Yle kertoi viime viikolla 3-vuotiaan lapsen heitteillepanosta, jossa isä oli poistunut naapurihuoneistoon ja jättänyt lapsensa ilman valvontaa. Isä tuomittiin lapsen heitteillepanosta.
Tuomittu itse kiisti heitteillepanon. Miehen mukaan hänellä oli käytössään puhelinsovellus, jonka kautta hänen kaksi puhelintaan toimivat itkuhälyttimen tavoin.
Pyysimme lukijoiden kokemuksia siitä, minkä ikäisen lapsen he ovat uskaltaneet jättää yksin kotiin. Kyselyyn tuli reilut 70 vastausta. Yksi vastanneista on lempääläläinen Ria Kuparinen.
Kuparisen perheeseen kuuluvat 12- ja 4-vuotiaat lapset. Kun esikoinen oli noin 5-vuotias, Kuparinen teki ensimmäisiä viidentoista minuutin reissuja kodin lähistöllä lapsen ollessa yksin kotona.
– Ne kerrat menivät hyvin. Silloin lapsella ei ollut puhelinta ja tein lyhyitä iltalenkkejä korttelin ympäri lapsen ollessa nukkumassa, Kuparinen kertoo.
Ensimmäisiä pidempiä yksinolon aikoja kokeiltiin kouluikäisenä.
– Kun lapsi osasi kulkea koulumatkan yksin kävellen, niin saatoin käydä esimerkiksi lääkärissä tai jotain vastaavaa. Lapsi saattoi tulla yksin koulusta kotiin ja viettää aikaa yksin kotona, hän kertoo.
Kuuntele alta, miten Ria Kuparisen 4- ja 12-vuotiaat lapset viettävät aikaa yksin kotona ja käyttävät matkapuhelinta:
Monissa perheissä yksinoloa kokeillaan ensimmäistä kertaa koulun alkaessa
Valtaosa Ylen kyselyyn vastanneista oli jättänyt lapsen ensimmäistä kertaa yksin kotiin noin 6- tai 7-vuotiaana eli siinä iässä, kun koulu yleensä aloitetaan.
Ensimmäiset yksinolot liittyvät tyypillisesti vanhemman kauppareissuihin tai koiran käyttämiseen ulkona. Osa kyselyyn vastanneista kertoo käyttävänsä vanhempia sisaruksia apuna nuorempien lasten kaitsemisessa.
- ”Ensimmäisen kerran lapsi jäi yksin kotiin 6-vuotiaana. Tällöin kyseessä oli nopea kauppakäynti tai sisaruksen treeneihin kuljetus.” Nainen, 30 vuotta
- ”Esikoinen jäi 7-vuotiaana ensimmäisen kerran yksin kotiin, ja opettelimme koulua varten yksin olemista kesälomalla. Sittemmin esikoinen on ollut hetken kahdestaan 4-vuotiaan pikkusisaruksen kanssa, esimerkiksi pikaisen kauppareissun ajan.” Nainen, 31 vuotta
Vastauksista käy ilmi, että joissain perheissä lapsi on jätetty ensimmäistä kertaa yksin noin 10-vuotiaana.
- ”Mielestäni alle 10-vuotiasta ei pitäisi jättää yksin kotiin ja Suomen lakia pitäisi muuttaa niin, että jokin ikäraja säädettäisiin yksin kouluun kulkeville tai kotona oleville lapsille.” Nainen, 48 vuotta
Vantaalaisen Riina Ruus-Praton perheeseen kuuluvat 8- ja 6-vuotiaat lapset. Lasten ensimmäiset yksinolot olivat samantyyppisiä kuin muillakin vastanneilla.
– Kävimme lähikaupassa tai jotain sen suuntaista. Lapset leikkivät tai katsoivat ohjelmaa sen aikaa. Nämä kerrat menivät niin hyvin, että lapset eivät suunnilleen huomanneet, että me aikuiset olimme poissa, Ruus-Prato naurahtaa.
Ruus-Praton perheessä käytössä ovat puhelimien paikannuspalvelut ja perheenjäsenet voivat seurata toistensa liikkeitä niiden kautta.
– Meillä on sovellus, johon on merkattu koti. Sovelluksessa jokaisen perheenjäsenen kohdalla näkyy kuva, joka kertoo, missä hän on. Lapset ymmärtävät myös sen kautta suunnilleen, missä aikuinen menee ja kun aikuinen lähestyy kotia, Ruus-Prato kertoo.
Kyselyyn vastanneiden lapsissa näkyvät myös yksilölliset erot
Ylen kyselyyn vastanneet kertovat, että osaa lapsista yksin oleminen on pelottanut, osa on ollut täpinöissään uudesta elämänvaiheesta.
