Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter on kuollut satavuotiaana. Carter toimi Yhdysvaltain presidenttinä yhden kauden ajan vuosina 1977–1981.
Georgian osavaltiossa syntynyt Carter liittyi nuoruusvuosiensa jälkeen kadettikouluun Yhdysvaltain laivastoakatemiassa. Sieltä valmistuttuaan hän teki uraa Yhdysvaltain laivastossa.
Poliittisen uransa Carter aloitti kotiosavaltiossaan Georgiassa, missä hänet valittiin ensin osavaltion senaattiin 1960-luvulla ja myöhemmin Georgian kuvernööriksi vuosiksi 1971–1975.
Kuvernöörinä ollessaan Carter ilmoittautui demokraattipuolueen esivaaleihin ehdokkaaksi vuoden 1976 presidentinvaaleihin.
Carter lähti presidenttikisaan suurena altavastaajana, sillä hänellä ei ollut politiikasta liittovaltiotason kokemusta, eikä hänen nimensä ollut järin tunnettu Georgian ulkopuolella.
Carterin vastaehdokkaat hyökkäsivätkin häntä vastaan iskulauseella: ”Jimmy kuka?”
Carter keksi vastasloganin, jota hän alkoi toistaa kampanjoidessaan muita ahkerammin ympäri maata.
Tunnetuksi lauseeksi muodostui: ”Nimeni on Jimmy Carter ja olen ehdolla presidentiksi.”
Vastustajat yrittivät esittää Carterin lisäksi maalaisena maapähkinäviljelijänä, sillä Carterin suvussa kulkeneen maapähkinätilan viljely oli Carterille rakas harrastus. Myös maapähkinät Carter onnistui lopulta kääntämään positiiviseksi mielikuvaksi.
Yhdysvaltoja 1970-luvun alussa ravistelleen Watergate-skandaalin ja presidentti Richard Nixonin eron jälkeen Carterin imago ulkopuolisena auttoi häntä. Carter keskittyi kampanjoimaan muutoksella ja rehellisyyden palauttamisella pääkaupunkiin, mikä siivitti hänet demokraattipuolueen ehdokkaaksi.
Varsinaisiin vaaleihin Carter lähti hyvistä asemista, sillä istuva presidentti Gerald Ford oli noussut presidentiksi varapresidentin paikalta Nixonin eron jälkeen vuonna 1974. Hänen kampanjaansa vaivasi äänestäjien muisto Nixonista.
– En koskaan valehtele teille, Carter toisti kampanjoidessaan, pitäen Nixonin äänestäjien muistissa.
Carter voitti vuoden 1976 vaalit valitsijamiesäänin 297–240.
Carterin maine kärsi inflaatiosta ja panttivankikriisistä
Carter oli ulkopoliittisesti aktiivinen presidentti, ja hän otti ulkopolitiikkansa kärjeksi ihmisoikeuksien edistämisen. Tämä oli irtiotto 1970-luvun alkupuolella Valkoisen talon ulkopolitiikkaa johtaneen Henry Kissingerin reaalipolitiikkaan nojanneesta linjasta.
Carter pyrki kautensa alkupuolella liennyttämään Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisiä suhteita, mutta Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin vuonna 1979 sai Carterin tiukentamaan linjaansa.
Carterin kaudella Yhdysvallat ja Neuvostoliitto allekirjoittivat ydinaseiden rajoittamiseen tähdänneen Salt 2 -sopimuksen. Yhdysvallat solmi myös diplomaattisuhteet Kiinan kanssa.
Lähi-idässä Carter toimi kuuluisasti sovittelijana vuoden 1978 Camp Davidin rauhassa, joka päätti sotatilan Egyptin ja Israelin välillä.
Kotimaassaan Carter lisäsi ympäristönsuojelua. Symbolisena eleenä hän asennutti muun muassa Valkoisen taloon 32 aurinkopaneelia.
Carter perusti myös Yhdysvaltoihin opetusministeriön ja ajoi muun muassa julkisesti tuettua asumista.
Carterin kauden alkaessa Yhdysvaltain talous oli vasta toipumassa 1970-luvun alun taantumasta ja alkoi samaan aikaan kärsiä korkeasta inflaatiosta. Carter nimitti Yhdysvaltain keskuspankin johtajaksi Paul Volckerin, joka nosti keskuspankin ohjauskorkoa voimakkaasti saadakseen inflaation kuriin.
Carterin kansansuosio alkoi kärsiä korkean inflaation ja korkeiden korkojen yhteisvaikutuksesta.
Lisäksi Iranin vallankumouksen jälkeen marraskuussa 1979 vallankumousta tukeneet mielenosoittajat valtasivat Yhdysvaltain Teheranin-suurlähetystön ja ottivat panttivangeikseen kymmeniä lähetystön työntekijöitä.
Carter ei onnistunut vapauttamaan panttivankeja neuvottelemalla tai suunnitellun pelastusoperaation avulla, mikä painoi hänen kannatustaan lisää vuoden 1980 presidentinvaalien lähestyessä.
Carter hävisi vaalit lopulta selvin lukemin republikaanien ehdokkaalle Ronald Reaganille.
Alla näet otteen Carterin tv-puheesta yhdysvaltalaisille keskellä panttivankikriisiä vuonna 1979:
Ihmisoikeuksien edistäjä palkittiin Nobelilla
Presidenttiytensä jälkeen Carter keskittyi edistämään ihmisoikeuksia perustamansa kansalaisjärjestön Carter Centerin kautta. Hänen uraansa presidenttiyden jälkeen pidetään laajalti yhtenä aktiivisimmista ja onnistuneimmista Yhdysvaltain historiassa.
Carterille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2002 hänen tekemästään työstä rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi.
Carter oli harras kristitty ja aktiivinen baptistikirkon jäsen. Hän opetti kotikaupunkinsa pyhäkoulussa sunnuntaisin vielä vanhalla iällä.
Viimeisten vuosiensa aikana Carter joutui vähentämään julkisia esiintymisiään korkean ikänsä ja sairastelun vuoksi. Viimeisimpien sairaalajaksojensa päätteeksi Carter päätti viettää viimeiset päivänsä kotonaan perheensä kanssa, ja hänet siirrettiin saattohoitoon.
Carter eli Yhdysvaltain historian pitkäikäisimmäksi presidentiksi. Hän ehti elää myös ennätyksellisen pitkään presidenttikautensa jälkeen, lähes 44 vuotta.
Carter kuoli kotonaan Georgiassa, Plainsin pikkukaupungissa – samassa kaupungissa, jossa hän oli syntynyt vuonna 1924.
Päivitetty kello 23.19: Kuvatekstiin korjattu Carterin oikea ikä.
Oikaisu 30.12. kello 7:26: Jutusta poistettu virke, jossa sanottiin Carterin nimittäneen ensimmäisen mustan tuomarin korkeimpaan oikeuteen. Tosiasiassa presidentti Lyndon B. Johnson nimitti Thurgood Marshallin korkeimman oikeuden tuomariksi 1967.