Ovatko nämä kaikkien aikojen parhaat Oscarit?
Huikeita olivat myös vuodet 1940, 1977 ja 2008, mutta parhaan elokuvan kategoria tuntuu tasokkaammalta kuin vuosikausiin.
Todd Fieldin Tár on haastava satiiri kapellimestarista, jonka fasadi murenee. Viihdyttävä The Fabelmans juhlistaa elokuvan taikaa keinoilla, joita kukaan ei taida niin kuin ohjaaja-käsikirjoittaja Steven Spielberg.
Martin McDonaghin The Banshees of Inisherin hurmaa hirtehisellä tarinalla miesten välisestä ystävyydestä, Ruben Östlundin The Triangle of Sadnessin kansainvälinen kapitalismisatiiri voitti Cannesin pääpalkinnon ja Sarah Polleyn Women Talkingia on kehuttu älykkääksi ja ajankohtaiseksi.
Yleisön ja kriitikoiden rakastamat studiospektaakkelit Top Gun: Maverick ja Avatar: The Way of Water pelastivat taloudellisesti vaikean elokuvavuoden ja Elviskin teki hyvää tulosta. Saksalainen Länsirintamalta ei mitään uutta nousi Netflix-hitiksi, joka kahmi peräti yhdeksän Oscar-ehdokkuutta.
Ja sitten on Everything Everywhere All at Once, Daniel Kwanin ja Daniel Scheinertin tieteiselokuva, joka rinnakkaisulottuvuussekoilujensa keskellä käsittelee kysymystä elämän merkityksestä. Hauskan ja koskettavan yhdistelmä toimi niin hyvin, että outolintu on nyt ykkössuosikki parhaan elokuvan Oscar-voittajaksi.
Everything Everywhere All at Oncen asema ennakkosuosikkina kertoo siitä, miten paljon muutamassa vuodessa on tapahtunut. Oscareilla on yhä maine gaalana, jossa Hollywood juhlistaa varmoja hyvän mielen draamoja ja elämäkertoja, mutta totuus on jotain ihan muuta.
Seuraa Oscar-gaalaa Ylellä:
Yle näyttää Oscar-gaalan suorana lähetyksenä Teemalla ja Areenassa maanantaiyönä 13.3 klo 0.30 alkaen.
Gaalaa on myös mahdollista seurata Ylen verkkosivuilla ja osallistua chat-keskusteluun. Suomeksi tekstitetty lähetys uusitaan maanantai-iltana klo 21.
Mitä Oscar-elokuva enää tarkoittaa?
Yhdysvaltain elokuva-akatemiaan on kutsuttu viime vuosina tuhansia uusia jäseniä. Heistä iso osa on muita kuin valkoisia amerikkalaisia miehiä.
Tästä on seurannut se, ettei kukaan oikein enää tiedä, miten akatemiaa miellyttää.
Pitkään sen ajateltiin onnistuvan melodraamalla, inspiroivalla elämäkerralla tai elokuvalla elokuvien tekemisestä. Mutta vuonna 2017 parhaaksi valittiin La La Land -musikaalin sijaan afroamerikkalainen HLBTIQ-draama Moonlight. Vuonna 2020 palkittiin korealainen luokkasatiiri Parasite, ja sotaeepos 1917 sekä Once Upon a Time in Hollywood jäivät nuolemaan näppejään.
Myös liskoseksielokuva The Shape of Wateria ja antikapitalistista Nomadlandia on vaikea pitää kovin perinteisinä Oscar-voittajina.
Äänielokuvan synnystä kertonut Hollywood-epookki Babylon sai tänä vuonna surkeat kolme Oscar-ehdokkuutta, vaikka sen olisi pitänyt olla juuri sitä mitä Oscar-akatemia rakastaa.
Toki ”perinteisiäkin” ehdokkaita yhä on. The Fabelmans on tunteikas ison budjetin draama, Elvis räiskyvä elämäkerta ja Avatar: The Way of Water kaikkien aikojen isoimpia elokuvia. Länsirintamalta ei mitään uutta on komea sotaelokuva, jotka kahmivat varsinkin teknisiä ehdokkuuksia.
Mutta ennakkosuosikki on Everything Everywhere All at Once, jossa taistellaan anustapeilla ja jonka liikuttavimmassa jaksossa kaksi hodarisormista naista rakastuvat.
Lisäksi malesialainen Michelle Yeoh ja vietnamilaisamerikkalainen Ke Huy Quan saattavat pokata elokuvasta pää- ja sivuosa-Oscarit. Niitä ei aasialaisnäyttelijöille ole juuri annettu.
Mustat tekijät silti paitsiossa
Muutos Oscareissa kertoo laajemmasta kulttuurisesta murroksesta, jossa valkoisten miesten maun ei enää anneta määrittää kaanonia.
Vuodenvaihteessa elokuvalehti Sight & Sound julkaisi perinteisen listansa kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Listalle nousivat ja sijoituksiaan paransivat niin belgialainen Chantal Akerman kuin afroamerikkalainen Spike Leekin.
Listaan vaikutti aiempaa moninaisempi porukka. Mukana oli äänestäjiä angolalaisohjaaja Fradique Bastosista tutkija ja rap-artisti Helmi Kajasteeseen (Draama-Helmi).
Silti listaa dominoivat yhä valkoiset miehet, ja kokonaisuus oli monien mielestä kapea.
Samaa on sanottu myös Oscareista.
Parhaan elokuvan kategoriassa on vain yksi naisen ohjaama elokuva, Sarah Polleyn Women Talking. Parhaan ohjauksen kategoriassa on kuusi miestä ja nolla naista.
Kun Andrea Riseborough sai yllättäen pääosaehdokkuuden, syyksi uskottiin Gwyneth Paltrow'n ja Edward Nortonin kaltaisten eliittijulkimoiden somerummutusta. Joidenkin mielestä valkoinen Riseborough syrjäytti mustat Viola Davisin (The Woman King) ja Danielle Deadwylerin (Till).
The Woman Kingin ohjaaja Gina Prince-Bythewood on pitänyt kannanottona sitä, että kehutut mustien tekijöiden elokuvat The Woman King, Till ja Saint Omer jäivät gaalassa huomiotta.
Voitto elokuvalle
Kaikkea Oscareista käytyä keskustelua täytyy lopulta peilata katsojalukuihin. Jos gaalaa ei katsota, ei sitä nykymuotoisena myöskään järjestetä. Tv-gaalat ovat auringonlaskun ala, ja alaa riivaa perustavanlaatuinen kysymys: mikä on perinteisten palkintogaalojen, tai ylipäätään elokuvien, paikka 2020-luvulla?
Akatemian täytyy osallistua keskusteluun representaatioista, mutta iso akuutti huoli on ymmärrettävästi gaalan vetovoima ison yleisön ja mainostajien silmissä.
Viime vuonna Oscarien katsojamäärät nousivat vuoden takaisista historiallisen matalista luvuista, mutta lähinnä koska Will Smith mottasi Chris Rockia suorassa lähetyksessä.
Gaalan kannalta helpottavaa on, että isoista palkinnoista kisaavat viime vuoden suosituimmat yhdysvaltalaiset elokuvat Top Gun: Maverick ja Avatar: The Way of Water. Tom Cruise ja na'vi-heimolaiset houkuttelevat katsojia vastaanottimille.
Mutta ketään tuskin lyödään lavalla. Se on tappio tv-lähetykselle, voitto elokuvalle.
Ja elokuva tulee tänä vuonna voittamaan, kruunattiin vuoden parhaaksi sitten Everything Everywhere all at Once, The Fabelmans tai Top Gun: Maverick.
Aiotko seurata Oscar-gaalaa maanantain vastaisena yönä? Osallistu keskusteluun!
Seuraa Oscar-gaalaa Ylellä: