Kun nuori parikymmentä vuotta sitten vilkaisi lompakkoonsa tai kaiveli taskunpohjiaan, hän tiesi tarkkaan, kuinka paljon rahaa hänellä oli käytettävissä.
Nyt maksamiseen ei tarvitse edes pankkikorttia vaan päivittäiset ostokset voi kuitata puhelimella tai älykellolla.
Samalla kun maksutapahtumat ovat helpottuneet, on oman talouden hallinta muuttunut vaikeammaksi.
Kyse on laajemmasta haasteesta, muistuttaa Nuorten taloustaidot -projektissa toimiva Jenni Laakso Aurajoen Nuorkauppakamarista.
– Monelle nuorelle, ja vanhemmallekin, tulee yllätyksenä, kuinka paljon esimerkiksi erilaisista suoratoistopalveluista kertyy kuukaudessa, Laakso kertoo.
Samalla kun suoraveloituspalvelut ja erilaiset mobiilisovellukset helpottavat laskujen maksamista merkittävästi, ne myös helposti sumentavat käsitystä kokonaistalouden hallinnasta.
Raha voi nykyään olla monessa muodossa, huomauttaa Suomen Nuorkauppakamareiden edellinen puheenjohtaja, niin ikään turkulaista Aurajoen Nuorkauppakamaria edustava Mari Männistö.
– Pirstaleisuus tekee kokonaiskuvan hahmottamisesta haastavaa. Valuutta ei välttämättä ole edes euroja vaan esimerkiksi virtuaalikolikoita tai timantteja pelissä, Männistö toteaa.
Talouden ollessa hyvin pirstaleista, on Männistön mukaan erityisen tärkeä hahmottaa tulo- ja menovirta, ettei elä yli varojensa.
Osalla nuoria taloustaidot ovat todella hyvät, mutta paljon on myös hyvinkin heikoilla taidoilla varustettuja. Taloustaitojen puute aiheuttaa pahimmillaan inhimmillistä kärsimystä.
Isot tavoitteet auttavat säästämisessä
Luvian yhtenäiskoulun oppilaat Juuso Elomaa ja Eino Rosenqvist ovat kokeneita rahankäyttäjiä.
Juuso Elomaa luottaa käteiseen ja tietää eurolleen käytössään olevat varat. 14-vuotias yläkoululainen säästää pitkän tähtäimen haaveisiin.
– Säästän siihen, että saan sitten isona auton ja ajokortin, Elomaa kertoo.
Pitkän tähtäimen säästäminen on Juuso Elomaan mukaan järkevää, kun 14-vuotiaana rahalle ei ole samalla tavalla tarvetta kuin esimerkiksi 18-vuotiaana.
– Jos vaikka haluaa heti muuttaa omilleen, on hyvä olla rahaa, Elomaa sanoo.
Eino Rosenqvist käyttää rahansa pääsääntöisesti urheiluun.
– Ostan tarvikkeita salibandymailoihin, kun tykkään itse väsätä niitä. Siihen menee yleensä kaikki rahani, Rosenqvist paljastaa.
Lisäksi hän säästää Eerikkilän urheiluopiston lukukausimaksuja sekä koppimönkijää varten.
Molemmat pojat keräävät pulloja, Eino saa lisäksi rahaa kotitöistä ja Juuso käy auttamassa myös isovanhempiaan.
– Kaveri käy ajamassa myös naapureiden nurmikoita, niin ajattelin kopioida sitä, Rosenqvist kertoo.
Rahan käyttöä opeteltava taaperosta saakka
Kun rahaa ei enää hypistelläkään vaan se liikkuu bitteinä tilille ja tililtä, voi sen konseptin ymmärtäminen olla hankalaa. Pohja taloustaidoille luodaan jo varhaislapsuudessa.
Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. Kauppaleikit – vaikka sitruuna sitten maksaisikin satamiljoonaatriljoonaa tai kymmenen kikatusta – opettavat lapsille rahan konseptia leikin ja pelillistämisen kautta.
– Aloitetaan niin varhain kuin mahdollista. Päiväkodeissa pitäisi opetella rahan konseptia leikin ja pelillistämisen kautta. Ei tarvitse istua luentosaleissa opettelemassa, Laakso muistuttaa.
Yhteistyö eri tahojen kanssa on keskeisessä asemassa. Opettajilla on jo nyt kädet täynnä, mutta taloustaitoja voi opettaa muutkin. Eri tahoja voi kutsua kouluun luennoimaan.
– Meihin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä, Männistö kertoo.
Nuorkauppakamarilaiset tekevät mielellään oppilaitosyhteistyötä. Vaikka lähtökohtaisesti kohteena on toisen asteen oppilaitokset, opetetaan taloustaitoja tarvittaessa myös päiväkoti-ikäisille.
Perheen budjettiriihi kerran vuodessa
Taloustaitojen oppiminen digitaalisessa ympäristössä on haasteellista. Koko perhe, myös talouden aikuiset, hyötyisivät Männistön mukaan siitä, että rahasta puhuttaisiin avoimemmin.
Perheen kesken olisi hyvä käsitellä ainakin mistä ja miten paljon rahaa tulee, mitä kaikkea sillä on maksettava ja miten nuori voi ansaita itse.
– Nyt kun sähkönhinta ja korot nousivat yhtä aikaa, jouduin istumaan alas ja laskemaan budjetin uusiksi, Mari Männistö kertoo omakohtaisen esimerkin.
Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole sellaista perhettä tai läheisiä, joiden kanssa rahasta ja talouden hallinnasta keskusteltaisiin avoimesti.
Nuorten itsenäistyminen edellyttää taloustaitojen oppimista ja tämä on tiedostettu myös nuorkauppakamarissa.
– Kehitämme taloustaitokummitoimintaa. Haluamme nuorille matalan kynnyksen palvelun – ihmisen, jonka kanssa voi sparrata henkilökohtaisia talousasioita, Jenni Laakso kertoo.
Tapakuluttamisesta olisi hyvä oppia pois
Ihmisille muodostuu helposti kuluttamiseen liittyviä tapoja, jotka perustuvat jonkun yksittäisen hetken tarpeeseen. Kun tarve poistuu, kuluttaminen helposti jatkuu.
Esimerkiksi lapset ja nuoret kasvaessaan tarvitsevat ihan oikeasti uusia, sopivia vaatteita muutaman kuukauden välein. Vaikka vaatteet ostaisi käytettynäkin, jää helposti päälle tapa ostaa aina uudet vaatteet joka kauteen.
– Olen ollut samankokoinen parikymmentä vuotta. Ei minun oikeasti tarvitse ostaa joka syksy uusia vaatteita, Männistö naurahtaa.
Muiden taloudellinen menestys voi lamaannuttaa
Aurajoen Nuorkauppakamarin Mari Männistö kertoo, että on myös paljon nuoria, jotka ovat hyvin aktiivisia sijoittajia ja taidot huomattavasti edeltäviä sukupolvia parempia.
– Meillä on taloudellisesti itsenäisiä kolmekymppisiä, jotka vähän harrastavat työntekoa, Mari Männistö kertoo.
Tällaisten huippuyksilöiden poikkeuksellisen menestyksen seuraaminen voi jopa lamaannuttaa nuoria.
Se mikä nuoresta tuntuu ylipääsemättömältä ongelmalta, voi varttuneemman mielestä olla hyvinkin helposti hoidettavissa.
– Pienikin, tai aikuisen näkökulmasta pieni ongelma voi hävettää ja pahimmillaan syrjäyttää nuoren, Männistö kertoo.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 5. toukokuuta kello 23 asti.