Vanhojen puiden kylkiä kiertää kilpikaarnainen kuori. Metsällä on niin paljon ikää, ettei sen laskemiseen riitä edes oman ajanlaskun aika. Tutkijoiden mukaan se on seissyt niillä sijoillaan Jääkaudesta asti. Suomen ja koko maailmankin mittapuilla Inarin yhteismetsä on harvinainen paikka.
Suojeltu se on silti vain osittain.
Tuhansia lajihavaintoja
Jos maata ei peittäisi hanki, siellä täällä näkyisi kumollaan olevaa lahopuuta, metsien kuuluisaa monimuotoisuutta ja maahan aikojen saatossa kiteytynyttä hiilivarastoa.
Ja kääpiä, niitä hangen ja lumen peittäminen ikihonkien rungoilla olisi paljon.
Sellaisiakin, jotka muualla Suomessa ovat jo täysin kadonneet.
– Kun miettii puuston luonnontilaisuutta ja sen määrää, niin kyllähän tämä on aivan ainutlaatuinen alue, luontokartoittaja Ari Aalto toteaa.
Aalto vietti parisen vuotta sitten viikkoja Inarin yhteismetsässä. Hän keräsi yhdessä muiden luontokartoittajien kanssa havaintoja ympäri metsää. Vaikka maisema on etelään verrattuna karua, se on inarilaisittain Aallon mukaan hyväkasvuista.
– Ei tällaista paikkaa ole toista suojelualueilla eikä suojelualueiden ulkopuolella, Aalto sanoo.
Vanhojen metsien indikaattoreita, eli lajihavaintoja, jotka kertovat metsän ainutlaatuisuudesta kertyi tuhansia.
Tarkalleen ottaen noin 3000.
Asteikolla 0-46 yhteismetsän alue keräsi vanhojen metsien indikaattorisienten pisteitä yhteensä 32. Se tarkoittaa ”erittäin arvokasta, ainutlaatuista aluetta”.
Silmälläpidettäviä lajeja tutkimuksissa löytyi 24, vaarantuneita yhdeksän ja erittäin uhanalaisia lajeja kaksi.
Metsäluontoarvoiltaan yhteismetsän alue pesee Aallon mukaan esimerkiksi viereisen Hammastunturin erämaa-alueen ”6-0”. Hammastunturin ylänköalue on huomattavasti karumpaa ja siellä on monin paikoin merkkejä vanhoista hakkuista, kun taas yhteismetsän alue on vehreämpää ja ennen kaikkea koskematonta.
Olen heittona sanonut, että metsäluontoarvojen näkökulmasta ainakin UKK-puiston pohjoinen puolisko kannattaisi heti vaihtaa Inarin yhteismetsään.
Ari Aalto, luontokartoittaja
Valtio kieltäytyi suojelemasta
Vuonna 1960 perustetulla Inarin Yhteismetsällä on metsää noin 20 000 hehtaaria. Metsä on yksityisten maanomistajien omaisuutta, ja heitäkin on paljon, liki 1 700.
He haluaisivat myydä sieltä tukkeja ja kuitupuuta, mutta metsäyhtiöt eivät halua sitä ostaa. Suurin syy ei silti ole metsän ikä.
Neljä vuotta sitten valmistuneen FSC-sertifikaatin riskiarvion mukaan joissakin Lapin kunnissa, kuten Inarissa, puunhankinta voi aiheuttaa uhkaa saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle. Se lamautti yhteismetsän puukaupan.
Aiemmin yhteismetsä myi puustaan noin 50–60 prosenttia suurille metsäyhtiöille. Nyt ne edellyttävät yhteismetsältä sopua paikallisten paliskuntien kanssa, jotka eivät hyväksy alueen laajoja hakkuita.
Poroille elintärkeä eväs, jäkälä, ei paliskuntien mukaan kasva hakatuissa metsissä. Samalla hakkuut veisivät myös puista roikkuvan ja putoilevan lupon.
Kun tieto FSC-sertifikaatin riskiarviosta tuli, yhteismetsä tarjosi ikimetsiään valtiolle suojeltavaksi. Ympäristöministeriön vastaus oli kielteinen. Sen mukaan Ylä-Lapissa on jo tarpeeksi suojelualueita.
Pelkästään Inarin kunnan maapinta-alasta on suojeltu joidenkin laskelmien mukaan jo yli 70 prosenttia.
Kun valtio ei suostunut maita suojelemaan, yhteismetsä möi osan metsästään kaivosyhtiö AA Sakatti Miningille, jonka tarkoitus on tehdä alueesta yksityinen suojelualue.
Kauppa ei silti ratkaissut kuin osan yhteismetsän pattitilanteesta.
Jäkälä ja luppo eivät kasva hakatuissa metsissä
Kapea metsäautotie on aurattu puhtaaksi lumesta. Se kertoo, että alueella on hakkuut menossa.
Puu menee paikalliselle lämpölaitokselle sekä sahalle, joita FSC-sertifioinnin kriteerit eivät koske sekä polttopuuna yhteismetsän omille osakkaille.
Viime keväänä ja syksyllä yhteismetsä myi yhteensä noin 150 hehtaaria suojeluun Lapin ely-keskukselle. Yhteismetsä on tarjonnut alueitaan elylle myös määräaikaiseen suojeluun, mutta vastaus on ollut kielteinen.
Enempää vakituisia suojelualueita ei ole tulossa.
– Ei me enempää myydä. Eikä voidakaan. Jos myy, ei siitä alueesta sen jälkeen saa mitään tuottoa osakkaille ja se on lain mukaan meidän tehtävä, Inarin yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Yrjö Mattila sanoo.
MTK Lapin kenttäpäällikkö Annakaisa Heikkosen mukaan suojelulla olisi enemmän vaikuttavuutta eteläisemmässä Suomessa kuin Inarissa.
Suojelussa lähinnä kitumaita
Koko Lapissa metsä- ja kitumaista on tällä hetkellä suojeltu noin 27 prosenttia. Valtakunnallisesti vastaava luku on noin 13 prosenttia.
MTK:n Lapin kenttäpäällikkö Annakaisa Heikkosen mukaan se on jo aika paljon.
– Olisi hyvä pohtia, tuleeko suojeluvaatimuksille jokin raja ja järki. Mikä on lisäsuojelun hyöty, kun suojeltua maata on jo Inarissa niin paljon? Ei sinne suojelumaille ole vielä noussut liiketaloutta, joka toisi työpaikkoja tai tuloja alueelle samalla tavalla kuin metsätalousdesta
Aallon mukaan suojeltu pinta-ala ei ole koko totuus.
– Lapissa on kyllä suojeltu paljon, mutta aika säännönmukaisesti korkeita ja karumpia alueita, ei metsäisempiä maita, Aalto sanoo.
Suojelualueissa on Aallon mukaan myös paljon jollain tavalla hakattua metsää, esimerkiksi UKK-puistossa.
– Olen heittona sanonut, että metsäluontoarvojen näkökulmasta ainakin UKK-puiston pohjoinen puolisko kannattaisi heti vaihtaa Inarin yhteismetsään. Niissä metsissä ei ole jäljellä kymmenesosaakaan siitä uhanalaismäärästä, mitä on yhteismetsän alueella.
Kuuntele, kun inarilainen luonnonystävä, Suomen Luonnonsuojelu Liiton valtuuston entinen puheenjohtaja Vesa Luhta kertoo, millaista luonnonsuojelijan arki Ylä-Lapissa oikein on ja mitä se on vaatinut suojelijalta myös henkilökohtaisella tasolla:
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 21.3. kello 23:een saakka.
Juttua muokattu 23.3. klo 11.30 muutettu FSC-sertifiointia koskevaa lausetta.