Pohjanpystykorvan rekisteröinnistä viralliseksi koiraroduksi Suomessa tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Rotu on kuitenkin virallisesti ruotsalainen.
Osa suomalaisista rotuharrastajista haluaisi pohjanpystykorvasta suomalaisen rodun.
Keskustelu koiran virallisesta kotimaasta on voimistunut juhlavuoden aikana ja myös siksi, että pohjanpystykorvan suosio kasvaa Suomessa voimakkaasti.
Taivalkoskelainen Viljakoiran kenneliä pitävä Tapio Kokko on pohjoissuomalaisista pohjanpystykorvien kasvattajista yksi eturivin toimijoista, jotka haluaisivat rodun virallisesti suomalaiseksi.
– Pohjanpystykorva tulee suomalaiseksi roduksi jossain vaiheessa. Se voi viedä aikaa ja tarvitsee oikeat ihmiset asian saamiseksi maaliin, Kokko sanoo.
Kokko myöntää ruotsalaisten ansiot rodun pelastamisessa.
– Mutta koirat, joiden avulla norrbottenspets pelastettiin, ovat pääosin suomalaisia, Kokko muistuttaa.
Rotujärjestö ei ota kantaa
Suomen pystykorvajärjestön puheenjohtaja Olli Silvennoinen sanoo, että järjestöllä ei ole virallista kantaa pohjanpystykorvan suomalaistamiseen. Hän toteaa, että rotu on sen maalainen, minne se on ensimmäisenä rekisteröity.
– Pohjanpystykorvasta ei kannata tehdä virallisesti suomalaista. Siitä seuraa vain riitoja. Pitää pohtia myös sitä, miltä ruotsalaisista tuntuu, jos suomalaiset omivat heidän rotunsa, Silvennoinen pohtii.
Ruotsin pystykorvajärjestön puheenjohtaja Anders Lundberg sanoo, ettei hänellä ole henkilökohtaisesti vahvaa mielipidettä koiran kotimaasta.
– Mielestäni pohjanpystykorva on sekoitus suomalaista ja ruotsalaista kantaa. Ruotsin pystykorvajärjestö puolestaan pitää pohjanpystykorvaa ruotsalaisena rotuna, Lundberg sanoo.
Ruotsalaiset elvyttivät rodun
Pohjanpystykorva on alkuperältään pohjoissuomalainen ja osin pohjoisruotsalainen maatiaispystykorva. Rodusta innostuttiin Ruotsissa 1960-luvulla, jolloin rotu oli Ruotsissa häviämässä sukupuuttoon.
1950-luvun lopulla ruotsalainen Stig Onnerfelt tapasi Pajalassa paikallisten koiria. Todettuaan, että norrbottenilainen pystykorva oli edelleen olemassa, Onnerfelt aloitti jalostustyön rodun elvyttämiseksi. Rodun elvyttämiseksi Ruotsiin haettiin jalostustarkoituksessa paljon maatiaispystykorvia Pohjois-Suomesta.
Vuonna 1967 rotu saavutti virallisen aseman Ruotsissa nykyisellä nimellään norrbottenspets.
Suomen pystykorvajärjestön pohjanpystykorvajaoston puheenjohtaja Jukka Mörsky sanoo, ettei järjestö vie rodun suomalaistamista eteenpäin.
– Kun koira on rekisteröity ruotsalaiseksi, ruotsalaiset eivät tule missään tapauksessa hyväksymään sitä, että pohjanpystykorva olisi pelkästään suomalainen rotu, Mörsky sanoo.
Käytännön etu arveluttaa
Kuusamolainen, pohjanpystykorvien kanssa metsästävä Antti Tiirola on yksi heistä, joka ei näe suurta hyötyä siitä, että pohjanpystykorvasta tulisi virallisesti myös suomalainen rotu.
– Minulla on ollut aiemmin saksanseisojia, joita olen pitänyt aina suomalaisina koirina, kun olen niiden kanssa metsässä toiminut, Tiirola naurahtaa.
– En löydä käytännön etua siitä, jos pohjanpystykorvasta tehtäisiin virallisesti suomalainen rotu, Tiirola toteaa.
”Saamme olla kiitollisia ruotsalaisille”
Genetiikan tutkija ja Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Jaakko Pohjoismäki muistuttaa, että ruotsalaiset pelastivat pohjanpystykorvan rotuna.
– Pohjois-Suomessa oli 1960- ja 1970-luvuilla vielä paljon maatiaispystykorvia, joita ostettiin kantakoiriksi Ruotsiin vahvistamaan rodun alkutaivalta. Ruotsalaiset olivat juuri niitä, jotka osasivat arvostaa norbottenspetsinä tai pohjanpystykorvana tunnettua maatiaiskantaa siinä määrin, että nostivat sen roduksi, Jaakko Pohjoismäki sanoo.
– Jos olemme reiluja, saamme olla ruotsalaisille kiitollisia, että meillä on vielä elinvoimaisena rotuna pohjanpystykorva, Pohjoismäki sanoo.
Pohjoismäen mukaan on epätodennäköistä, että suomenpystykorvan rinnalle olisi voitu perustaa toinen, samaan käyttötarkoitukseen ja samasta kantapopulaatiosta tehty rotu.
Suomalaiset olivat hitaita
Pohjoismäki muistuttaa, että 1970-luvulla pohjanpystykorvasta suunniteltiin yhteispohjoismaista rotua, mutta hanke ei syystä tai toisesta toteutunut.
– Tässä kohtaa ei tuntuisi löytyvän kätevää työkalua, miten rotu saataisiin yhteiseksi esimerkiksi ruotsalaisten kanssa. Tämä on Suomen ja Ruotsin kennelliittojen välinen asia, mutta niin, että ruotsalaiset hyväksyisivät kaksoiskansalaisuuden, Pohjoismäki toteaa viitaten siihen, että rotu on nyt virallisesti ruotsalainen.
Jaakko Pohjoismäen mukaan rodun kansallisuuskysymyksen voi keittää kasaan siten, että koiran alkuperästä puhuttaessa on kyse identiteetistä ja ruotsalaisten työstä siinä, miten he saivat rakennettua suomalaisesta maatiaispystykorvasta rodun.
Suomalaiset myöhästyivät rodun rekisteröinnissä
Suomessa maatiaiskoiraa ei 1960-luvulla Pohjoismäen mukaan myöskään arvostettu suuresti riistakoirana, sillä suomenpystykorvan suosio oli vahva. 1960-luvun lopulla suomenpystykorvia rekisteröitiin Suomessa parhaimmillaan yli 2 800, kun tällä hetkellä niitä rekisteröidään noin 700 vuodessa.
– Suomen kennelliitto viivytteli pohjanpystykorvan tunnustamisessa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja rotu rekisteröitiin Suomessa vasta 1973, Pohjoismäki toteaa.
Hyöty, minkä suomalainen rotujärjestö saisi pohjanpystykorvan mahdollisesta suomalaistamisesta, on Jaakko Pohjoismäen mukaan siinä, että järjestö voisi määritellä itse rodun ominaisuudet eli esimerkiksi minkä kokoinen ja näköinen koira on.
– Monelle suomalaiselle alan harrastajalle on se ja sama, minkä maalainen rotu pohjanpystykorva on. Mutta monelle tämä on periaatteellinen asia. Kun on olemassa alkuperältään suomalainen koirarotu, me mielellään haluaisimme vaikuttaa siihen, miten rotua vaalitaan ja mitä sen rotukuvaukseen kuuluu, Jaakko Pohjoismäki sanoo.
Onko koirarodun kansallisuudella merkitystä? Voit keskustella aiheesta 13. helmikuuta klo 23 saakka.