Vaaleaa omakotitaloa Pornaisten keskustaajaman laitamilla ympäröi säntillisesti leikattu pensasaita.
Soittaessamme ovikelloa talon ulko-oven avaa 24-vuotias nuori mies, joka on asunut tässä talossa koko elämänsä. Hän on potkinut palloa kavereidensa kanssa talon pihalla ja rällännyt Lokari-autolla sen viereisellä tiellä.
Nykyään Joona Sotala viettää aikaansa pääasiassa sisätiloissa. Siihen on hyvä syy: hän on yksi maailman parhaista e-urheilijoista.
Joona Sotala painaa hiirtä tai näppäimistöä parhaimmillaan tuhat kertaa minuutissa eli noin 17 kertaa sekunnissa.
Sivustakatsojalle nopeus on käsittämätön, sillä keskimääräisen silmänräpäyksen aikana Sotala ehtii painaa nappia kahdesti.
Sotalan peli, Starcraft 2, on kilpailullisista videopeleistä vaativimpia.
Pelaajat ohjaavat reaaliaikaisesti pelikentillä satoja yksiköitä, joiden avulla kerätään resursseja ja taistellaan pelikentän toisella reunalla olevaa vihollista vastaan.
Tavoitteena on tuhota vastustaja taistelemalla tai tuhoamalla tämän resurssien kerääjät, jotta uusien yksiköiden rakentaminen ei olisi mahdollista.
Siinä onnistuminen vaatii todella nopeaa työskentelyä.
Ensimmäistä kertaa Joona Sotala tutustui strategiapeli Starcraftiin alakouluikäisenä. Joona ja hänen neljä vuotta vanhempi isoveljensä Jonne Sotala pelasivat peliä vuorotellen perheen ainoalla tietokoneella. Pelivuoron vaihtuessa jäi toinen yleensä seuraamaan toisen pelaamista.
Harrastuksia oli lapsuudessa toki muitakin: jalkapalloa, golfia, hiihtoa. Poikien vanhemmat Jaana ja Markku Sotala halusivat tarjota pojilleen mahdollisuuksia löytää oma juttunsa, mutta harrastus toisensa jälkeen jäi pois uusien kiinnostuksen kohteiden tieltä.
Vuonna 2010 julkaistu jatko-osa Starcraft 2 tekikin sitten veljeksiin lähtemättömän vaikutuksen.
Mukaan astui myös kilpailullinen ulottuvuus. Veljeksistä erityisesti Jonne oli kiinnostunut pelin e-urheilupuolesta ja alkoi harjoitella kehittyäkseen entistä paremmaksi. Pikkuveli Joona seurasi perässä. Pian molemmat halusivat myös mukaan turnauksiin.
Vuonna 2012 14-vuotiasta Joonaa haastateltiin myös e-urheilusta tehtyyn Ajankohtaisen Kakkosen minidokumenttiin, jonka pääpaino oli kuitenkin hänen isoveljessään.
Pelaaminen oli jo tuolloin koko perheen juttu.
Jonnen ja Joonan peliurien alkuaikoina Sotalat rajoittivat veljesten pelaamista. Tarkoituksena oli varmistaa, että poikien päiviin mahtuisi muutakin ohjelmaa.
Aluksi pojat saivat pelata iltaisin pari tuntia kerrallaan. Se ei kuitenkaan vanhempien mielestä toiminut, joten veljeksille annettiin torstaisin ja perjantaisin vapaat kädet pelata niin paljon, kuin he koulun jälkeen halusivat. Muina päivinä täytyi pyytää erikseen lupa, jos halusi pelata.
Kun Jonne ja Joona alkoivat saavuttaa menestystä turnauksissa, oli vanhempienkin muutettava ajattelutapaansa. Taloon hankittiin toinenkin tietokone, mikä mahdollisti veljeksille ottelut myös toisiaan vastaan.
Lähes rajattoman peliajan vaatimuksena oli, että koulu ja kotityöt hoidettaisiin asiallisesti.
