauraa Henni Järvi.
Ettei jäisi rahasta kiinni
Vanhojen tansseihin ei ole pakko osallistua, mutta valtaosa ikäluokasta haluaa ehdottomasti olla mukaan.
Hienoihin vaatteisiin tälläytyminen on iso osa vanhojen tanssien vetovoimaa. Se voi jopa vaikuttaa opinahjon valintaan, uskoo Henni Järvi.
– Se voi olla jopa syy tulla lukioon. Ei tietenkään pääsyy, mutta vaikuttaa asiaan.
Koronavuosien jälkeen myös ilon jakamisella on iso merkitys, kertoo Aino Pajaniemi.
– Erityisen tärkeää on, että omat vanhemmat ja perhe pääsevät katsomaan ja pääsee juhlistaaman päivää heidän kanssaan.
Vanhojen tanssiperinteet ovat muuttuneet melko vähän vuosien saatossa.
Sukupuoliroolien moninaisuus ja roolien sekoittuminen tuo oman vivahteensa, mutta ehkä näkyvin muutos 2000-luvulla on ollut se, että tansseihin valmistautumiseen vaatteineen ja kampauksineen kuluu helposti paljon rahaa.
Kysyttäessä mikä osa osa-alue perinteessä saisi muuttua, Aino Pajaniemi ja Jaakko Myllymäki molemmat pitävät tärkeinä tasavertaisuutta paitsi sukupuolen, erityisesti varallisuuden suhteen.
– Tasavertaisuutta toivoisin, että nekin perheet joilla ei välttämättä ole varaa näin isoon panostukseen saisivat avustusta, muotoilee Aino Pajaniemi.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 10. helmikuuta kello 23 asti.
Enemmän aiheesta: