Suomessa on tuhansia kuoroja ja kymmeniätuhansia kuoroharrastajia. Sukupuoli on asia, joka tuodaan kuoroissa ilmi etenkin sanavalinnoilla. Laulajia kutsutaan miehiksi ja naisiksi, puhutaan mies- ja naisäänistä.
Monesti myös kerrotaan vitsejä, jotka toistavat perinteisiä sukupuolistereotypioita. Moni kuoroharrastaja tietää, että on esimerkiksi ikivanha herja sanoa ”miehet ja tenorit”, jolla annetaan ymmärtää, että korkealta laulavat tenorit eivät ole tarpeeksi miehekkäitä.
– Kahteen sukupuoleen perustuva puhe jättää ulkopuolelle sen, joka ei kuulu mies-nais-binääriin. Siinä kokee, ettei ole olemassa kuoroyhteisössään, kuoronjohtaja, kuorolaulaja Jooa Sotejeff-Wilson kertoo Ylen Kulttuuriykkösen haastattelussa keskiviikkona 8. helmikuuta.
Kuuntele keskustelu tästä:
Sotejeff-Wilson on itse sukupuoleltaan ei-binäärinen eli ei koe itseään naiseksi tai mieheksi.
– Sanavalinnat ovat tosi pieni asia niille, joita sukupuolen moninaisuus ei kosketa. Mutta sukupuoleltaan ei-binäärisille ihmisille tämä on elämän kokoinen asia, hän painottaa.
Kulttuuriykkösen vieraat kertovat, että kuorolaisia voi puhutella yksinkertaisesti stemmanimillä eli sopraanoiksi, altoiksi, tenoreiksi ja bassoiksi, jolloin ei oleteta mitään kenenkään sukupuolesta.
–Jos sattuu lipsahdus, niin pyytää anteeksi tai vain korjaa. Muutos tulee osaksi kielenkäyttöä vain siten, että sitä tekee, laulunopettaja Laura Salovaara kannustaa.
Myös oopperalaulajan ja musiikintutkijan Hanna Chorellin mukaan nais- ja miesäänistä puhuminen on turhaa. Hän kommentoi aihetta Helsingin Sanomissa 1. helmikuuta.
Mekkojen ja frakkien sijasta väljempiä pukuohjeita
Monissa kuoroissa esiintymispukeutuminen määrätään sukupuolen mukaan: miehille puku tai frakki ja naisille mekko tai helmet. Muunsukupuoliselle tai transihmiselle voi tuottaa ahdistusta esiintyä vaatteessa, joka sotii oman identiteetin kanssa.
– Laulajalle keho on instrumentti. Jos asussa ja sitä kautta kehossa on epämukava on olla, se vaikuttaa suoraan myös laulamiseen”, kuoronjohtaja Julia Lainema toteaa Kulttuuriykkösessä.
On mahdotonta arvioida, kuinka paljon kuoroissa laulaa muunsukupuolisia ja transihmisiä, sillä sukupuoli ei näy ulospäin.
– Mikään ei parane, jos leikitään ettei transihmisiä ole olemassa. Meitä on ja myös musikaalisesti lahjakkaita, kuorolaulaja ja transaktivisti Panda Eriksson muistuttaa.
Hän on muunsukupuolinen ja käynyt läpi hormonihoidot, joiden myötä hänen lauluäänensä laski sopraanosta ensin bassoon ja sittemmin asettui tenoriin. Eriksson on ehtinyt laulaa sekä mieskuorossa, naiskuorossa että sekakuorossa.
Hän kertoo, että mies- ja naiskuoroihin liittyy usein sukupuolittunut kulttuuri. Esimerkiksi esiintymispuvuista tuli vääntöä.
–Miksen voi vain laulaa sitä, mihin ääneni sopii? Nykyisessä sekakuorossani keskiössä on instrumentti eikä sukupuolittunut kulttuuri, Panda Eriksson kiittää.
Osassa opiskelijakuoroja nuoret ovat jo tottuneet siihen, että kuorossa on sukupuolisensitiiviset toimintatavat ja häirintäyhdyshenkilö. Laaja muutos kuoroissa tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun nämä laulajat siirtyvät aikuiskuoroihin.
– Se ei ole keneltäkään pois, että binäärisistä tavoista luovutaan”, laulunopettaja Laura Salovaara huomauttaa.
Kuorossa saa jatkossakin olla mies, nainen tai muu
Kulttuuriykkösen keskustelijat toteavat, että sukupuoleen perustuville kuoroille eli nais-, mies-, poika- ja tyttökuoroille on edelleen musiikkielämässä tilaa.
Sukupuolisensitiivisyyteen voi kuitenkin pyrkiä niissäkin kuoroissa, joissa mies-nais-lokerointi ei ole tällä hetkellä ongelma. Muutos on jokaisen kuorolaisen vastuulla, ja kuoronjohtaja näyttää tietä omalla esimerkillään.
– Minusta sukupuolittamisesta voisi kokonaan luopua, ellei muuten niin uusien laulajien rekrytoimisen takia. Jos kuoron toimintatavat toivottavat kaikki tervetulleiksi, niin uudet laulajat löytävät kuoroon helpommin, kuoronjohtaja Julia Lainema toteaa.
Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit osallistua keskusteluun 10. helmikuuta kello 23 asti.