– Kun meille saatiin vähän vapaampi systeemi, äiti oli huolissaan, että pelataanko me kenties jopa liikaakin. Selkeästi vanhemmat halusivat, että koulut hoidetaan huolella loppuun, Joona Sotala kertoo.
Samalla vastuu pelaamisen määrästä siirtyi pitkälti pojille itselleen. Vanhempien tehtäväksi jäi tietysti varmistaa, etteivät pojat pelaa liikaa, mutta syynä oli pelaamisen haitallisuuden sijaan järkevien harjoittelumäärien takaaminen. Liiallinen harjoittelu ei kehitä e-urheilussakaan.
– Kun Joona tuli koulusta kotiin, hän teki ensin läksyt ja sai pelata vasta sitten. Se oli lähes itsestäänselvyys. Joona oli selkeästi motivoitunut, mutta piti tietysti sovituista asioista kiinni, Markku Sotala kuvailee.
Markku Sotalan mielestä oli palkitsevaa nähdä, kuinka pojat löysivät oman juttunsa.
– Olen halunnut olla tukemassa sitä ja antanut kaikkeni lajiin niillä tavoilla, kuin se on ollut mahdollista.
Sotalat kiersivät 2010-luvun alkuvuosina turnausten perässä ympäri Suomea ja Eurooppaa.
Tavoitteena oli varmistaa, että pojat pääsevät pelaamaan kovia vastustajia vastaan ja saavat kokemusta turnausympäristöstä.
Vanhemmat olivat valmiita laittamaan myös omia rahojaan likoon, jotta heidän poikansa saivat harrastaa itselleen mieluista lajia ja kilpailla siinä.
– Jos en pelannut, niin katsoin, kun Jonne pelasi. Vietin toki aika paljon aikaa pihalla kavereiden kanssa. Kyllä se [pelaaminen] oli silti se, mitä halusin tehdä kaikista eniten, Joona Sotala kuvailee.
Jonne Sotala lopetti peliuransa vuonna 2015, koska halusi keskittyä yliopisto-opintoihinsa. Myös Joonalla riitti kiirettä koulun kanssa.
17-vuotias Joona oli tuolloin jo yksi Euroopan parhaista pelaajista ja kiersi pelin ammattilaiskiertueen turnauksia. Haasteen muodostivat kuitenkin lukion koeviikot, jotka osuivat lähes poikkeuksetta samaan ajankohtaan pelin suurten turnausten kanssa.
Tilanne huolestutti myös vanhempia, jotka näkivät poikansa rasittuvan. Kahteen runsaasti aikaa vaativaan asiaan keskittyminen söi Joonaa, joka ei kokenut hoitavansa kovin hyvin kumpaakaan, koulua tai peliuraansa.
Ylioppilaslakin Sotala sai kesäkuussa 2017.
Jo paria viikkoa myöhemmin tuli myös siihenastisen uran suurin saavutus, hopeasija pelin ammattilaiskiertueen turnauksesta Ruotsin Jönköpingistä.
Sotala oli noussut vaivihkaa yhdeksi pelin parhaista Etelä-Korean ulkopuolisista pelaajista.
Läpi lukioajan Sotalan ajatuksissa siinsi ajatus yksittäisestä välivuodesta. Tarkoituksena oli keskittyä vuoden ajan pelaamiseen ja katsoa, mihin se riittää.
– Lukion loppuvuosina olin hyvä pelaamaan, mutta en saanut turnauksissa oikeaa moodia päälle. Kun pääsin keskittymään pelaamiseen täysillä, suoritustaso nousikin yhtäkkiä, Sotala kertoo.
Joona Sotala seisoo Pornaisten Laukkosken reunalla ja katselee, kuinka vesi juoksee voimalaitoksen padon yli.
Tässä voisi kalastaa vaikkapa meritaimenta, jos kymmenisen kilometriä alajuoksulle päin sijaitsevalla Tyysterinkosken padolla olisi kalatie.
Ei ole, joten Laukkoskella on tyydyttävä seuraamaan veden virtausta.
