Aika ajoin paljastuu valeammattilaisia, jotka työskentelevät koulutusta vaativissa tehtävissä ilman pätevyyttä. Kysyimme neljältä suurelta työnantajalta, ovatko ne törmänneet epärehellisyyteen työnhaussa.
Vastausten perusteella valehtelua tai omien taitojen liioittelua ei juurikaan esiinny, vaan Suomessa työnhakijat sortuvat ennemminkin oman osaamisensa vähättelyyn.
Konepajayhtiö Wärtsilän henkilöstöpäällikön Heli Pakkasen mukaan Suomessa käy usein niin, ettei huomata tuoda oikeaa osaamista esille.
– Kielet ovat hyvä esimerkki. Moni kokee, että jos ei ole täysin natiivi puhuja, niin ei voi sanoa, että on kielessä todella hyvä, vaikka tilanne olisikin se, Pakkanen sanoo.
Vaasan yliopiston henkilöstöjohtamisen yliopistonlehtori Susanna Kultalahti tunnistaa ilmiön. Hänen mukaansa monella vieras kieli tulisi selkärangasta, mutta sitä ei vain uskalleta käyttää.
– Jos ei työkielenä ole ollut englanti, sitä ei uskalleta sanoa, vaikka muuten päästellään esimerkiksi peliharrastuksen parissa sitä, Kultalahti sanoo.
Kokemusta kertyy muuallakin kuin töissä
Kultalahti nostaa esiin myös sen, että varsinkin nuoret tapaavat ajatella työkokemuksen ja osaamisen kertyvän ainoastaan töissä, vaikka ne karttuvat ihan yhtä lailla harrastustoiminnassa.
Hän käyttää termiä pehmeät taidot. Niiden kirjoittaminen hakemukseen on suurin pullonkaula.
– Osaa työskennellä paineen alla, tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa, Kultalahti nostaa esimerkeiksi.
Yritykset usein toivovat työnhakijan olevan sellainen, että hänen kanssaan tullaan toimeen, hän on hyvä työkaveri, on joustava, pystyy tekemään monenlaista työtä ja on hyvä oppimaan.
Tällaiset pehmeät asiat korostuvat työn tekemisessä.
– Niitä ei vaan osata sanoittaa.
Osa työnhakijoista pitää Kultalahden mukaan työkokemustaan vähäpätöisenä, kun on työskennellyt “vain myyjänä tai hanttihommissa”.
– Mielestäni asiakaspalvelutyössä toimimisen pitäisi olla kansalaisvelvollisuus ihan jokaiselle, hän sanoo.
Yksi selittävä tekijä omien taitojen vähättelyyn löytyy työpaikkailmoituksista. Niissä kun on tapana luetella kaikki ominaisuudet, mitä uudelta työntekijältä toivotaan.
– Se on vähän sellainen toiveiden tynnyri ja sitä luetaan kuin piru raamattua, Kultalahti sanoo.
Hänen mielestään yrityksiltä on rekrytoinnissa karannut käsistä se, mitä hakijoilta voidaan toivoaa.
– Kaikki viisaus ei asu samassa ihmisessä missään nimessä.
Kultalahden mukaan työnhakija ajattelee helposti, että joku asia pitää osata täydellisesti, jos työpaikkailmoituksessa lukee, että se pitää hallita.
Hakuprosessissa ei tilaa epärehellisyydelle
Yle kysyi työnhakijoiden rehellisyydestä tuhat rekrytointia vuodessa tekevältä teollisuusjättiläiseltä, päivittäistavarakaupan alalla olevalta osuuskaupalta, Suomen suurimpiin kuuluvalta autokaupalta ja yli 30 000 ihmistä vuodessa työllistävältä henkilöstöpalveluyritykseltä.
Kaikille vastaajille on yhteistä se, että niissä työskentelee ihmisiä erilaista koulutusta ja osaamista vaativissa tehtävissä.
Valehtelua tai oman osaamisen liioittelua ei työnhaussa Suomessa juurikaan tapahdu.