- ”Eskarilainen oli todella innoissaan, kun kävimme teettämässä oman kotiavaimen. Parina päivänä viikossa hän on saanut tulla ihan itse kotiin ja olla noin puoli tuntia yksin. On sovittu myös, että heti kun hän on päässyt sisälle niin soittaa äidille tai isälle.” Nainen, 30 vuotta
- ”Olen jättänyt 7-vuotiaan hetkeksi yksin kotiin. Lapsi pelkää olla yksin, joten emme ole painostaneet lasta olemaan yksin. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa.” Nainen, 44 vuotta
Nuorimmat kyselyyn vastanneiden lapset olivat aloittaneet yksin kotona olemisen 5-vuotiaana, mutta näitä vastauksia oli vain pari kappaletta.
- ”Jätin ensimmäisen kerran 5-vuotiaan yksin kotiin nopean kaupassa käynnin ajaksi. Lapsella on ollut eskarista lähtien kellopuhelin, jolla voi ottaa yhteyttä vanhempiin. Yleensä lapsi jää läppärin tai kännykän kanssa katsomaan jotain ohjelmaa vanhemman käydessä jossain.” Nainen, 35 vuotta
Kellopuhelin on monella lapsella apuna ennen kännykkää
Ylen kyselyssä moni mainitsi kellopuhelimet ja älypuhelimien paikannussovellukset arkea helpottaviksi asioiksi. Viime vuosina yleistyneet kellopuhelimet auttavat pienten lasten vanhempia yhteydenpidossa ja paikannuksessa.
Kellonpuhelin on suosittu laite niille perheille, jotka eivät halua vielä siirtyä varsinaisen älypuhelimen käyttöön.
- ”Lapsen sijainnin näkee kellopuhelimesta, ja lapsi voi ottaa sillä yhteyttä.” Nainen, 30 vuotta
- ”Yksin jäävällä on oma puhelin ja mahdollisuus soittaa ja viestittää vanhemmille. Familylink käytössä sovellusten rajoittamiseen sekä sijainnin seuraamiseen.” Nainen, 31 vuotta
- ”Kotona oli kännykkä, jolla kumpikin lapsi osasi soittaa sekä seurata Geozilla-sovelluksesta, missä vanhemmat ovat. Lapset ovat olleet kotona päivisin lyhyitä aikoja, esimerkiksi kauppareissun ajan. Iltaisin kun lapset ovat nukkumassa, vanhemmat ovat lähteneet iltakävelylle ja lapset ovat tästä tietoisia ja tienneet, miten puhelimella soitetaan tarvittaessa.” Nainen, 32 vuotta
Kaikissa perheissä älypuhelimet, kellopuhelimet tai näyttöruudut eivät kuitenkaan ole säännöllisessä päivittäisessä käytössä.
- ”Meillä sovellukset eivät ole lastenhoidossa läsnä mitenkään. Soittelemme ja viestittelemme kyllä lasten kanssa, mutta sovellukset eivät hoida lapsia.” Nainen, 40 vuotta
Paikannus käytössä tarvittaessa
Lempääläläisen Ria Kuparisen 12-vuotias lapsi sai puhelimen aloittaessaan koulun, 4-vuotiaalla ei vielä ole kännykkää.
Kuparinen seuraa vanhemman lapsen puhelimen ruutuaikaa ja rajoittaa sitä tarvittaessa. Hän seuraa myös lapsen liikkumista sovelluksen avulla.
– Pystyn sovelluksella näkemään suurin piirtein, missä lapsi menee, jos häntä ei kuulu kotiin sovittuna aikana tai jos lapsi on tulossa mummolasta kotiin, Kuparinen kertoo.
Paikannussovellukset eivät ole Kuparisella päivittäisessä käytössä. Ne auttavat, jos lapsi esimerkiksi ei muista ilmoittaa, minne hän on mennyt.
– En seuraa koko ajan lapsen liikkeitä, käytän sijaintitoimintoja ehkä pari kertaa kuukaudessa. Paikannus tuo tarvittaessa mielenrauhaa, Kuparinen kertoo.
Matkapuhelinaika sopii Ria Kupariselle äitinä erittäin hyvin.
– Jos eläisimme vielä aikaa ennen kännyköitä, niin olisin kyllä tosi paljon enemmän huolissani, kun koululainen on jossain yksin liikenteessä. Lapsellakin on puhelimen myötä turvallisempi olo. Hän uskaltaa reippaammin kulkea vaikkapa bussilla naapurikuntaan, Kuparinen sanoo.
Jutun sitaatit on poimittu yleisön Ylelle lähettämistä vastauksista. Vastaajien henkilöllisyydet ovat toimituksen luottamuksellisessa tiedossa.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 19.3. kello 23:een saakka.