Voimalaitoksen vieressä sijaitsee myös Markku Sotalan luontopalveluyrityksen tukikohta ja kota, jossa juuri nyt rätisee nuotio. E-urheilun vaikutusta Sotalan perheeseen ei pääse pakoon täälläkään, sillä Markun moottorikelkkaa peittää ruotsalaisen turnausjärjestäjän mainoslakana.
– Tämä tuli jonkin pokaalin mukana pakkausmateriaalina. Toimii erinomaisesti myös kelkan peitteenä, Markku Sotala naurahtaa.
Ammattilaisuran alkaessa Joona Sotala jäi asumaan vanhempiensa luokse Pornaisiin. Hän kertoo viihtyvänsä kunnassa ja lapsuudenkodissaan yhä, vaikka asuinalueen heikot internetyhteydet aiheuttavatkin välillä päänvaivaa.
Se ei ole kuitenkaan haitannut Sotalan uraa.
Peliuran saavutuslistassa kirkkaimpina loistavat kaksi maailmanmestaruutta vuosilta 2018 ja 2022.
Niiden lisäksi hän on voittanut kymmenittäin turnauksia niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin lajin emämaa Etelä-Koreassakin.
Palkintoja on niin paljon, etteivät ne mahdu vitriineihin.
Suurin ja kaunein, MM-pokaali vuodelta 2022, on työpöydällä.
Markku ja Jaana Sotala ovat mahdollistaneet pojalleen maailmanluokan harjoitteluolosuhteet. Ruokahuolto toimii ja vanhemmat hoitavat asioita uran ympärillä, jotta Joonalla on mahdollisimman hyvät edellytykset keskittyä siihen, missä hän on maailman paras.
– Täällä on ollut hyvä harjoitella. Laitan itse ruokani arkisin, mutta viikonloppuisin äiti kokkaa. Tämä järjestely helpottaa arkeani valtavasti, kun en joudu miettimään pelin ulkopuolisia asioita, Joona Sotala toteaa lähipiirin tarjoamasta tuesta.
Koko perheen panostus on tuottanut myös tulosta. Sotalan uran yhteenlasketut palkintorahat ylittivät viime vuonna neljäntenä suomalaispelaajana miljoonan dollarin rajan.
Parhaana ansiovuonna, ensimmäisen maailmanmestaruuden tuoneena vuonna 2018 Sotalan verotettavat ansiotulot olivat hieman alle 250 000 euroa. Tuon jälkeen verotulot ovat olleet laskusuunnassa, sillä e-urheilun tulovirrat on keskitetty Joonan omaan osakeyhtiöön.
Yhtiön lisäksi rahaa on tallessa myös valmennus- ja urheilijarahastoissa, jotka mahdollistavat uraan ja harjoitteluolosuhteisiin sijoittamisen.
Tuloja on jäänyt myös sukanvarteen, Sotala myöntää. Keskittyminen on silti tällä hetkellä vielä täysin pelaamisessa.
– En mieti pahemmin raha-asioita. Sen tiedän, että taloudellisesti ollaan hyvällä pohjalla, mutta ei tässä eläkkeelle voi parikymppisenä jäädä.
Ulkoisesti menestys ei vielä Sotalan habituksessa näy. Perinteisiä statussymboleita, kuten nopeita autoja tai kalliita vaatteita Sotala kaihtaa. Kotitalon tallista löytyy toki myös ultimaattinen statussymboli: takavetoinen avoauto. Sama Lokari-auto, jolla Sotala on ajanut jo lapsena.
Pornaisten kunta on lahjoittanut e-urheilusankarilleen omakotitalotontin ”tukikohdan” rakentamista varten. Sotala aikoo aloittaa rakennusprojektin lähivuosien aikana, sillä hän viihtyy kotikulmillaan.
Siihen asti Joona Sotala aikoo keskittyä lähinnä peliuraansa, joka on yhä koko perheelle tärkeä asia.
Ja kun Sotala voittaa turnauksissa, koko perhe juhlii. Markku Sotala vetää tarvittaessa myös lipun salkoon.
– Kyllä meillä taitaa jo naapuritkin tietää, kun on tullut isompi turnausvoitto.
Seuraava päivä on aina liputuspäivä.