– Täytyy kyllä sanoa, että ei kyllä juuri ole kokemusta tällaisesta, sanoo Rinta-Joupin Autoliikkeen henkilöstöjohtaja Eeva Puska.
Yksi syy sille, että työnhaussa ei valehdella, saattaa olla se, että hakuprosessi on usein tiukka ja moniportainen.
Lisäksi haastattelijat ovat ammattilaisia, sanoo henkilöstöpalveluyritys Baronan Vaasan toimiston aluepäällikkö Antti Flander.
– Kaikki konsulttimme ovat jo sen verran kouliintuneita, että he aika nopeasti pystyvät lukemaan henkilöstä, jos tämä on epärehellinen, Flander sanoo.
Wärtsilä hoitaa rekrytoinnit useimmiten itse ilman ulkopuolisia konsultteja. Henkilöstöpäällikkö Heli Pakkanen ei ole törmännyt räikeisiin ylilyönteihin työnhaussa.
Pakkasen mukaan kansainvälisessä rekrytoinnissa tuodaan kulttuurista riippuen omia vahvuuksia esille hyvinkin luontaisesti, kun taas Suomessa ollaan maltillisempia.
S-Ryhmä on Suomen suurimpia työnantajia. Kaupan alalla epärehellisyys työnhaussa ei ole kovin yleistä, arvioi S-Ryhmään kuuluvan Osuuskauppa KPO:n henkilöstöjohtaja Leif Lindberg.
– Ei ainakaan ketään ole saatu kiinni tai tullut esille.
Rento haastattelutilanne vähentää vääriä tietoja
Rinta-Joupin Autoliike rekrytoi vuodessa yli sata työntekijää ja hoitaa hakuprosessit lähes kokonaan itse. Henkilöstöjohtaja Eeva Puska korostaa työhaastattelun asiallista rentoutta.
– Silloinhan haastateltava on myös mahdollisimman oma itsensä. Kumpikaan osapuoli ei esitä mitään, vaan tilanne olisi mahdollisimman luonnollinen, Puska sanoo.
Samaa sanoo Baronan Vaasan toimiston aluepäällikkö Antti Flander. Hän kertoo sanovansa haastateltaville, että pidetään vain mukava keskustelutilaisuus.
– Ihmiset puhuvat totta ja huomaavat myös sen, että kun kerrotaan, kuinka asiat ovat, sillä kasvatetaan luottamusta, Flander sanoo.
Työtodistuksilla on merkitystä
KPO:n henkilöstöjohtajan Leif Lindbergin mukaan yhtiössä katsotaan tarkasti työtodistuksia aiemmista työpaikoista, koska niissä on usein arvio osaamisesta. Kykyjä arvioidaan lisää koeaikana.
– Kun on paljon rekrytointeja, voi tietysti välillä tulla sellaisia tilanteita, joissa todetaan, ettei tämä työ olekaan henkilölle sopiva. Koeaika on sen takia.
Myös Baronan Antti Flander arvostaa työtodistuksia, koska niistä näkee konkreettisesti henkilön työhistoriaa ja myös sen, että hakija on järjestelmällinen ja valmistautunut.
Varsinainen työnsaanti on kuitenkin hakijasta itsestään kiinni, ei pelkästä todistuksesta.
– Haemme enemmän persoonia ja hyvää fiilistä, Flander sanoo.
Wärtsilän henkilöstöpäällikkö Heli Pakkanen nostaa esiin suosittelijat, joihin hän laskee myös työtodistukset. Onhan todistuksen allekirjoittaja tavallaan myös suosittelijakin.
Rinta-Joupin henkilöstöjohtaja Eeva Puskakin käy mielellään läpi työtodistuksia, mutta ne eivät ole ratkaiseva asia paikan saannissa.
– Tärkeämpää on, millainen tyyppi on.
Voit kommentoida juttua keskiviikkoon 22. helmikuuta kello 23:een asti.